Raskas taaperovaihe....

[Uuvahtanut]

Onko normaalia, että taapero on tosi ylivilkas, suorastaan hyperaktiivinen? Poika on 1,4-vuotias. Varsinkin illalla levottomuus lisääntyy ja lasta on vaikea saada rauhalliseksi. Sängyssä poika vispaa jalkoja ja käsiä ja riehuu ympäriinsä sängyssä. Riehuntaa kestää puolitoistakin tuntia pahimmillaan.

Myös yöt ovat käyneet levottomiksi. Poika oppi kävelemään jo nelisen kuukautta sitten, eli kävelemisenkin pitäisi olla jo tuttu juttu.

Olen vaan itse väsynyt. Lapsi ei ymmärrä vielä oikein kieltoja ja riehuu ympäriinsä. Leikkipuistoissa ei oikein kehtaa käydä kun poika on heti toisen leluissa kiinni ja kiljuu, jos yrittää estää. Puistossa oleminen on siis stressaava juttu kummallekin. Onneksi voi ulkoilla kuitenkin muutenkin.

Ehkä olen vain väsynyt, mutta juuri nyt tämä taaperovaihe tuntuu hirmu raskaalta. Milloin alkaa helpottaa? Onko tämmöinen ylivilkkaus normaalia? Myö vauva-aika oli samanlaista, poika on ollut aina motorisesti hirmu vilkas. Ihmettelen vaan lapsia, jotka viihtyvät pitkiäkin aikoja paikoillaan.

 

[1v9kk pojan äiti]

Moi,

Meillä ollut samanoloinen poika (nyt 1v9kk) kuin teillä ja nyt noin parisen kuukautta ollut rauhallisempi eikä kiusaa(lyö, töni yms) muita hoidossa eikä vie tavaroita. Noin yhdeksän kuukauden ajan systemaattisesti kielletty samoista asioista ja nyt vasta alkanut tuottaa hedelmää. En tiedä onko meidän ansiota vai onko vain tullut pikkuisen lisää älliä päähän. Edelleen silti esim satuttaa minua päivittäin joko heittelemällä päätään sylissä, raapimalla naamasta jne, mutta onneksi ei enää muita lapsia.

Meillä poikani oli/on mahdottomin juuri minun seurassani. Isänsä saa häneen paremmin rotia (on jämptimpi kuin minä). Eipä sillä poikamme oli viime kevään hoidossakin melko mahdoton ja päivittäin hoitaja ilmoitti että poikamme oli satuttanut muita. Nyt hoidin poikaa pari kuukautta kesällä kotona + kesäkuun sisareni yksivuotiasta. Alkuun poikani kurmuutti serkkuaan jatkuvasti, mutta ihan loppukuusta jo huomattavasti vähemmän kun sai aina melkoiset torut (lue äiti sai välillä hirveitä raivokohtauksia kun toinen ei tajua olla satuttamatta pienempäänsä) serkun kiusaamisesta. Tämän jälkeen olimme vielä siskon perheen kanssa puolitoista kuukautta mökillä, jolloin kaikki vuoron perään olivat pojalleni vihaisia serkun kiusaamisesta. Pikkuhiljaa hän sitten on ilmeisesti alkanut tajuta miten muita kohdellaan. Nyt sitten syksyn ensimmäisenä hoitopäivänä hoitaja päivitteli kuinka kiltti pojastamme on tullutkaan, kun ei ollut yhtään kiusannut ketään .

Samanlainen koulu meillä on käyty myös sisällä juoksemisesta ja huutamisesta. Iloissaan saa sisällä vähän juoksennella, mutta jos homma menee riehumiseksi, huutamiseksi ja tavaroiden heittelemiseksi, niin viemme huoneeseensa ja laitamme oven kiinni. Sielä huutaa sitten hetken aikaa, unohtaa asian ja tulee yleensä rauhallisempana pois. Minulla on aika pitkä pinna ja kiellän todella paljon nätistikin (aina ainakin pari kertaa ennekuin alan huutamaan), mutta meillä ei tuo nätisti kieltäminen kauhean usein auta. Parempaan päin kuitenkin kokoajan ollaan menossa ja kehitystä pojan puolelta havaittavissa, joten eiiköhän tämä tästä .

Itse olin ennen poikaa suht lepsun ja vapaan kasvatuksen kannalla, mutta meillä se ei näytä toimivan vaan arki saadaan toimimaan jotenkin siedettävästi vain jämptillä kasvatuksella (miehen tyyli voitti meillä :|). Itse olen aika villi ja vapaa luonne ja inhoan "turhia" sääntöjä. Kyllähän lapsi tuollaisen huomaa ja siksipä se olenkin minä joka olen pahimmassa purjeessa poikani kanssa (tosin äitihän on tämän lisäksi se kelle ollaan kaikkein kamalimpia).

Yhtenä vinkkinä: Meillä auttaa telkkari ja ihan pienten lasten ohjelmat pitämään lapsen hetken aikaa paikallaan. Ei ehkä kovin mieltäylentävä keino mutta meillä kun ei haittaa vaikka televisio hiukan ylivilkasta muuten paikallaan pysymätöntä lasta passivoisikin . MTV3 plussan juniorikanava ja teletappi DVD antaneet äidille parin viime kuukauden aikana monta hengähdyshetkeä.

 

[miuku--]

Meillä riehuu kaksi poikaa, 1v4kk.. Aloitettiin just päiväkodissa ja sielläkin ovat kommentoineet, että miten ne ehtii ja pääsee joka paikkaan, vaikka kuinka vahtii. Lietsovat vaan toisiaan ja pitävät päälle tosi kovaa ääntä. Toinen on tosi iloinen ja villi, toinen taas suuttuu herkästi kaikesta ja on tosi villi. Toinen keksii jotain ja toinen pistää paremmaksi, yhdessä revitään, rikotaan, sotketaan ja heitellään. Kaikki tungetaan vessanpönttöön, heitetään ikkunan raosta ulos tai jos ei muuta niin paiskotaan seinille. Juoksevat joka paikkaan ja illalla lähtee meno ihan lapasesta. KAuheeta koheltamista, kaatuilua, putoilua, riehumista ja kiljumista. Sängyissä mekastavat tunnin ennen kuin nukahtavat - kiskovat petivaatteet ja patjat ylös ja heittelevät lattialle tai toistensa sänkyihin, yrittävät kiipeillä reunan yli ja naurattavat toisiaan ties millä. Nytkin kuulostaa siltä, että sängyt menevät seinän läpi pian naapuriin. Onneksi ovat ikäisekseen lyhyitä niin eivät vielä yletä ihan kaikkialle.

Ei- sanaa eivät todellakaan kuule, nauravat vaan jos kiellän tai jos korotan ääntäni. Jos jäävät pahanteosta kiinni, juoksee toinen karkuun ja toinen jatkaa viimeiseen asti ja nauraa räkättää päälle. Mikään ei tepsi. Tuntuu, että en pysty keskittymään päivän aikana yhtään mihinkään, kaikki on vaan tilanteesta toiseen selviämistä ja parivaljakon hallintaa ja hillintää. Ruokailut päättyvät kaaokseen: eivät suostu enää siihen että syötetään vaan haluavat syödä itse tai syöttää toisiaan. Ja kahta on oikeasti tosi vaikea hallita ruokapöydässä.

Meillä eivät muuten jaksa katsoa telkkaria puolta minuuttia kauempaa.

Vauhtia piisaa, mutta silti musta on nyt tuhat kertaa helpompaa kuin vauva-aikana. Pakko vaan suhtautua huumorilla ja aika paljon suurpiirteisemmin esim kodin siisteyteen ja järjestykseen kuin ennen lapsia.
Tuplaonni ja tuplavauhti.

 

[1v9kk pojan äiti]

Aivan mahtava kirjoitus miuku , nauran vieläkin aivan vedet silmissä.

Voisin kuvitella meillä menon juurikin tuollaiseksi jos tuolla meidän pojalla olisi yhtä villi saman ikäinen veli. Helpottaa kun tietää että muillakin on samanlaisia riehujia kuin meillä. Muistelisin että tuo 1v3kk-1v6kk olis ollu meillä tähän asti se kaikkein villein vaihe kun ulkonakin juostiin vaan lujaa tangentin suuntaan niin pitkälle kuin ehti. Nyt on tosissaan selvästi pikkuisen tullut järkeä päähän (meno rauhoittunut) ja toivon että se suunta jatkuisi eikä tulisi mitää 2v-3v uhmaa tähän seuraavaksi päiviä ilostuttamaan.

 

[villitär]

meillä tyttö 11kk ja on myös villi ja vauhdikas (oppi konttaa 6,5kk, nousi seisomaan 7kk ja samalla kävelee tukeavasten, seisoi tuetta 9kk ja käveli 9,5kk ja juoksi 10kk sen jälkeen on vain juossut juoksemistaan!!)... joten ap. paljon voimia ja jaksamista! Kai nää joskus rauhoittuu