Raskaana-mitä tehdä

[Tyrmistynyt]

Olo on aivan epätodellinen...enpä tiedä mitä ajatella tai tehdä. Tein juuri raskaustestin ja tulos oli positiivinen. Minusta tuli kesällä äiti, raskaus sai alkunsa lapsettomuushoidon avulla. Odotusaika oli onnellista, tätähän olimme miehen kanssa todella toivoneet.

Vauvani on ihana ja ns. helppo vauva, miehestäni on sitä vastoin tullut täysin k-pää ja olenkin miettinyt hänen jättämistään. Mieheni on heti vauvan synnyttyä ollut todella itsekäs. Tiedän että hän on töistä stressaantunut, mutta enää en jaksa että hän purkaa sen aina ja vain minuun!!!

Odotusaikana puhuttiin että olisi todella kiva saada toinenkin lapsi ja että käännytään jossain vaiheessa taas lapsettomuusklinikan puoleen... Ja nyt sitten sattui tämä klassinen tapaus - tulin raskaaksi luomuna heti esikoisen synnyttyä (esikoista tahkottiin pitkään ja hartaasti ja hän syntyi koeputkihedelmöityksellä)!!! Tilanne olisi ihana, jos vain mieheni kanssa välit olisivat kunnossa, mutta ne ovat niin huonot kuin vain mahdollista.

Ensimmäisenä mieleeni tulee haluanko tämän raskauden jatkuvan... Kuulostaa kauhealta, mutta niin se vain menee. Kuinka voin selvitä kahden pienen lapsen kanssa, varsinkin yksinäni??? Mieheni ei vielä tiedä raskaudesta, hän on (tälläkin) hetkessä baarissa...

Melkoista tilitystä tämä tekstini ja varmaan sekavaa. Mutta niin ovat tunteenikin tällä hetkellä... Ja saan varmaan lokaa niskaani tällä palstalla, mutta se on murheistani pienin tällä hetkellä Nyt minun on jokatapauksessa päätettävä haluanko jatkaa tätä raskautta ja voinko jatkaa yhdessä mieheni kanssa.

 

[Hmm]

Mielestäni tuleva vauva ja suhteen jatkuminen on kaksi eri asiaa! Eli niitä ei oikein voi niputtaa..

Ero voi tulla koska vaan ! Mutta lapsi on eri asia. Olen vanhvasti sitä mieltä että etenkin pienenä lapset ovat paljon enemmän äidin vastuulla, siis ihan oikeasti ja totta puhuen.

Aina onotettava huomioon se että voit jäädä yksin huolehtimaan lapsista. Kysymys on juuri että haluatko toisen lapsen? Oletko kuitenkaan valmis abortiin? ja hyväksymään mahdollisen lapsettomuuden sen jälkeen?

Mieti itse pärjäätkö kahden lapsen kanssa.

Mutta sitten toinen eli parisuhde. Se on sinun ratkaistava tavallaan erillisenä kysymyksenä? Näetkö teillä yhteistä tulevaisuutta? Onko miehesi valmis keskustelemaan asiasta, hyväksymään mahdollisen paritepian, mitä miehesi ajattelee? Millä tolalla teidän suhteenne on miehen mielestä?

 

[kata]

Olen ihan samaa mieltä edellisen kanssa.
Tulipa mieleen miehestäsi,jospa hänellä tarpeeton olo.Äiti on lapseesa enemmän sidottu ja yhteys on miltei heti synnäriltä asti.

Tämä toinen lapsi voisi olla miehellesi myös tilaisuus tuntea itsensä tarpeelliseksi.Jos teillä ollut helppo lapsi,jää hänelle aikaa muuhunkin,ehkä purkaa sen omiin rientoihinsa.

Jos kaksi pientä lasta,ehkä miehesi tajuaa ettet enää pärjää yksin lasten kanssa ja on läsnä enemmän.ISäksi tulo on ehkä jopa isompi sokki kuin äidiksi tulo,se vie aikaa ja vaatii sopeutumista.Anna miehellesi enemmän vastuuta jo tästä lapsesta,kerro että tarviitte häntä läsnä.

Älä vaan tee aborttia sen vuoksi jos epäilet että tulee ero.Mitä jos tää on tilapäinen tilanne ja löydätte harmonian.Pystytkö antamaan itellesi anteeksi keskeytyksen siinä tapauksessa?
Vaikea asia,itse jäin yh:ksi kun esikoinen oli 5 ja kaksoset 1,5 v.Lähdin itse ja enkä ole katunut.Sanoisin että pärjäät hienosti kahdenkin pienen kanssa,sitä ei kannata miettiä.Mun ystävä jäi omien kaksosten kanssa yksin jo raskausaikana.Mies lähti kun kuuli kaksosista.HEillä oli vuoden ikäinen vanhempi kun tuplat syntyi.Sitä selviytymistarinaa mä olen aina muistellut kun ollut rankkaa...=)

TOivon että saatte asiat puhuttua ja yhteiseloa jatkettua.JA että nautit tästäkin odotuksesta ja pienestä olemassaolevasta vauvasta.VOimia tulevaisuuteen.

 

[elli]

Minäkin olen hyvin samoilla linjoilla edellisten vastaajien kanssa. Parisuhde voi katketa milloin vain, mutta lapsen saaminen on aina lahja.

Toki sisaruksille on tulossa pieni ikäero ja jos todella jäät yksin, niin varmasti alkuun on rankkaa. Mutta pian sisaruksista alkaa olla seuraa toisilleen.

Myös miehesi voi muuttua kakkosen tulon myötä - tai sitten ei. Aika näyttää.

Ja sitten tosiaan se toinen vaihtoehto: olisitko tosiaan valmis lapsettomuushoitojen jälkeen vielä aborttiin. En tiedä iästäsi, mutta toista tilaisuutta toiseen lapseen ei ehkä koskaan tule.

varmasti pääsi on pyörällä ja ajatukset laukkaavat vuoristorataa. Ehkä sydämessäsi kuitenkin tiedät jo vastauksen? Ja oli se sitten miten päin tahansa, niin se on silloin oikein tapauksessasi.

Kukkasia, vaikka hyasintteja näin joulun alla

 

[korina]

En tiedä, mutta jos kesän aikana sinusta tuli äiti, aika pieni lapsi sinulla on. tietysti, jos sinulla on tukiverkosto-sukulaisia, ystäviä, jotka auttavat sinua kun on kaksi pientä lasta ja itse olet fyysisesti hyvässä kunnossa, ei mitään esteitä. Muuten olisin harkinnut abortin- voi tapahtua näin, että sitten kun olet väsynyt fyysisesti, masentunut -kärsivät molemmat lapset. On se kuitenkin niin pieni ikäero!

 

[Mimmi]

Itse en voisi kertakaikkiaan ikinä antaa itselleni anteeksi aborttia vaikka olenkin pelännyt tulevani liian pian uudestaan raskaaksi sillä ensimmäinen syntyi elokuussa ja tuntuu ettei kroppa vieläkään ole rajusta kokemuksesta palautunut ja parisuhde on myös mennyt täysin päin helv.... Silti pitäisin uutta lasta kohtalona, tarkoituksena ja niin isona lahjana etten voisi ikinä sille mitään tehdä! Mielestäni lapsi on jo syntynyt omaksi itsekseen ja saanut jo oman persoonansa sillä siittämisen hetkellä ja abortti on julma ja lopullinen teko tätä ihmisalkua kohtaan.

 

[M]

Menkää nyt ihmeessä parisuhdeterapiaan joka tapauksessa! Vaikka perheasiainneuvottelukeskukseen. Se auttaa oikeasti. Ja varmaan keskusteluista ammattilaisen kanssa on sulle hyötyä tässä päätöksessäkin, toivottavasti saisi pian ajan!

 

[miina]

Jos teet keskeytyksen,se on varmasti sinun ja miehesi loppu.Sillä laitat pisteen teidän suhteellenne.Lopunikääsi tulisit syyttämään miestä keskeytyksestä,että sinun juoksujesi takia,miedän toinen lapsi menetettiin.Etkä varmasti pystyisi sitä antamaan anteeksi ja unohtamaan.Tuskin miehesikään.

Ei käy kateeksi tilannettasi.Olet jokatapauksessa kovilla ja vaikean tilanteen edessä.

Itse en näkisi muuta mahdollisuutta kuin pitää vauva.

 

[Emmi]

Joku tuola jo sanoikin, että ehkä miehesi kokee itsensä hyödyttömäksi..minulle tuli myös tämä mieleen, varsinkin ku tekstissäsi sanot että lapseSI on suloinen..eikös se kuitenkin ole lapsenne..? En tarkoita mitenkään syyllistää sinua, mutta ehkä sinun tulisi miettiä mikä on miehesi ajanut nykyiseen käytökseen.

Se, pidätkö lapsen on sinun oma päätöksesi, siihen ei kukaan voi oikein sanoa juuta eikä jaata..mielipiteitä toki on moneksi. En kuitenkaan usko että ongelmasi ratkeaisivat abortilla tai että elämäsi helpottuisi sen myötä.

Toivon sinulle voimia, että jaksaisit ajatella asiaa monelta kantilta ja päätyä tulokseen joka on KAIKKIEN kannalta paras.

 

[ap]

Kiitos asiallisista kommenteista. Unettomia öitä olen viettänyt ja luulen, että paras ratkaisu on raskaudenkeskeytys, niin äärettömän surullista kuin se onkin. Olen tosiaan mieluummin hyvä äiti nykyiselle lapselleni kuin yliväsynyt ja masentunut kahden lapsen yksinhuoltaja. Minun ja mieheni suhde päättyy varmaan joka tapauksessa, ainakaan uusi lapsi sitä ei pelastaisi.

Mieheni ei haluaisi aborttia, hänen mielestään minun pitäisi pärjätä kahden pienen lapsen kanssa siinä kuin yhdenkin. Hänellä on lapsemme syntymän jälkeen ollut vähättelevä asenne lapsenhoitoa kohtaan. En tiedä millä kokemuksella hän puhuu, koska ei ole viettänyt yhtäkään päivää tai valvonut yötä kahdestaan lapsensa kanssa... (apua olen kyllä häneltä pyytänyt - sitä saamatta) Aloitin syksyllä harrastuksen kerran viikossa, jolloin mies jäi kahdestaan ilalla vauvan kanssa pariksi tunniksi. Oli ihana päästä hetkeksi pois kotoa ja tulin aina virkistyneenä takaisin... kotona odotti marmattava mies joka kitisi, koska oli joutunut vaihtamaan kakkavaippaa... Kovin monta kertaa en jaksanut valitussaarnaa kuunnella, parempi lopettaa koko harrastus. Mieheni tekee raskasta työtä ja pitkää päivää, sen myönnän, mutta ei ole kivaa, että stressi purkautuu aina vaan minuun.

Kun pilvilinnat romahtavat, ne romahtavat kunnolla. Kesällä oltiin vielä onnellinen pari, joka odotti esikoistaan. Mies osallistui kanssani perhevalmennuksiin ym. ja muutenkin olin varma että tulee loistava isä. En tiedä mikä meni vikaan, kaikki varmaan. Puhuin parisuhdeterapiaan terapiaan menosta miehelle (olen itsekin aika skeptinen sen suhteen) ja hän lupasi tulla. Mutta ei tämä suhde tai olla enää pelastettavissa. Yksi syy mieheni muuttumiseen voi olla, että hän söi mielialalääkkeitä usean vuoden ajan kaamosmasennuksen takia, mutta lopetti lääkkeiden oton kesällä. Takana on juuri marraskuu, kuukausista synkin...

Koskaan ei voi tietää, mitä ensimmäisen lapsen syntymä tuo tullessaan! Parisuhdekriisistä varoitellaan kaikissa opuksissa, mutta että näin vaikeaa... huh huh.

 

[-]

Eipä se kriisi vallan kauhea ole teillä voinut olla kun olet tullut raskaaksi uudelleen, tuskin pelkällä seksin ajattelulla!!

Mutta oikeesti, koittakaa vielä, kadut vielä sitä keskeytystä ja onko se katuva katkera äiti sitten hyvä sille esikoiselle!!?

 

[mieti vielä]

Hankala tilanne kieltämättä, koska jo s haluat keskeytyksen se on sitä helpompi mitä aikaisemiin sen tekee, mutta teko on peruuttamaton. Voisiko ongelmia pahentaa synnytyksen jälkeinen masennus, väsymys, tai, kuten itse mainitsit, se että miehesi lopetti lääkityksen? Kaikki korjattavissa olevia syitä, ja parin kuukauden kuluttua voi olla ihan toisenlainen tilanne.

Ehdottaisin pikaista yhteydenottoa perheneuvolaan tms. keskusteluun kun teillä on noinkin vakavista asioista kyse.

Aina sitä oärjää jos on pakko. Jos hoidat nyt jo lapsen käytännössä yksin, niin ei tilanne varmaan kauheasti pahenisi vaikka päätyisitte eroon? Uuden vauvan tuloon on melkein yhdeksän kuukautta, ja siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Tuntuu aika pelottavalta tehdä keskeytys jos kerran olet kärsinyt lapsettomuudesta...et ehkä saa enää koskaan uutta tilaisuutta, kuten joku sanoi jo.

 

[joopa joo]

Tuntuu että tä on provo,kuinka kukaan vois tosissaan puhua abortista jos kärsinyt lapsettomuudesta.

Sairaita ihmisiä on vaikka kuinka....

 

[korina]

Jaha, arvasin, että täällä rupeavat kaiki puhumaan tyyliin- kadut vielä sitä jne. Hyvät ihmiset, naisella on tosi pieni lapsi. Yleensä naisen elämistö palautuu synnytyksen jälkeen vuoden päästä. Raskaus, synnytys, ensimmäiset kuukaudet rasittavat fyysisesti ja henkisesti- kysykää lääkäreitä. Onko kukaan kysynyt, miten ap jaksaa nyt? Onko hänellä tukiverkostoa? Hän on jo nyt väsynyt ja masentunut ja te ehdotatte, että hän lisäisi kuormaa. Ajatelkaa myöskin häntä ja miten hänelle käy kun kaksi pientä lasta hoitavana , kiukkuinen mies kaupan päälle- varmasti romahdus. Jos haluavat pelastaa tämän parisuhteen, miehen on sulatettava, että isällä on myöskin hoitovelvollisuudet nykyistä lasta kohtaan. Hän ei toistaseksi on vielä valmis siihen ja te ehdotatte, että hankikaa toista. Joten, kunnioitan ap-päätöksen. Lapset tarvitsevat rakastavia, huolehtivia ja onnelisia vanhempia- sitten he ovat myöskin onnellisia