Rasittava me-äiti..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Enemmän Normaali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Enemmän Normaali

Vieras
Menee kyllä kohta välit poikki yhteen ystävään kun en jaksa enää sen sairaalloista hehkutusta lapsistaan ja miehestään..

Siis tää nainen käy lapsensa kanssa tarkkailussa syystä että lapsi on sairaalloisen lihava, sen kyllä ohittaa näppärästi mutta puheenaiheena onkin sitten kuinka lasta kehuttiin niin kovasti liikkumisesta, mainitsee vielä, kuten aina. Ainahan neuvolassa kehutaan lapsia..

Kerhossa kehuttu vanhempaa reippaaksi, siinäpä puheenaihetta taas kerrakseen.

Mies on ollut ryyppäämättä juhannuksen (kuten oli kyllä meilläkin mut en jaksa mainostaa), siinäpä täydellinen isä josta jaksetaan jauhaa.

Kauhean vaikea tässä selittää, mutta kun ei ole ihmisellä muuta kuin omakehu. Saa kehua itseään kohta ihan yksikseen, sanon minä. Ei kyllä varmaan edes huomaa täydellisyytensä keskellä että kaverit ovat kadoneet..


 
Onkohan nyt ihan varmasti 'kehumisesta' kyse ?
Tulintakysymyksiä - voihan ihminen mielestään kertoilla vaan asioista ja sattumuksista ?
Miksi tuollainen sinua oikein ärsyttää ?
Itse ymmärrän sen tilanteen jos tuontyyppinen 'meilläpä menee loistavasti' - läimähtää kasvoilla, jos ja kun on omaa surkeuttaan valitellut - vaikkapa elämänkriisin ollessa oikeasti kyseessä.
Silloin 'kehuminen' tai oman hännän nosto välittömänä reaktiona on julmaa ...

Ja voihan olla että ystäväsi - jolla on siis puoliso - ei saa empatiaa ja vastakaikua tai voi jakaa kehuja ja ilojaan hänen kanssaan - joten haluaisi jakaa sen jonkun muun kanssa ?
Itseni näet tunnistan , koskapa elän lapseni kanssa kaksin - niin on monesti tarvetta jakaa ja selittää asioita ystäville. Kotona kun ei istu puoliso myötäilemässä ja iloitsemassa onnistumisista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
jos toisessa ihmisessä ärsyttää jokin, on se vain heijastumaa omista inhottavista luonteenpiirteistään.

En kyllä sanoisi näinkään. En yleensä koskaan ärsyynny ihmisten kehuessa lapsiaan tai vaikka itseäänkin, minusta sitä saisi tehdä enemmänkin. Mutta tiedän erään, nyt jo vanhemman naisen, joka selittää lastensa tekemisiä ja saavutuksia ihan jatkuvasti. Jo lapsena se ihmetytti minua. Toki lapsistaan saa olla ylpeä ja ihan normaaliakin, että muillekin kertoo heistä, mutta oikeasti jossain menee raja. Mm. heidän ollessaan koululaisia hehkutettiin joka ikistä koenumeroa jne. En ole toista vastaavaa sen koommin tavannut, joten ymmärrän hyvin, jos monet eivät tajua, että tuollaisia voi olla ja se alkaa jossain vaiheessa joko ärsyttämään, huvittamaan tai molempia, vaikka ei mitään traumoja omien lapsien pärjäämisestä olisikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
jos toisessa ihmisessä ärsyttää jokin, on se vain heijastumaa omista inhottavista luonteenpiirteistään.

En kyllä sanoisi näinkään. En yleensä koskaan ärsyynny ihmisten kehuessa lapsiaan tai vaikka itseäänkin, minusta sitä saisi tehdä enemmänkin. Mutta tiedän erään, nyt jo vanhemman naisen, joka selittää lastensa tekemisiä ja saavutuksia ihan jatkuvasti. Jo lapsena se ihmetytti minua. Toki lapsistaan saa olla ylpeä ja ihan normaaliakin, että muillekin kertoo heistä, mutta oikeasti jossain menee raja. Mm. heidän ollessaan koululaisia hehkutettiin joka ikistä koenumeroa jne. En ole toista vastaavaa sen koommin tavannut, joten ymmärrän hyvin, jos monet eivät tajua, että tuollaisia voi olla ja se alkaa jossain vaiheessa joko ärsyttämään, huvittamaan tai molempia, vaikka ei mitään traumoja omien lapsien pärjäämisestä olisikaan.

tuollainen vanhempihan vain elää lapsensa kautta. jää oma elämä elämättä. lähinnä säälisin tuollaista ihmistä.
 
Ei välejä poikki tarvitse sen takia laittaa, mutta ei kaikki ihmisiä jaksa usein tavata. Jossain se raja kulkee, jonka yli kun jutut menevät, niin ei jaka niin ei jaksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
jos toisessa ihmisessä ärsyttää jokin, on se vain heijastumaa omista inhottavista luonteenpiirteistään.

En kyllä sanoisi näinkään. En yleensä koskaan ärsyynny ihmisten kehuessa lapsiaan tai vaikka itseäänkin, minusta sitä saisi tehdä enemmänkin. Mutta tiedän erään, nyt jo vanhemman naisen, joka selittää lastensa tekemisiä ja saavutuksia ihan jatkuvasti. Jo lapsena se ihmetytti minua. Toki lapsistaan saa olla ylpeä ja ihan normaaliakin, että muillekin kertoo heistä, mutta oikeasti jossain menee raja. Mm. heidän ollessaan koululaisia hehkutettiin joka ikistä koenumeroa jne. En ole toista vastaavaa sen koommin tavannut, joten ymmärrän hyvin, jos monet eivät tajua, että tuollaisia voi olla ja se alkaa jossain vaiheessa joko ärsyttämään, huvittamaan tai molempia, vaikka ei mitään traumoja omien lapsien pärjäämisestä olisikaan.

tuollainen vanhempihan vain elää lapsensa kautta. jää oma elämä elämättä. lähinnä säälisin tuollaista ihmistä.

Niin taitaa elää, surullista sinänsä. Kyllä lapset voivat olla vanhemmilleen tärkeitä ilman, että noin totaalisesti elää heidän elämäänsä.

Ap:lle sanoisin: En laittaisi välejä poikki, jos tuo on ainoa ongelma. Mä yritän "annostella" ihmisten seuraa sen verran, ettei ala liikaa ärsyttämään. Joissakin asioissa todella ärsyttävät ihmiset saattavat olla kuitenkin muuten kivoja kavereita. Ja niissä kaikkein kivoimmissakin on ärsyttävät puolensa, kun niiden kanssa riittävästi viettää aikaa. Mulla oli mm. opiskeluaikoina todella hyvä kaveri, mutta kyllä ne ärsyttävätkin puolet tulivat esiin, kun asui kämppiksenä ja vielä opiskeli päivät yhdessä. Siinähän oli enemmän yhdessä kuin konsanaan oman puolisonsa kanssa.
 

Yhteistyössä