raskaana ja mies ei välitä voinnista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minävain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minävain"

Vieras
Tänään käveltiin muumilaaksossa 5h ja mä oon rv 30.
Kerttaakaan ei kysyny vointia ja loppuvaihees mä olin niin väsyny ja selkää sattui ja koitin sanoa et tää on vähän vaikeampaan kun ennen raskautta, miehen mielestä minä liioittelen ja mikään ei ole muuttunut tai siis suoritukseni ja energian kulutus on yhtä "rankkaa" kuin miehellänikin.

Aloin miettiä onko hän tosiaan oikeassa että pitäiskö mun vaan tsemppaa vaikka saikulla olen ja onkin näin kuuma niin kaikki me kärsitään kuumuudesta..

oon vähän hämilläni sillä esikoisen odotuksessa hän oli kultainen ja kyseli vointia mutta nyt rv 30 ja ei kerttaakaan.. oonko liian herkkä vaan?
 
Mä olen vasta rv22, mutta nyt jo sattuu kovasti selkään, esim. tänään olinihan kuitti parin tunnin hellekävelyn jälkeen. Silti mies oli ihan hermona, kun menin lepäilemään kotiintulon jälkeen ja hän joutui huoltamaan esikoista... ei taida olla enää ihan samanlaista meilläkään kuin esikoisen kanssa!
 
En osaa sanoa muuta, kuin että kyllähän sinä tiedät tuntemuksesi ja olotilasi, ja kun kerrot ne rehellisesti, ei se ole liioittelua. Toki me kaikki kuumuudesta kärsitään, mutta raskauden aikana se olotila on nyt muutenkin niin erilainen, että en laskisi noita hankaluuksia liioittelun tai liiallisen herkkyyden piikkiin. Vaikkei miehen tarvitse olla mikään hoitaja, joka koko ajan sanoo että "Miltä nyt tuntuu?" tai että "Levätäänpä nyt hieman", niin toki hänen tulisi ottaa raskautesi huomioon ja ihan oikeasti kuunnella sinua.

Älä nyt kuitenkaan ota tuota ihan sydämen asiaksesi äläkä loukkaannu tuosta liikaa. Jos asia painaa, niin koeta jutella miehen kanssa vielä. :)
 
Mä kävelin siellä torstaina ja silloin oli samanlainen keli. Mulla silloin rv 31+3 ja oon voinu todella hyvin koko raskausajan. En ole tarvinnut saikkua mihinkään, ei supistele, ei kipuja jne. Ja mulle se oli vielä ihan ok reissu. Ekaa kertaa koko raskausaikana tuli tunne, että tässähän ollaan raskaana.. Jotain ihme kirvelyä kohdunsuulla loppupäivästä.

Perjantaina oli äitipolin aika ja lääkäri ihan ääneen ihmetteli juuri näillä sanoilla, että "ootko sä siis eilen kävelly päivän Muumimaailmassa?? Oot kyllä aika sissi!"

Että jos sulla on muutenkin jo saikkua jonkun raskausvaivan vuoksi, niin kyllä se kova reissu on. :hug:
 
Mulla mies teettäis kaikki mahdolliset hommat ja kannattas ties mitä.. Pari muuttoakin justiin tehtiin, eikä puhettakaan, että olis vaan niitä kevyempiä laatikoita kantanu. Väliin lyön vaan ite hanskat tiskiin ja jalat kattoa kohden ja sanon, etten justiin nyt jaksa. Siitä kyllä kuule aina, että kuinka laiskaksi on ruvennut, mutta sanoohan sen terve järkikin, että nyt pitää ajatella vauvaakin, kyllähän mä itekseni omalla sisulla tekisin vaikka ja mitä, mutta nyt ei vaan kerta kaikkiaan voi. Mä olin tänään puhki jo tunnin nurmikon leikkuun jälkeen!
 
Ei jumanlauta! Annatteko te miesten määrittää miltä teistä tuntuu ja mikä on teidän olotilalle hyvästä? Kyllä mä olen aina tuonu selväksi minkä pystyn tekemään ja minkä en ja siitä on turha napista! Muuten sanoisin miehelle että herra on hyvä vaan ja kokeilee raskaana oloa niin tietäis että ei se oo sitä auvoista oloa ja autuutta! Kyllä se varsinki helteillä on yhtä tuskaa ... ja en ole raskaana nyt ja nuorimmainenkin on jo 7 joten kauhulla vaan ajattelen/muistelen mitä oli olla raskaana kesällä!
 
Kaikki ei oo niin mustavalkosta. Toisaalta kyllähän mä miehiä ymmärrän, tai omaani ainakin kun aina ollaan vaikka mitä tehty ja touhuttu ja nyt yhtäkkiä en jaksakkaan.. Tuntuuhan se varmasti siitä oudolta. Ei miehet voi tietää mitä on olla raskaana ja tuskin ne sitä koskaan ymmärtääkään!
 

Yhteistyössä