En tiedä löytyykö täällä muita samassa tilanteessa olevia?
Netistä ei suomeksi löydy juurikaan tietoa vasektomian purkamisesta, puhumattakaan raskauden/vauvan yrittämisestä ko. toimenpiteen jälkeen.
Ajattelin että tällaisesta ketjusta voisi siinäkin mielessä olla ehkä apua ja vertaistukea jollekin jolle asia ehkä on ajankohtainen tai joka sitä miettii.
Aloitan ketjun rohkeasti ja jos tosiaan löytyy muita niin olisi kiva vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia. Ja varmasti myös sterilisaation purun läpikäyneet ja vauvaa toivovat ovat tervetulleita tänne!
Meillä siis purku tehty 02/15 ja siitä asti odotuksen odotus ollut luonnollisesti käynnissä. Siemennesteanalyysi tehty about 05/15 eli noin 3kk toimenpiteen jälkeen. Määrä melko alhainen mutta positiivisella asenteella mennään eteenpäin ja luottavaisin mielin.
Viimeiset 3 kiertoa nyt systemaattisesti olen testaillut ja bongaillut ovulaatiota. Viimeksi eilen (kp 11) ja se tulikin hyödynnettyä, taas on toiveet korkealla. Ihan näin luomusti ollaan ajateltu mennä, että jos ei näin tärppää niin ei mihinkään hoitoihin olla ajateltu lähteä. Vaikka voihan olla että siinäkin mieli muuttuu ajan kuluessa?
Kovasti toivotaan vauvaa ja tämä on ehkä vielä tavallista jännittävämpää odotuksen odotusta, kun on ikään kuin saanut vielä "toisen mahdollisuuden".
Netistä ei suomeksi löydy juurikaan tietoa vasektomian purkamisesta, puhumattakaan raskauden/vauvan yrittämisestä ko. toimenpiteen jälkeen.
Ajattelin että tällaisesta ketjusta voisi siinäkin mielessä olla ehkä apua ja vertaistukea jollekin jolle asia ehkä on ajankohtainen tai joka sitä miettii.
Aloitan ketjun rohkeasti ja jos tosiaan löytyy muita niin olisi kiva vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia. Ja varmasti myös sterilisaation purun läpikäyneet ja vauvaa toivovat ovat tervetulleita tänne!
Meillä siis purku tehty 02/15 ja siitä asti odotuksen odotus ollut luonnollisesti käynnissä. Siemennesteanalyysi tehty about 05/15 eli noin 3kk toimenpiteen jälkeen. Määrä melko alhainen mutta positiivisella asenteella mennään eteenpäin ja luottavaisin mielin.
Viimeiset 3 kiertoa nyt systemaattisesti olen testaillut ja bongaillut ovulaatiota. Viimeksi eilen (kp 11) ja se tulikin hyödynnettyä, taas on toiveet korkealla. Ihan näin luomusti ollaan ajateltu mennä, että jos ei näin tärppää niin ei mihinkään hoitoihin olla ajateltu lähteä. Vaikka voihan olla että siinäkin mieli muuttuu ajan kuluessa?
Kovasti toivotaan vauvaa ja tämä on ehkä vielä tavallista jännittävämpää odotuksen odotusta, kun on ikään kuin saanut vielä "toisen mahdollisuuden".