Raskaana ja mies ei tue

[Yksin Yhdessä]

Ei sitä kiinnosta tukea. Olen valittanut sitä miten yksin tunnen olevani tämän raskausajan ja ajatukseneni.. Nytkin mies illalla sanoi että "Mun täytyy lähtä Erkki Esimerkin luokse, kun se tuntuu olevan niin yksin ja vailla seuraa.."

Ja minäkö sitten en? Ei ole suostunut keskustelemaan koko aiheesta.. (raskaus siis..) Kai se ikään kuin kieltää sen asian. Että meille tulee kevättalvesta esikoinen.
Olen 22 ja mies 27. En ymmärrä miten iso lapsi se osaakaan olla. Ottaisi mallia kavereistaan. Nillä monilla on jo lapsia.

Alussa kun raskaus tuli tietoon niin ensiksi (lähinnä mies 100%) mietimme aborttia. Pikkuhiljaa mä muutinkin mieleni. Mies suivaantuisiitä ja haukkui mua ja miten en olisi hyvä äiti ja aivan liian nuori siihen puuhaan.

En mä kiellä miestä tapaamasta ketään, en tietenkään. Mutta olimme jo etukäteen sopineet että TÄNÄÄN on se päivä, kun juttelemme KAIKKI raskauteeni liittyvät asiat halki, mutta ei.. Täällä mä taasen istun yksin kotona, kun mies on kavereineen juomassa kaljaa.
Mua keljutti aikaisemmin illalla niin paljon, että sanoin muuttavani omaan asuntoon loppuraskaudeksi. Nyt se vaihtoehto alkoi houkuttelemaan. Mä van pelkään niin paljon kaikkea tulevaa.. Tarvitsisin jonkun jolle puhua, kun aina kun alotan puhumaan raskauteen liittyvistä peloistani, sanoo mies vaan että "No, mitä päätit pitää sen lapsen." "oma vikasi.."

Mies todella taitaa vihata mua tämän vauvan takia.
Äitini on ainut joka tukee, kun kavereita ei oo monta ja nekin vähän "niin ja näin" -kaverisuhteita.

 

[ddddd]

Joo noh, sille miehelle et varmaan voi mitään. Itket itkusi, muutat yksin jne. :/
Paremmin sä pärjääät, kun et kuuntele koko aikaa, miten oli sun vikasi pitää oma lapsi.

 

["vieras"]

Teidän kannattaisi nyt mennä jonnekin pariterapiaan selvittämään noita fiiliksiä.
Miehellä selkeästi pinnan alla kytee ja jossakin vaiheessa se räjähtää käsiin, silloin voidaan olla jo eron porteilla.
Joten selvittäkää näitä nyt ennen lapsen tuloa!

 

[Anatolia]

Miehet ei aina koe raskausaikaa samoin kuten me naiset. Meille raskaus ja tuleva vauva on konkreettisempi alusta asti, miehille ehkä vasta raskauden loppupuolella kun odotus jo näkyy, lapsen liikkeet tuntee vatsan päältä, ja tulokas on nähty ultrassa. Tämän havainnon olemme tehneet kaveripiirissä joskus.

Mutta kaljan kittaaminen & "mitä päätit pitää sen lapsen, oma vikasi"...kuulostaa ikävältä. Ei ollenkaan kivalta.

Saisitko vertaistukea muista odottajista, sellaisista joilla on laskettu aika samassa kuussa vaikkapa, netin kautta? Heidän kanssaan voisit vaihtaa ajatuksia raskausajan peloista jne.

 

[Suosittelu]

Sulle ois hyvä saada joku tukihenkilö. Kun mies ihan vastuuton. Tuskin sen tilanne siitä paranee. Onko mies ollut mukana neuvolassa? Perhevalmennuksessa? Puhu neuvolassa ja miettikää tilannetta. Apua ja tukea tarvit vielä enempi kun vauva syntyy...

 

["Tuulikki"]

Anna miehen olla rauhassa, sähän se äiti olet ja kannat vastuusi. Vauvahan on ihan äidin juttu ja raskausajan jutuilla varsinkin miestä on turha vaivata.

 

[ddddd]

[QUOTE="Tuulikki";26851206]Anna miehen olla rauhassa, sähän se äiti olet ja kannat vastuusi. Vauvahan on ihan äidin juttu ja raskausajan jutuilla varsinkin miestä on turha vaivata.[/QUOTE]

Juu noinhan se menikin :headwall: No kun ei ihan.

 

[Ain00]

Tuo kuulostaa siltä että miehesi ei haluais tuota lasta
Itselläni oli melkein samanlainen tilanne, tosin mies halusi lapsen myöskin, mutta tukea ei ikinä tullut ja lapsi kun syntyi niin olin sen kanssa kaksin ja hoidin sen itse. 2,5v kärsin siinä suhteessa. Ainut jolta sain tukea oli äitini joka otti lapsen välillä yöksi ja hoitoon että sain itse levähtää. Kaduttaa kyllä etten aikasemmin lähtennyt, mut aina sitä odotti josko se mieli miehellä muuttuu.

 

[Saraella]

Missä vaiheessa raskautta olet? Samaa mieltä Anatolian kanssa tuosta, että miehille se raskaus usein konkretisoituu vasta loppupuolella masun kasvun myötä. Mutta toki kuulostaa kovin ikävältä tilanteelta. Miehesi ei tekstisi perusteella vaikuta vieläkään hyväksyneensä päätöstäsi pitää lasta. Parisuhdeterapia voisi olla hyödyllinen, jos vaan saat miehen sinne raahattua.

 

["vieras"]

[QUOTE="Tuulikki";26851206]Anna miehen olla rauhassa, sähän se äiti olet ja kannat vastuusi. Vauvahan on ihan äidin juttu ja raskausajan jutuilla varsinkin miestä on turha vaivata.[/QUOTE]

Voi herranen aika, mikä kommentti! Kyllähän se on molempien yhteinen juttu, missä ihmeen todellisuudessa se sinä elät??

Aloittajalle sen verran, että oletko miettinyt, että jatkaisitte matkaa erikseen? Kun mies ei selvästikään halua lasta, niin haluatko synnyttää ja tuoda lasta sellaiseen kotiin, jossa toinen ei välitä? Itse ottaisin hatkat, en alentuis tuollaiseen kohteluun. Mies kuulostaa ihan vajukilta, mutta eipä tuota voi isäksi pakottaakaan, jos ei lasta halua. Saako kysyä, oliko koko raskaus sitten vahinko?

Meni miten meni niin tsemppiä raskauteen.

 

[ruutiukko]

[QUOTE="Tuulikki";26851206]Anna miehen olla rauhassa, sähän se äiti olet ja kannat vastuusi. Vauvahan on ihan äidin juttu ja raskausajan jutuilla varsinkin miestä on turha vaivata.[/QUOTE]

jos mies haluaa myös lasta niin on silloin kyllä täysillä mukana odotusajassa, aapeen mies ei selvästikään halua ja onhan hän sen suoraan jo sanonutkin

jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta

 

["pimpelipom"]

Ymmärrän kyllä että keljuttaa tuollainen käytös. Itsekin olisin ihan hiilenä.

Ehkä miehesi vain tarvitsee nyt aikaa. Onhan se iso juttu, varsinkaan jos ei ole suunniteltu. Älä vielä muuta mihinkään, seuraa miten mies suhtautuu raskauteesi kun se siitä etenee. Olen niin monelta kuullut, että mies on "muuttunut isäksi" vasta sitten kun vauva on syntynyt. Joten kaikki voi vielä kääntyä hyväksi

 

["Jep"]

En ymmärrä miksi tietyt asiat voivat olla joillekin nii vaikeita ymmärtää... Jos Sinä olet päättänyt pitää vauvan, siis sinä yksin, kuuntelematta miehen milipidettä, niin miksi odotat ymmärrystä ja tukea asiaan johon miehesi ei ole alunperinkään halunnut mukaan? Ei mahtanut tulla yllätyksenä? Vai oletko niitä naisia joilla on niitä miehiä jotka eivät osaa ajatella ise = kyllä se mieli muuttuu kun näkee kuinka söpö ja ihana vauva on... Mielestäni aika hatara lähtökohta alkaa perustamaan perhettä.

 

[Madicken04]

Ikävä tilanne kyllä.

Toisaalta jos mies ei lasta halunnut, oli 100% abortin kannalla jne niin voiko häneltä lähtökohtaisesti kovin suurta tukea odottaakaan? Kun muutit mieltäsi raskauden jatkamisen suhteen, ehkä mielessä kävi myös ajatus että saatat jäädä yksin päätöksesi kanssa?

Miestä ei voi tuohon pakottaa vaikka jo lapsen kannalta toivoisi että hän jossain vaiheessa heräisi mukaan raskauteen tai ylipäätään lapseen. Ehkä kannattaa myös miettiä onko suhteella nykyisessä valossa tulevaisuutta, vauvavuosi voi olla rankka myös ilman vastentahtoista isää.

Ja sitä tukea kannattaa etsiä muualta. Sukulaiset, kaverit, muut seudun odottajat.

 

["xyz"]

Ap, sulla oli kuitenkin oma äiti tukena? Netistä löytyy myös paljon vertaistukea joille jakaa ajatuksia, keskustelupalstoilta voi jopa saada kavereita. Voi tuntua kovalta, mutta ei sinun kannata roikkua ihmisessä joka ei välitä. Suosittelisin melkein, että alat rakentamaan ajatusta siitä, että muuttaisit vatsasi kanssa itseksesi jonnekin. Vauvan synnyttyä uskon äitistäsi olevan apua, ja kuka tietää, ehkäpä mieskin alkaa jossain muodossa pikkuhiljaa osallistua elämäänne.

 

["Susu"]

Kamalaa miehen haukkumista, ainakin alku, koko ketjua en edes sen naurettavuuden takia viitsinyt lukea. Mikäs se on miehen vika jos nainen päättää hankkia lapsen ja mies ei sitä halua!!?? Onko mies joku aivoton ääliö kuka ei saa päättää haluaako sitoutua rahallisesti ja muutenkin loppuelämäkseen johonkin!!??? Ja ei, mielestäni nainen EI saa yksin päättää vaikka raskaaksi olisikin tullut vahingossa. Ihan pitäis ap.n katsoa nyt peiliin. Ja mä olen myös nainen ja äiti mut jotain rajaa!!!

 

["vieras"]

[QUOTE="Susu";26851755]Kamalaa miehen haukkumista, ainakin alku, koko ketjua en edes sen naurettavuuden takia viitsinyt lukea. Mikäs se on miehen vika jos nainen päättää hankkia lapsen ja mies ei sitä halua!!?? Onko mies joku aivoton ääliö kuka ei saa päättää haluaako sitoutua rahallisesti ja muutenkin loppuelämäkseen johonkin!!??? Ja ei, mielestäni nainen EI saa yksin päättää vaikka raskaaksi olisikin tullut vahingossa. Ihan pitäis ap.n katsoa nyt peiliin. Ja mä olen myös nainen ja äiti mut jotain rajaa!!![/QUOTE]

Kuka tässä nyt miestä haukkuu?? Mies toki kuulostaa käyttäytymisensä perusteella aikas lapselta (esim. vois ottaa vaikka eron, jos ei oikeasti halua lasta ja jatkaa suhteessa), mutta eipä häntä voi syyttäää siitä, ettei lasta halua. Tai oikeastaan, oliko tämä nyt vahinkoraskaus? Jos oli, niin yhtä suuri vastuu lapsesta pitäis kantaa molempien, vaikkei toinen sitä halua. Jos ei pysty sitä vastuuta saman katon alla kantamaan, niin tulisi osallistua muuten lapsen elatukseen ja muuhun.

 

["Susu"]

[QUOTE="vieras";26851761]Kuka tässä nyt miestä haukkuu?? Mies toki kuulostaa käyttäytymisensä perusteella aikas lapselta (esim. vois ottaa vaikka eron, jos ei oikeasti halua lasta ja jatkaa suhteessa), mutta eipä häntä voi syyttäää siitä, ettei lasta halua. Tai oikeastaan, oliko tämä nyt vahinkoraskaus? Jos oli, niin yhtä suuri vastuu lapsesta pitäis kantaa molempien, vaikkei toinen sitä halua. Jos ei pysty sitä vastuuta saman katon alla kantamaan, niin tulisi osallistua muuten lapsen elatukseen ja muuhun.[/QUOTE]

Täysin eri mieltä, etenkin lopusta. Etenkin jos kyse on vahingosta (niinkuin varmaan onkin) on täysin kohtuutonta naisen vaatia osallistumista elatukseen saatikka mihinkään muuhunkaan. Lähtökohtana että mies on heti alusta alkaen ilmoittanut kantansa. Eihän mieskään voi yksin päättää siitä jatketaanko raskautta vai ei. Miksi nainen sen voisi tehdä?? Halveksin suorastaan naisia ketkä toimivat niin. Se kertoo naisesta aika paljon, enkä siis tarkoita mitään mairittelevaa.Toki olisi täysin eri asia jos raskautta olisi suunniteltu etukäteen ja sit mies olisi vaihtanut kelkkaa. Mitäs itse olisit mieltä siitä et sut pakotettais ensinnäkin vanhemmaks, lisäksi maksamaan ainakin 18 vuotta joka kuukausi elareita vaikket edes lasta olisi halunnut?? Ihan vain sen takia että joku halusi ottaa vahingosta kaiken irti??? Pystytkö ihan rehellisesti menemään itseesi ja sanomaan et se olis tottakai ok??

 

["vieras"]

[QUOTE="Susu";26851795]Täysin eri mieltä, etenkin lopusta. Etenkin jos kyse on vahingosta (niinkuin varmaan onkin) on täysin kohtuutonta naisen vaatia osallistumista elatukseen saatikka mihinkään muuhunkaan. Lähtökohtana että mies on heti alusta alkaen ilmoittanut kantansa. Eihän mieskään voi yksin päättää siitä jatketaanko raskautta vai ei. Miksi nainen sen voisi tehdä?? Halveksin suorastaan naisia ketkä toimivat niin. Se kertoo naisesta aika paljon, enkä siis tarkoita mitään mairittelevaa.Toki olisi täysin eri asia jos raskautta olisi suunniteltu etukäteen ja sit mies olisi vaihtanut kelkkaa. Mitäs itse olisit mieltä siitä et sut pakotettais ensinnäkin vanhemmaks, lisäksi maksamaan ainakin 18 vuotta joka kuukausi elareita vaikket edes lasta olisi halunnut?? Ihan vain sen takia että joku halusi ottaa vahingosta kaiken irti??? Pystytkö ihan rehellisesti menemään itseesi ja sanomaan et se olis tottakai ok??[/QUOTE]

Eli sun mielestä naisen pitäis tehdä abortti (=tappaa lapsensa), jos mies niin käskee? Johan pomppas!! Ihan sairas kommentti, sori nyt vaan. Ja vanhinkoraskaudessa saa kyllä molemmat kattoa peiliin. Jokainen aikuinen kyllä tietää, mitä voi tapahtua kun sekstailee ja jos on tarpeeksi kypsä seksiin, pitää olla tarpeeksi kypsä kantamaan mahdolliset seuraukset. Eli ehdottomasti miehen tehtävä on elättää omasta siemenestä aikaansaatu lapsi.

 

["Susu"]

[QUOTE="vieras";26851802]Eli sun mielestä naisen pitäis tehdä abortti (=tappaa lapsensa), jos mies niin käskee? Johan pomppas!! Ihan sairas kommentti, sori nyt vaan. Ja vanhinkoraskaudessa saa kyllä molemmat kattoa peiliin. Jokainen aikuinen kyllä tietää, mitä voi tapahtua kun sekstailee ja jos on tarpeeksi kypsä seksiin, pitää olla tarpeeksi kypsä kantamaan mahdolliset seuraukset. Eli ehdottomasti miehen tehtävä on elättää omasta siemenestä aikaansaatu lapsi.[/QUOTE]

Olenko missään kohtaa kirjoittanut että pitää tehdä abortti jos mies käskee?? Ota silmä käteen ja lue uudestaan. Jos nainen yksin päättää pitää lapsen, välittämättä miehen tahdosta, pitäisi hänen myös olla valmis ottamaan vastuu lapsesta yksin. Täysin. Ei toista voi pakottaa. Nainen siis voi valita haluaako lapsen vai ei, mutta mies ei voi??? Kuis nyt silleen???

 

["Susu"]

Ja lisäys: KYLLÄ, mä tekisin abortin ihan pyytämättä jos mies ei lasta haluaisi. Tekisin sen myöhemmin jonkun kanssa kuka haluaisi sen perheen kanssani.

 

["vieras"]

[QUOTE="Susu";26851840]Ja lisäys: KYLLÄ, mä tekisin abortin ihan pyytämättä jos mies ei lasta haluaisi. Tekisin sen myöhemmin jonkun kanssa kuka haluaisi sen perheen kanssani.[/QUOTE]

No minä en todellakaan tekis aborttia, jos omasta ja miehen kämmistä tulisin paksuksi! Se on sitä vastuunkantoa se. Ja ihan varmasti laittaisin miehen osallistumaan, jos ei halua lasta tuntea, niin oma valinta, mutta maksaa saa oman osansa kun alulle hänet panikin.

Jos ihmiset (sinäkin) oikeasti tajuaisitte, että seksin harrastamiseen liittyy vastuu, niin aborttien määrä vähenis varmaan puoleen.

 

["Susu"]

[QUOTE="vieras";26851854]No minä en todellakaan tekis aborttia, jos omasta ja miehen kämmistä tulisin paksuksi! Se on sitä vastuunkantoa se. Ja ihan varmasti laittaisin miehen osallistumaan, jos ei halua lasta tuntea, niin oma valinta, mutta maksaa saa oman osansa kun alulle hänet panikin.

Jos ihmiset (sinäkin) oikeasti tajuaisitte, että seksin harrastamiseen liittyy vastuu, niin aborttien määrä vähenis varmaan puoleen.[/QUOTE]

Mä tajuan, siksi mulla on ihanat lapset ja edelleen jopa lapsien isä kuvioissa. Näin ollut jo toistakymmentä vuotta, eikä loppua näy. Vastuunkanto on sitä että huolehtii ehkäisystä siihen asti kunnes kumpikin lapsen haluaa. Kyllä säkin sen vielä joskus ymmärrät.

 

["vieras"]

[QUOTE="Susu";26851840]Ja lisäys: KYLLÄ, mä tekisin abortin ihan pyytämättä jos mies ei lasta haluaisi. Tekisin sen myöhemmin jonkun kanssa kuka haluaisi sen perheen kanssani.[/QUOTE]

Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, sitä puolisoa ei välttämättä tule vastaan joka sinun kanssasi sen perheen tahtoo perustaa tai tulee vastaan liian myöhään tai ehkä et puolisosi kanssa vain saa lapsia. Voisit olla aika katkera abortistasi vuosien päästä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Susu";26851862] Mä tajuan, siksi mulla on ihanat lapset ja edelleen jopa lapsien isä kuvioissa. Näin ollut jo toistakymmentä vuotta, eikä loppua näy. Vastuunkanto on sitä että huolehtii ehkäisystä siihen asti kunnes kumpikin lapsen haluaa. Kyllä säkin sen vielä joskus ymmärrät.[/QUOTE]

Ei, vaan vastuunkanto on sitä, että jos se ehkäisy sattuu jostain syystä pettämään, niin seurauksista kannetaan vastuu. Jospa sinäkin sen opettaisit joskus omille lapsillesi

Niin ja minulla myös toivotut lapset samalle iskälle ja saman katon alla onnellisina asutaan. En vain ymmärrä, että miten ihmeessä sinun tai minun perhekuviot tähän liittyy?