Äidit tuntevat usein syyllisyyttä lääkkeiden käytöstä. He pelkäävät, että lääkkeet vahingoittavat lasta imetysaikana ja aiheuttavat riippuvuutta. Lääkkeet ovat tässä tapauksessa kuin kävelykeppi: ne eivät poista sairautta, mutta auttavat pahimman yli. Tämän vuoksi pitäisi aina lääkehoitoon yhdistää terapia, jotta masennuksen perimmäinen syy saadaan hoidettua. Hyvin hoidettu masennus on voimavara masennuksen läpi käyneelle, mutta hoitamatta jätetty on sytyttämätön pommi, joka voi laueta koska vaan uudestaan.
Joidenkin äitien masennus helpottuu jo sillä, että kotiin järjestetään ulkopuolista kodinhoitoapua. Masentuneesta äidistä on huojentavaa, kun lapsi on muutaman tunnin toisen vastuulla, ja itse saa nukkua tai kävellä ulkona. Hoitoavun saaminen on vain todella hankalaa, jos itsellä ei ole varaa kustantaa yksityistä auttajaa. Onneksi vielä joissakin kunnissa lapsiperheetkin saavat kodinhoitajaa avuksi kriisitilanteissa.
Masennuslääkkeiden vaikutuksesta kertoo seuraava masennuksesta toipuvan äidin huomiot lääkityksestä:
Olen usein nykyään miettinyt, kun olen ollut lääkityksellä nyt pian 5kk, että mitenkähän se todellisuudessa on vaikuttanut. Olen päätellyt muutamia seikkoja, joita olen huomannut elämässäni, mutta ehkä jotkut tai osa niistä olisi voinut tapahtua ilman lääkitystäkin.
1. Olo ei ole enää niin epätoivoinen.
2. Elämänhalu palannut.
3. Yöunenlaatu on syventynyt, levollisempi olo aamulla.
4. Jopa naurattaa joskus.
5. Tuska- ja ahdistustilat ei ole enää niin pitkiä,rajuja ja hallitsevia. Niitä kyllä on, mutta harvemmin.
6. Jotenkin olen oppinut seurailemaan omia tuntojani,mielialaani (Tämä ehkä johtuu pitämästäni
mielialapäiväkirjasta.)
7. Jaksan ajatella tulevaisuutta ja suunnitella sitä, jopa haaveilla.
8. Tuntuu, että jaksan elää ja iloita ihan pienistä asioista.
9. Lapset ja niiden äänet ei ahdista niin paljonja usein enää.
10.Elämäntärkeysjärjestys on muuttunut. Minulla on myösäiti-ihmisenä oikeus tuntea väsymystä ja hoitaa itseäni...
Markkinoilla on nykyisin useita erilaisia masennuslääkkeitä. Uudet lääkkeet ovat aikaisempaa tehokkaampia ja niillä on entistä vähemmän sivuvaikutuksia. Ne eivät turruta, muuta persoonallisuutta eivätkä aiheuta riippuvuutta. Masennuslääkkeiden käytössä on muistettava se, etteivät niiden teho ala näkyä välittömästi lääkityksen aloittamisen jälkeen. Vaikutuksen näkee yleensä 2-4 viikon päästä ja hoidon alussa voi tuntua jopa, että ahdistus pahenee. Uniongelmat onneksi alkavat parantua heti lääkityksen aloittamisen jälkeen. Lääkitystä pitää myös jatkaa pidempi jakso, sillä aivojen välittäjäainetasapaino vaatii aikaa toipuakseen ennalleen. Lääkityksen alkuvaiheessa sivuoireina voi olla mm. pahoinvointia ja hikoilua, mutta näiden oireiden pitäisi olla väliaikaisia. Mikäli lääkehoidon aikana esiintyy toistuvia itsetuhoisia ajatuksia, pitää ottaa välittömästi yhteyttä omaan lääkäriin tai hoitajaan.
Lääkehoidon rinnalla psykoterapia on olennainen osa hoitoa. Nämä tukevat toinen toisiaan. On myös muistettava, että mielialalääkkeet ovat luonnollinen hoitomuoto (onhan aivojen välittäjäaineiden tasapaino järkkynyt) kuin minkä tahansa muun sairauden hoito. Lääkkeiden käytöstä ei pitäisi kenenkään tuntea huonoa omatuntoa. Monet äidit ovat saaneet apua myös vaihtoehtoisen lääketieteen kautta.
Täältä lisää http://www.geocities.com/miukumauku_2000/masennus.htm
Toivottavasti saat valoa tunnelin päähän :hug:
