Hei
eli minulla on 7vk vanha aivan ihana tytär, mutta olen jatkuvasti todella todella uupunut ja kaikki tuntuu todella rankalta, itkettää melkein enemmän kuin hymyilyttää, mikään ei oikein huvita ja harmittaa kun tuntuu etten pysty nauttimaan ajasta tyttöni kanssa. Olisiko masennus? Tulee todella syyllinen olo pelkästä ajatuksesta, asiasta yritin puhua miehelleni mutta asiaa ei helpottanut se että tv näytti kiinnostavan enemmän, hän ei taida ymmärtää miten pahalta tämä tuntuu vaikka muuten on todella hyvänä tukena ja meidän suhde toimii hyvin. Puhuminen ei vaan taida olla sen juttu.. Muille aina hoen automaattisesti että joo kaikki on ihan hyvin ja esitän iloista pirteää, en ikinä ole ollut hyvä valittamaan jos jokin on huonosti. Tää elämänmuutos on ollut valtava, osaksi varmaan johtuu siitä että täytin vasta 18. Taisi olla liian suuret odotukset itselläni siitä että millainen äiti olisin.
Tällainen purkautuminen, onko muita joilla vastaavaa tai hyviä neuvoja niin kuulisin mielelläni!
eli minulla on 7vk vanha aivan ihana tytär, mutta olen jatkuvasti todella todella uupunut ja kaikki tuntuu todella rankalta, itkettää melkein enemmän kuin hymyilyttää, mikään ei oikein huvita ja harmittaa kun tuntuu etten pysty nauttimaan ajasta tyttöni kanssa. Olisiko masennus? Tulee todella syyllinen olo pelkästä ajatuksesta, asiasta yritin puhua miehelleni mutta asiaa ei helpottanut se että tv näytti kiinnostavan enemmän, hän ei taida ymmärtää miten pahalta tämä tuntuu vaikka muuten on todella hyvänä tukena ja meidän suhde toimii hyvin. Puhuminen ei vaan taida olla sen juttu.. Muille aina hoen automaattisesti että joo kaikki on ihan hyvin ja esitän iloista pirteää, en ikinä ole ollut hyvä valittamaan jos jokin on huonosti. Tää elämänmuutos on ollut valtava, osaksi varmaan johtuu siitä että täytin vasta 18. Taisi olla liian suuret odotukset itselläni siitä että millainen äiti olisin.
Tällainen purkautuminen, onko muita joilla vastaavaa tai hyviä neuvoja niin kuulisin mielelläni!