Raskaana ja eronnut lapsen isästä..

Hei! Olen 24 vuotias nainen. minulla on 8 kk ikäinen poika ja nyt huomasin olevani raskaana. Olen lapsen isän kanssa on-off suhteessa n. vuoden ja mietin jo että laitan ukon menemään lopullisesti. Ehkäisyä ollaan käytetty mutta ei sekään ole näköjään 100 varmaa. lapsen isä on 21 vuotias ja vasta aloittelemassa opintojaan uuden ammatin takia.

Lapsen isä elää vielä nuoruuttaan ja ei "osaa" seurustella on hänen verukkeensa aina kun seurustelusta kysytään. Hän elää kriisien aikaa ja kärsii myös ajottain masennuksesta. Tänäänkään hän ei jaksanut poikaa hoitaa vaikka minä olen häntä viikon hoitanut..

Auttakaa olen hukassa. Olen vasta saanut pojalle hoitopaikan ja palannut työelämään. Tottakai haluan pojalleni sisaruksen mutta ei sitä ihan näin nopeasti ajatellut..

Enemmän mua pelottaa miehen reaktio.. Hän syyttää minua ja hänen elämänsä menee pilalle sun muuta.. Hänellä on ihanat vanhemmat ja en haluaisi vaikeuttaa heidän elämäänsä.. Ensimmäinen lapsi oli miehelle jo shokki vaikka sitä tekemällä tehtiinkin..

Mitä minun olisi fiksuin tehdä?

 

no tilanteessasi abortti

 

Luottaa siihen, että asiat järjestyy. Mieskin kasvaa aikanaan.

 

Pidät lapsen, ehdottomasti.

 

ei hän aikuistunut ensimmäisenkään kohdalla, miksi hän muuttuisi toisen?

Onko abortti oikea ratkaisu sitten tähän? Enkö voisi selvitä yksin lasten kanssa?

 

Mieti PYSTYTKÖ tekemään abortin?Mä en ehkä tekis.

 

Mieti millaista arkenne on tulevaisuudessa, itse en laskisi miehen varaan, ois plussaa vaan jos aikuistus..

 

mä en pystyis riistämään tulevaa sisarusta toiselta on sentäs hänenkin tuleva(?) verisukulainen... ajattele jos sit jäis ainokaiseks ja isänsä vaikka kuolis.. ei halua ajatella mutta jos. sit se ois ihan yksin jos säki heittäisit lusikat..
en tekis aborttia mutta miehelle kertoisin pronto että nyt on tilanne näin, on aika ryhdistäytyä ja keskittyä opintoihin vaikka ja sanoa että kyllä sä pärjäät lasten kanssa mutta sen pitää pärjätä sun takia ! (olkoon se tekosyy mutta hän on sentäs ISÄ) vaikka on nuori.. ei ne lapset ole mikään alkkarit pesukoriin ja hups vaan ne on lahja elämältä. ei niitä pidä sen takia abortoida että isi on kypsymätön.. siihen tarvitaan aina kaks.

 

miksi et pystyisi selviytymään yksin lasten kanssa? itse tunnet itsesi, onko syytä epäillä ettet jaksaisi?

 

No jos viikon hoitamisen jälkeen itsekin jo väsyt yhteen lapseen... ja "mies" ei osallistu. Haloo!

 

Kaverilla sama tilanne vuosi sitten. Esikoinen vanhempi, jo 3 v. Opiskelut kesken. Suhde isään erittäin epävakaa. Neuvoni hänelle oli ajatella itseään ja jo syntynyttä lastaan. Hän päätti keskeyttää raskauden ja tällä hetkellä elää uudessa parisuhteessa, paremmassa sellaisessa.

 

tsemppiä! oon lähes samassa tilanteessa. raskaana, yksi lapsi ja avioeroa haen... ei auta kun tuulta päin. jos et halua lasta, teet abortin, jos tiedät jaksavasi niin ehdottomasti pidät lapsen. eroa lopullisesti miehestä niin saat yllättävän paljon lisää energiaa jaksaa! ja elämä tuntuu helpommalta kun ei ole sitä ylimääräistä stressitekijää...

 

minäkään en miehen varaan laskisi, mutt aoletko miettinyt, että olisiko sinulla voimavaroja olla yksion lasten kanssa. millanen tukiverkosto sulla on? tämä on ihan sun oma päätös, minä en miettis miten isä suhtautuu. meillä mies oli kolmannessa raskaudessa(ehkäsy petti) sitä mieltä että abortti. itekkin olin sitä mieltä, sain ajan raskauden keskeytykseen, mutta sillon sairaalassa päätin, etten teekkään, mies vähä suutahti, kun en tehnytkään, mutta nyt kolmonen on 1v7kk ja isin silmäterä

jaksamista sulle. mieti tarkkaan mikä ratkaisu on mielestäsi sulle paras.

 

En ole abortin kannalla. Henkilökohtaisesti minä en sitä haluaisi, mutta välillä omat voimavarat mietityttää jaksaako sitä kahden pienen kanssa ja yhden hulttio miehen joka satunnaisesti lapsiaan ehkä näkisi? Hänen vanhempansa ovat tosi ihania ja olleet tukena ensimmäisen lapsen kanssa ja lapsi onkin tosi rakas kaikille..

Voisiko joku ajatella hänen suvustaan tai mies itse että elämä menee pilalle lapsen takia? että lapsi pilaisi kaikkien elämän? Olen nyt epävarma itsestänikin.. anteeksi hölmöt kysymykset..

 

ei hän aikuistunut ensimmäisenkään kohdalla, miksi hän muuttuisi toisen?

Onko abortti oikea ratkaisu sitten tähän? Enkö voisi selvitä yksin lasten kanssa?

olin joskus samassa tilanteessa kuin sinä. en pystynyt tekemään aborttia. pidin lapsen, odotin ja synnytin yksin. hyvin selvisin, yllättävän hyvin.

 

En ole abortin kannalla. Henkilökohtaisesti minä en sitä haluaisi, mutta välillä omat voimavarat mietityttää jaksaako sitä kahden pienen kanssa ja yhden hulttio miehen joka satunnaisesti lapsiaan ehkä näkisi? Hänen vanhempansa ovat tosi ihania ja olleet tukena ensimmäisen lapsen kanssa ja lapsi onkin tosi rakas kaikille..

Voisiko joku ajatella hänen suvustaan tai mies itse että elämä menee pilalle lapsen takia? että lapsi pilaisi kaikkien elämän? Olen nyt epävarma itsestänikin.. anteeksi hölmöt kysymykset..

ei lapsi pilaa kenenkään elämää..ajattele nyt pikkuinen ihana käärö..suloinen vauva..kenen elämän viaton lapsi pilaisi.

 

No jos viikon hoitamisen jälkeen itsekin jo väsyt yhteen lapseen... ja "mies" ei osallistu. Haloo!

Anteeksi jos kirjoitan epäselvästi. Tarkoitin kyllä sitä että mies on saanut olla rauhassa sun muuta lapsenhoidosta eikä siltikään jaksa hoitaa lasta. En ole sanonut että itse en jaksa hoitaa lasta.

Tottakai yhdenkin lapsen kohdalla arki on välillä rankkaa ja unetkin jää vähemmälle, mutta on minulla tuttavia ja sukulaisia jotka varmasti antaisivat minulle pienen tauon silloin tällöin että saisin levätä.

Uskallan myös epäillä että lapsen isä ei hylkää lapsiaan vaan haluaa olla isä. Tietysti häneen ei ole luottaminen milloin hän haluaa isä olla ja hoitaa lapsiaan.

 

En ole abortin kannalla. Henkilökohtaisesti minä en sitä haluaisi, mutta välillä omat voimavarat mietityttää jaksaako sitä kahden pienen kanssa ja yhden hulttio miehen joka satunnaisesti lapsiaan ehkä näkisi? Hänen vanhempansa ovat tosi ihania ja olleet tukena ensimmäisen lapsen kanssa ja lapsi onkin tosi rakas kaikille..

Voisiko joku ajatella hänen suvustaan tai mies itse että elämä menee pilalle lapsen takia? että lapsi pilaisi kaikkien elämän? Olen nyt epävarma itsestänikin.. anteeksi hölmöt kysymykset..

ei lapsi pilaa kenenkään elämää..ajattele nyt pikkuinen ihana käärö..suloinen vauva..kenen elämän viaton lapsi pilaisi.

Peesi. Eiköhän mies ihan itse oman elämänsä pilaa, jos sen joku pilaa! Kuulostaa siltä että sulla olisi todennäköisesti helpompaa yksin kahdn lapsen kanssa kun nyt yhden lapsen + miehen (joka taitaa olla lapsi itsekin vielä). Eihän se että miestä ei kiinnosta omat lapset/lapsi tarkoita että sinun pitäisi katkaista välit lasten isovanhempiin ja hekin armasti toivovat sitä, vaikka oma poika olisikin hulttio

 

jos minulta kysytään, vaikka ei kysytä. Niin jos ajattelee että ensimmäinen lapsi on pilannut elämän, siis miehen, niin ei se siitä enää voi enempää pilalle mennä vaikka toinen syntyisikin. Tuskin myöskään miehesi sukulaiset ajattelevat että SINÄ olet pilannut miehen elämän.. Itsehän se on toisenkin lapsen alulle pannut. Varsinaisesa merkityksessään. En voisi sinun tilanteessa tehdä aborttia, vaan ottaisin toisenkin lapsen vastaan avosylin. Isän pistäsin pellolle jos kerta on sitä mieltä ettei voi seurustella ja lapsi pilaa elämän. Kyllä isäkin voi opiskella ja elämää on lapsen syntymän jälkeenkin. Toisenlaista mutta ihanempaa. Mut siis nyt sun pitää miettiä mitä sä itse haluat ja mihin olet valmis. Ja pistä sille miehelle luu kurkkuun. Lapsia/lasta tottakai voi ja pitääkin tavata kun on ne sun kanssa tehnyt, mutta ei sun tarvitse enää sen mielipidettä kysyä tossa tilanteessa. Sen ois pitäny miettiä sillon ku oli sen aika.. Anteeksi hieman sekava teksti, ei ajatus kulje kirkkaimmillaan.

 

Sun miehes ois pitäny ajatella tota lapsi asiaa jo sillon, kun sitä yrititte. Lapsi muuttaa elämää, mutta ei ole este millekkään. Mä en ainaka kattelis tollasta ukkoo hetkeekään. Keskittyisin vaan lapseen ja tulevaan lapseen. Tollanen on/off suhde vaikuttaa myös lapsiinkin, ensin erotaan ja se on kuitenkin lapsille aina iso muutos ja sit palataankin jo uudestaan yhteen, niin sekottaa lasta turhaan. Sit toi vielä monta kertaa toistettuna, niin ei hyvä lasten kannalta ajateltuna. Ja onhan miehes kuitenkin sua jonkin verran nuorempi, et ehkä tajus ettei oo vielä valmis perhe elämään, valittettavasti siitä täytyy sit lasten kärsiä. Lapsi ei pilaa mitään, älä sä ainaka ajattele niin. En usko että miehen suku ajattelee niin, mut sit sun miehes taas voi kokee et hällä jääki jotain elämättä. Lapset on aina laitettava etusijalle, ne tarvii sua enemmän. Turhaan vaan kulutat ittees tollasen ihmisen kanssa ja siinä sivussa kärsii sit lapset. Jos sulla on hyvä tukiverkosto, niin se helpottaa tilannetta.

 

Uskallan myös epäillä että lapsen isä ei hylkää lapsiaan vaan haluaa olla isä. Tietysti häneen ei ole luottaminen milloin hän haluaa isä olla ja hoitaa lapsiaan.

No toivottavasti jossain vaiheessa aikuistuu Voi hyvin olla että kun lapsi vähän kasvaa (ja mieskin) niin miehestä tulee vielä ihan hyvä ja huolehtiva isä. Olen nähnyt lähipiirissä sellaisiakin tapauksia, että mies on todella ruvennut osallistumaan lapsen hoitoon kun lapsi on vähän isompi, eli puhuu ja kävelee, ovat kokeneet etteivät osaa hoitaa vauvaa ja kommunikoida vauvan kanssa :/

 

Minulla on kaksi lasta. Esikoinen (2v2kk) syntyi kun olimme vielä parisuhteessa hänen isänsä kanssa. Erosimme kun hän oli 8kk ja pian sen jälkeen huomasin olevani raskaana. Mieleeni ei juolahtanutkaan abortti vaikkakin tiesin, että miehestä tuskin on isäksi toisellekaan lapselle.

Odotusaikana mies oli kuvioissa jonkin verran (satunnaisesti) ja tuli mukaan kakkosen synnytykseenkin. Hoiti esikoista kun olin sairaalassa kakkosen kanssa. Sairaalasta kotiutumista seuraavana päivänä rännit aukesivat ja mies lähti juomaan. Ja on juonut melkeinpä siitä saakka (kakkonen kohta 9kk).

Olen siis ollut yksin kahden pienen kanssa, joilla ikäeroa 1v6kk. Helpoksi näitä viimeisiä 9kk en kutsuisi, mutta hengissä ollaan. Tukiverkot ovat tärkeitä, mitä enemmän sinulla on niitä sen parempi. Itselläni on eniten auttanut oma äitini, toki muutkin sukulaiset.

Kyllä sinä pärjäät jos vain päätät niin. Muistat vain pyytää apua (myös raskausaikana) jos tuntuu että sitä tarvitset. Itse tein sen virheen että yritin liikaa pärjätä yksin.

Tsemppiä sinulle ja onnea odotuksesi johdosta!

 

Kaikille vastauksista. Puhutte niin asiaa ja olette suurena tukena vaikka vain näin tekstin muodossa. Välillä sitä menee niin umpikujaan että hetki menee selvitellessä ajatuksiaan..

Olen tässä ajatellutkin välillä että esikoiselle pikkusisarus olisi siitä positiivista että olisi seurana arjessa että ei olisi pelkkä äiti siinä vaan olisi leikkikaverikin..

Helppoahan siitä ei tule kun hoitaa kahta yksin, mutta ehkä tämä uusi vauva on voimavara että pääsen irti tästä huonosta "suhteesta"..

Kyllähän sitä varmasti pärjää kun itse siihen uskoo ja silloin tällöin saa hetken omaa aikaa

 

kuulosti tosi hyvältä! tsemppiä paljon sulle, hyvin se menee!

 

Hei! Olen 24 vuotias nainen. minulla on 8 kk ikäinen poika ja nyt huomasin olevani raskaana. Olen lapsen isän kanssa on-off suhteessa n. vuoden ja mietin jo että laitan ukon menemään lopullisesti. Ehkäisyä ollaan käytetty mutta ei sekään ole näköjään 100 varmaa. lapsen isä on 21 vuotias ja vasta aloittelemassa opintojaan uuden ammatin takia.

Lapsen isä elää vielä nuoruuttaan ja ei "osaa" seurustella on hänen verukkeensa aina kun seurustelusta kysytään. Hän elää kriisien aikaa ja kärsii myös ajottain masennuksesta. Tänäänkään hän ei jaksanut poikaa hoitaa vaikka minä olen häntä viikon hoitanut..

Auttakaa olen hukassa. Olen vasta saanut pojalle hoitopaikan ja palannut työelämään. Tottakai haluan pojalleni sisaruksen mutta ei sitä ihan näin nopeasti ajatellut..

Enemmän mua pelottaa miehen reaktio.. Hän syyttää minua ja hänen elämänsä menee pilalle sun muuta.. Hänellä on ihanat vanhemmat ja en haluaisi vaikeuttaa heidän elämäänsä.. Ensimmäinen lapsi oli miehelle jo shokki vaikka sitä tekemällä tehtiinkin..

Mitä minun olisi fiksuin tehdä?

Minusta sinun kannattaa kuunnella sydämesi ääntä. Se on vähän sanottu, mutta loppujen lopuksi niin se asia kuitenkin menee. En ala nyt kertomaan, miten itse toimisin sinun tilanteessasi, koska en halua johdatella.

Kerronpa kuitenkin omasta tilanteestani.
Itselläni on vähän samanlainen tilanne, paitsi että yhtään lasta en ole vielä synnyttänyt. Raskaana olen kuitenkin, ja "vauvelin" isän kanssa tilanne on hankala. Olen kaksikymppinen, lapsen isä on muutamia vuosia minua vanhempi. Olen päättänyt pitää lapsen, ja tämä onkin syy, jonka vuoksi olen erossa ko. miehestä. Tämä "minunkin" mies on alkanut elämään elämää ikään kuin olisi viimeiset päivät käsillä, ilon hän todella ottaa irti mitä mielikuvituksen täyteisin tavoin. Aika railakasta se hänen menonsa on, ja itse en ole tuolla tavoin kovinkaan railakasta tyyppiä. Lisäksi koen, että sisälläni kasvava lapsi on tässä tilanteessa kaikista tärkein, samoin oma hyvinvointini - en vain jaksa stressata sillä, mitä mies milloinkin on saanut päähänsä. Suuri asia on myös se, että mies on ilmoittanut minulle, että mikäli lasta odotan, niin heti on mentävä tekemään abortti. Minähän tietysti kimmastuin tuosta. Toki miehellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta sehän ei tarkoita, ettäkö hän päättäisi tuollaisen asian minun puolestani. Sanoinkin sen hänelle. Mies jutteli, ettei ole tällä hetkellä kykenevä huolehtimaan kenestäkään, ei varsinkaan pienestä vauvasta, saatika sitten rupeamaan isäksi. Hyvä, että mies myöntää itselleen tuollaisen asian, mutta se, että hänestä ei ole johonkin juuri tällä hetkellä, ei mitenkään mielestäni kyseenalaista omia mahdollisuuksiani tai kykyjäni äitiyteen.