Toggle sidebar

Raskaana vko 30 + en jaksaisi töissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Laiskako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

Laiskako?

Vieras
Pientä supporttia kaipaisin! Olen ensimmäistäni odottava, nyt viikkoja kasassa 30+4. Nukun ihan kammottavan huonosti, heräilen parin tunnin välein joko pissalle, selkäkipuun, närästykseen tai supistuksiin (tai varsin omituisiin uniin). Supistuksia on pitkin päivää ja toki nuo muutkin vaivat ovat päivälläkin. Supistukset ovat lähes kivuttomia, eli niistä ei kai tarvitsisi huolehtia, ainakaan neuvolassa eivät ole kiinnosuneita olleet.

Olen aivan poikki, töissä on kevyttä toimistohommaa, mutta keskittymistä ja ajattelukykyä tarvittaisiin - niitä vain ei millään tunnu löytyvän! Miten tätä vielä jaksaa äitiyslomaan saakka? Tiedän että kaikki on ihan normaalia raskaudessa, mutta miten te muut olette tämän ratkaisseet? Mikään ei siis ole erityisen paha, paitsi tuo huono nukkuminen, aamulla joudun pakottamaan itseni sängystä ylös ja iltaisin jaksan vain maata sohvalla töiden jälkeen.
 
Tuo vähän nukkuminen nyt vaan tulee todennäköisesti jatkumaan. Siihen ei ole muuta keinoa kuin opetella elämään asian kanssa. Väsyttää joo, mutta et sä ole ainoa ihminen jota väsyttää. Olihan se raskaana ollessa aika jäätävää välillä, varsinkin toista odottaessa kun ei voinut edes nukkua päiväunia töitten jälkeen. Välillä meinas itku päästä kun piti vielä päivystää, joten työpäivä oli 14 tuntia tai enemmänkin.
 
Ei auta kuin kärvistellä. Tuota samaa väsymystä se on sittenkin, kun lapsi on kipeä ja heräilee 10 kertaa yössä ja silti on aamulla jaksettava lähteä töihin. Minulla väsymys oli pahin oire loppuraskaudessa, kipuja ei ollut eikä turvotuksia, mutta nukahtamisvaikeudet ja heräilyt olivat todella rasittavia.
 
En kyllä osaa auttaa kun itsellä samat ongelmat :( minulla nyt rv 31+6 ja tuntuu, että olen ihan puhkupoikki työpäivän jälkeen. Jalkoja turvottaa tukisukista huolimatta ja kiristävät kengät sattuu niin paljon, että itku tulee aina kotiinkävellessä kun kukaan ei ile näkemässä. 2 km matkaan menee puolituntia kun välillä on pysähdyttävä jalkakivun takia kokonaan. Tuntuu, että en ole muutamaan viikkoon jaksanut tehdä töiden jälkeen kun pakolliset asiat ja harrastukset on jääneet kun ei vaan jaksa näiden kipujen kanssa liikkua ylimääräistä.

Työkaverilla alkaa äloma tämän viikonjälkeen ja hän on niin hyvinvoivan, pirteän oloinen eikä kävelyvauhtikaan näytä paljoa hidastuneen. Tunnen itseni todella laiskaksi ja toisaalta ärsyttää kun ei kehtaa kenellekkään myöntää kuinka paljon sattuu. Tuntuu, että muulloin saa olla kipeä ja valittaa mutta raskaana ollessa pitäisi kaiken olla kokoajan hyvin ja puhkua elinvoimaa, muuten leimataan turhasta valittajaksi ja laiskuriksi.
 
Sama määrä viikkoja minullakin, ja askel painaa toisinaan. En tiedä, lohduttako tämä, mutta töissä (kevyt toimistotyö) saa fyysisesti suorastaan levätä verrattuna niihin päiviin, jolloin olen kotona ja kanniskelen melkein 15-kiloista alle kaksivuotiasta.

Henkisesti työ on vaativaa, mutta ihan mukava miettiä muutakin kuin kakkavaippoja, kun kohta taas niidenkin aika on.

Eli aika aikaa kutakin.
 
Ajattelepa näin: jos jaksamisen puute johtuisi sairaudesta, jäisitkö saikulle?

Jos vastaat kyllä, pyydä sairauslomaa.
Ihme niuhotusta tuo "mäkin jaksoin". Jos ei pysty töitään hoitamaan, niin täytyy jäädä sairauslomalle. Oli syynä sitten raskaus tai sairaus.
 
Kyllä mä tieän että tämä kaikki on normaalia ja pahenee vaan jatkossa sitten kun lapsi on syntynyt... Mutta tälläisena päivänä kun pitäisi keskittyneesti analysoida materiaalia ja tuottaa uutta sisältöä, niin alkaa olla vitsit vähissä. Muutenkin tuntuu että olen noin puolet tyhmempi kuin ennen raskautta, vaikka siis olisin kohtuullisen virkeäkin. Huomaan, että saatan alkaa ajatella kesken lausetta jotain muuta ja unohdan mistä alun perin puhuin jne. Olen töissä sellaisessa paikassa, jossa käytännössä kaikki kyselevät mitä hommia sitten aion äitiyslomalla tehdä ja kuinka pitkään aion olla töissä ennen vauvan syntymää (siis äitiyslomaa ei täällä suoranaisesti nähdä lomana!). Ahdistaa jo nyt kun en jaksaisi edes tätä vähää mitä nyt teen.

Toisaalta lohduttaa, etten ole ainoa, jolle raskaus ei mitenkään ole ollut hehkeää aikaa. Soittelen töistä kesken päivän miehelle vain kertoakseni kuinka väsynyt ja kipeä olen. Sitten mielialaan auttaa huikeasti se, että jossakin Iltalehdessä tutkija päivittelee kuinka vähän liikuntaa odottajat harrastavat ja kuinka paljon karkkia syö vät! Karkki on ainoa millä jaksan, eikä liikuntaa tule edes ajateltua...
 
No minusta normaalia ja mulla oli ihan samaa. Olin kyllä töissä päiväkodissa ja hoidin alle 3-vuotiaita päivittäin, että tuli sitä fyysistäkin hommaa tehtyä...

Minusta sitten vaan ekana karsitaan muusta, kotona en tehnyt kotitöitä sen kummemmin tai jätin miehelle, pääasia että sain työni hoidettua. Aika makaamista se oli loppuvaiheessa kun 10 minuutin lenkki koiran kanssa vei kaikki voimat.

Eikä se väsymys yhtään helpotu kun se nyytti tulee...... harjoittelua tulevaan
 
Mä menin vaan päivästä toiseen välillä hammasta purren. Siis työni on stressaavaa ja kuormittavaa, sekä toimistotyötä että "kenttätyötä" ja kyllä lopussa huomasin, että stressin vuoksi ei mennyt kovin vahvasti. No työpäivän raahusti läpi jotenkin ja illat pötkötin sohvalla. Niin mentiin varmaan viimeiset 3 vko. Työni on onneksi sellaista, että pystyn siihen itse vaikuttamaan, joten vähensin määrätynlaisia työtehtäviä loppuajasta. Työni vaati paljon suunnittelua ja organisointia ja kyllä mulla alkoi homma livetä lapasesta lopussa... en vaan enää muistanut asioita enkä jaksanut muistellakaan :D.
 
Minulta oli työmotivaatio todella loppu jo tuossa vaiheessa. Lääkäri kirjoitti minulle saikkulapun loppuajaksi. Seuraavassa raskaudessa tiesin jo mitä tuleman piti, joten otin aikaisemman äitiysloman, jottei tarvitsisi taas ruinata saikkua. Minä kyllä jaksoin ihan hyvin kotona, mutta työpaikka ei voinut vähempää enää innostaa.
 
[QUOTE="Vieras";27930066]Varaa aika neuvolalääkäriin ja ota sairauslomaa. On tässä maassa verorahoja turhempaankin laitettu![/QUOTE]

Ihan henkilökohtaisesti monenmoisia (vaarattomia) raskausvaivoja kokeneena voin sanoa, että ei se kotona sohvalla koomaaminenkaan pitemmän päälle hyvältä tunnu. Uni ei tule yöllä senkään vertaa, ja aika ehtii käydä pitkäksi aika moneen otteeseen.
 
Mulla nostaa henk koht karvat pystyyn tuo "ota saikkua".
Saanko mä saikkua kun ei jaksa kiinnostaa töissä? Ei millään viitsisi mennä. Lapsetkin valvottavat yöllä ja aamulla väsyttää, ei nappaa eikä kiinnosta. Mut ei se ole saikun peruste ettei kiinnosta, oli raskaana tai ei. Sairaslomaa saa jos lääkäri on sitä mieltä että se on terveydellisistä syistä perusteltua. Ellei viitsi niin voi jäädä palkattomalle tai vaikka kokonaan töistä pois.
 
Sitten kun lapsi on syntynyt, voit sentään juoda vapaasti kahvia tai energiajuomia kaikkein vaikeimpina päivinä. ;) Ja työjutut unohdat äitiysloman ajaksi kokonaan, siihen sulla on oikeus. Kyselijöille voit sanoa, että viimehetket ennen vauvan syntymää aiot levätä. Tsemppiä. :)
 
Olen ollut vaikka missä fyysisissä tuskissa töissä ja itkenyt kotiin tullessa ku koskee... no nyt kun olen raskaana, ja tuntuu vaan että ei pää pysy kasassa tekis mieli jäädä saikulle. Työ on tietokoneella istumista pääasiassa, mutta vastuullista ja pelkään joka aamu mitä päivä tuo tullessaa, että en jaksa keskittyä.

Saikkua arvon päivittäin kun ahistaa työn ressaavuus, vaikka muuta vaivaa ei nyt 30 viikolla ole kuin kireet supparit.

Oo rohkee, ja jää saikulle. Anna valittajien valittaa ja niiden moralisoida joilla ei ole muuta tekemistä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa