Itellä oli esikoiselta aika järkyttävä pahoinvointi. Pahin aika kesti ekat 3,5 kuukautta jonka aikana olin mm.tiputuksessa kun oksentaminen ei loppunut enää ollenkaan vaan joka 2 minuutti olin vessassa. Paino tippui useita kiloja alkuvaiheessa ennen kuin alkoi pikku hiljaa nousemaan.
Vielä pahimman ajan jälkeenkin aika loppuun asti oli tarkkaa mitä pysty syömään.
Loput 2 kuukautta pysty syömään oikeaa ruokaa jotenkuten.
Nyt oon miettiny että kun esikoinen alkaa olla 5kuukautta ja hirveesti harmittaa kun vauva-aika menee niin nopeasti,uskaltaako sitä enää harkita toista?
En millään jaksais käydä sitä samaa rumbaa läpi. Sekä henkisesti-että fyysisesti olin ihan loppu!
Mutta silti oma lapsi on kaikista rakkain ja ihanin!
Onko teillä kokemusia tosi kovasta pahoinvoinnista? Entä miten sitten seuraavan raskauden aikana, oliko yhtä paha?
