Raskaana ja olo, että kaikki ei tuu menemään hyvin

En tiedä miks nyt on tällainen olo :/ Viikkojakin vasta 4+4 ja ei pahemmin mitään oirettakaan vielä. Ennen testin tekoa hajuaisti oli selvästi vahvistunut ja pientä nippailua mahassa ja välillä pientä etovaa oloa...

Ei mulla mitään ihme oireita oo muissakaan raskauksissa ollut, mutta koskaan ei oo tällaista epäilevää asennetta ollut.

Enkö mä vaan vielä kunnolla tajua tätä raskautta vai mistähän tää johtuu? onko muilla ollut tällaista ja silti kaikki mennyt hyvin? Kun oon niitäkin tarinoita lukenut, joissa äiti tosiaan aavistanut sen ettei kaikki oo ollut kunnossa ja sit ei oo ollutkaan. :|

 

tuo kuuluu asiaan.. mulla äityi luulot viime ras pahaksi.. lääkäri totes et on normaalia et ajattelee noin varsinkin kun kaikki menny ennemmin hyvin niin luulee et nyt tulee kaikki vaikeudet.. hyvin meni kumminkin.

 

Mulla oli aika pitkälle samanmoisia ajatuksia neljättä odottaessa. Aina välillä pelot hälveni, mutta sitten taas maalailin kauhukuvia enkä uskonu että kaikki voi taas mennä hyvin. Vaan ihan hyvinhän tuo päättyi, ja typykkä on nyt pian 1½v ja terve kun mikä! Normaaleja ajatuksia, kunhan ei niille anna liiaksi valtaa. :hug:

 

No, tätä et välttämättä haluaisi kuulla, mutta mulla oli yhdessä raskaudessa juuri tuollainen olo, että kaikki ei vaan ole niin kuin pitäisi.
Alkuraskauden ultrassa näkyikin sitten tuulimunaraskaus. :/

Mutta toivottavasti sinulla menisi kaikki hyvin! :heart:

 

:hug: miulla ollut sama tunne alusta asti ja nyt viikkoja 39+2

juttele neuvolassa asiasta heti kun sinne pääset :hug:

 

Täällä samanlaisia oloja :hug: pikkukakkosta odotan viikolla 5. Plussapäivänä tuli jo oksennus ja muutenkin oli aika raskaana oleva olo, mut nyt on alannu tulemaan semmoinen olo, et kaikki ei voi olla hyvin.. Oireita liian vähän. Ja just sitä mietin, et kun viimeraskaus päättyi onnellisesti, niin nyt mun täytyy kokea huono onni.
Mutta eilen lueskelin esikoisen odotuksen ajalta odotuspäiväkirjaa, ja alkuviikoilla olin kirjotellut, että "Kauhea pelko ja tunne, että kaikki ei oo hyvin" jne. Että uskoisin, et lähes kaikilla odottajilla tätä oloa on.
Täytyy vain toivoa, että kaikki menee loppuun saakka hyvin :heart:

 

Tuo tunne varmasti menee ohi, tai ainakin vaihtelee Kai sekin on sitä valmistautumista tulevaan, kaikin tavoin, tavallaan välittämistä ja tunnesiteen luomista jo nyt siihen pieneen tulevaan lapseen. Näin mä ainakin ajattelen..
Mulla pitää peloista huolen oma äiti joka maalailee kaikenmaailman pirut seinille aina kun vaan ehtii, johtuen että yksi hänen lapsen lapsistaan on hieman kehitysvammainen, raskauskomplikaatioista johtuen. Itse koitan ajatella että menee kuin on mennäkseen, kaikella on tarkoituksensa (en aio tällä kertaa kertoa asiasta piiiitkään aikaan omalle äidille just ton takia raskaudestani). Positiivinen asenne auttaa saamaan iloisen nassikankin, ainakin meidän esikko on vertaansa vailla tämän suhteen.

 

Kiitos teille kaikille vastauksista =) Tuli vieraita tossa, niin en ollut koneella

 

Mulla oli kolmannessa raskaudessa koko ajan sellainen olo.. Mies sanoi että kaikki menee hyvin. MUTTA sitten rv:lla 10 huomattiin että olin saanut keskeytyneen keskenmenon. Jännä miten sen vaistosi että kaikki ei mene hyvin. Enkä nyt tarkoita että sinulle kävisi niin!

 

No mulla oli sellainen olo kun aloin viidettä odottaa että se lapsi ei tuu syntymään ja se meni kesken rv 9+ ....Nyt taas raskaana(rv 28+) ja välillä isklee epäusko että näinköhän syntyy terveenä,mutta ei siis ihan niin vahvasti kuin tossa edelliskerralla.Ja siis joka kerta on pien pelko ollu...

 

Mulla oli koko raskauden ajan tollainen olo, luulin että johtu edeltävästä keskenmenosta ja muista perheen ongelmista. Näin uniakin ett vauva synty liian aikaisin eikä ollut terve. Vauva synty kyllä ihan täysaikasena, mut ei ollut terve . Uskon ett oli äidinvaisto...

 

Mulla on ihan sama tunne kuin sulla. Mullakin pientä etomista sun muuta oiretta, mutta silti tuntuu ettei kaikki ole ok.

 

Mulla oli ekassa raskaudessa sellainen olo ja terve poika tuli. Nyt toisessa raskaudessa ei oo myöskään ollu juuri mitään oireita mutta en oo ollut yhtään huolissani. Pelottaa nyt vaan että tää "huolettomuus" kostautuu... nyt rv 14

 

Mulla oli ekassa raskaudessa sellainen olo että kaikki ei ole hyvin, menikin sitten ihan alussa kesken. Toisessa raskaudessa ei ollut sellaista oloa, joten tuulimunaraskaus tuli täysin yllätyksenä. Kolmannessa raskaus meni sitten loppuun saakka ja oli vielä kaksosraskaus. Oireet eivät olleet kovin paljon pahemmat kuin tuulimunaraskaudessa, kuvotti kyllä 24/7, mutta meni rv 9 paikkeilla jo ohi. Ei niistä oireistakaan voi aina päätellä.

 

Äh sulla vaan on mielialamuutoksia sitten senkin edestä, tuo herkkyys ja pelko meinaan =) Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa sama, mutta kaikki meni hyvin. Oireet tulleet aina vaihtelevasti, ja ollut päivien taukoja välissä jopa.

 

Mulla oli kolmannessa raskaudessa koko ajan sellainen olo.. Mies sanoi että kaikki menee hyvin. MUTTA sitten rv:lla 10 huomattiin että olin saanut keskeytyneen keskenmenon. Jännä miten sen vaistosi että kaikki ei mene hyvin. Enkä nyt tarkoita että sinulle kävisi niin!

Voidaanko puhua vaistoista jos monella on tuota epävarmuutta lmassa , silti suurella osalla menee hyvin mutta on se pieni osuus joilla ei.

 

Mulla oli kolmannessa raskaudessa koko ajan sellainen olo.. Mies sanoi että kaikki menee hyvin. MUTTA sitten rv:lla 10 huomattiin että olin saanut keskeytyneen keskenmenon. Jännä miten sen vaistosi että kaikki ei mene hyvin. Enkä nyt tarkoita että sinulle kävisi niin!

Voidaanko puhua vaistoista jos monella on tuota epävarmuutta lmassa , silti suurella osalla menee hyvin mutta on se pieni osuus joilla ei.

Nii no en tiedä..mutta ei mulla muissa raskauksissa niin vahvaa tunnetta ole ollut että kaikki ei mene hyvin. Kolme lasta jo on. Ja vaikka eka syntyi 2,5kk etuajassa niin silti ei kahdessa muussa raskaudessa ole ollut tunnetta että kaikki ei mene hyvin.

 

No. Ekasta keskenmenneestä vaan tiesin jo ennen tuulimuna-diagnoosia, että tämä ei tule menemään hyvin. Se tunne vain oli tosi vahva.

Tokasta sitten pelkäsin loppuun asti, että tämäkään ei onnistu. Mutta se oli enemmän pelkoa, ei samanlaista oikeaa "tietoa". Silti en tosin uskonut ennen kuin vasta joskus puolenvälin tienoilla, että tästä tulee tulosta.

Uskon, että se pieni pelko on normaalia, kuuluu asiaan. Ei auta kuin toivoa parasta ja katsoa, mitä aika tuo. Onnea raskaudesta!

 

Viime keväänä kun olin raskaana mulla oli just tollanen olo et kaikki ei oo hyvin ja tää ei tuu kestää. Yritin tukahduttaa sen tunteen, mut minkäs teit olo vaan jatku. Sain keskenmenon, enkä halunnu käsittää et se päätty keskenmenoon. Uskoin vasta kun gynekologi sano et tää on ihan selvä keskenmeno ja on tullu ulos ihan luonnollisesti eli tarvita kaavintaa. Mun päässä jyskytti ja tuntu siltä kun ois joku vääntäny sydäntä kasaan ja rohkeesti pidätin itkua. Kysyin et onko mahollista että voin vielä raskautua ja gyne sano kyllä on mahollista oot terve ja nuori ja mussa ei ollu mitään vikaa. Sitkun kävelin sen jälkeen kotiin niin, hoin mielessä et mä arvasin et näin käy. Kotona sainkin kaameen itkukohtauksen ja mies oli ihan sekasin ja hoki et kaikki menee hyvin ja me saadaan vielä vauva. Raskauduin aika nopeesti uudestaan ja nyt ei tässä raskaudessa ollu tollasta tunnetta, on vaan ollu niin vahva tunne siitä että tän meijän pikku neidin saan syliin asti. Rakenneultrassa selvis että neiti on terve ja olin kyllä todella huojentunu. Mutta hei, sun tuntemukset ei välttämättä tarkota sitä että se pahin tapahtuu. Jokainen raskaus on yksilöllinen ja mikään niistä ei oo samanlainen ei etes samalla ihmisellä oo raskaudet samanlaisia. Mut onnea odotukseen ja tee vaikka jotain sellasta mikä saa sun ajatukset pois hetkiseksi raskaudesta.

 

Voi kun ihanaa, kun on tullut näin paljon vastauksia =) Eipä tässä tosiaan paljoo muuta voi, kun katsella mitä tulevat viikot tuo tullessaan.

keskenmenon oon kokenut tossa ennen kuin edellistä poikaa aloin odottamaan ja en tiedä oliko ennen tätäkin raskautta varhainen km tai sitten kemiallinen, kun viivat tuli testiin ja kun vuoto alkoi, niin kivut oli pahat ja hyytymiä tuli. :/ Että en sitte tiedä onko nuokin omat arpensa jättäneet.

Tosiaan yleensä mulla on heti ensi hetkestä ollut tekonimikin vauvalla, mutta nyt ei osaa ees sitä ajatella, että millä nimellä masuvauvaa kutsuisi.

Menis vaan ohi tää olo

 

Mulla oli kolmannessa raskaudessa koko ajan sellainen olo.. Mies sanoi että kaikki menee hyvin. MUTTA sitten rv:lla 10 huomattiin että olin saanut keskeytyneen keskenmenon. Jännä miten sen vaistosi että kaikki ei mene hyvin. Enkä nyt tarkoita että sinulle kävisi niin!

Minulla kävi kans näin kolmannessa raskaudessa Plussaamisen jälkeen alkoi pelko, edellisissä raskauksissa en ollut osannut pelätä oikeestaan mitään, olin hyvin tyynin mielin. Sitten tuli 12viikon ultra ja menin sinne hyvin negatiivisin mielin ja pahin pelko kävi toteen, minulla oli kans keskeytynyt keskenmeno!
Sitten tulin uudemman kerran raskaaksi ja pelkotila jäi, en osannut enää nauttia raskausajasta ollenkaan!
Mut ap, elä sinä huoli ja murehdi, toivon sydämeni pohjasta saakka, että kaikki menee hyvin d =) b

 

Tuttu tunne, mulla on koko ajan ollut sellanen olo et ei hyvä, mulla ei oo ollu MITÄÄN raskausoireita joka tottakai aiheutti viel enemmän epäilyjä, ei sillä, hyvähän se vaan on ettei oo tarttenu oksentaa...
Mut eipä näille mitään voi, antaa ajan vaan kulua ja toivoo parasta...
:hug:
14+1

 

Mulla samanlainen tunne. Eka neuvola-aika vasta syyskuun 9. päivä... Ihan alusta asti on tuntunut siltä, että tämä tulee menemään kesken. Verta ei oo tullut, mutta ajoittain on ollut kipua alavatsalla. Raskausoireet loppuivat yllättäen viime viikolla, siihen asti rinnat oli tosi arat ja turvonneet. Aamulla etoi tosi paljon. Nyt kaikki oireet on kadonneet.