kerran olen ollu ja kovasti on harkinnassa se ettei enää koskaan. Ei ollu millään tavalla ihanaa. Toki ihaniakin hetkiä oli, mut ne oli tosiaan vaan hetkiä.
No tavallaan, tavallaan ei. Onhan se ihanaa kantaa vauvaa mahassa, mutta alkaa toisaalta tuntua, että tästä valasmaisesta olemuksesta voisin jo luopua. Ja voi kun mun tekis mieli kuivaa omenasiideriä..
Kyllä se oli ihanaa, vaikka alaselkä oli niin kipeä ettei pystynyt kävelemään, vessassa sai yöllä juosta parin tunnin välein, oli paha raskausmyrkytys (ja hirveät turvotukset! ), vauva potki kipeästi kylkiluihin jne...