Rankka ero

"Pakko" kirjoittaa tänne ja avautua, kun ei viitsi ystäville jatkuvasti valittaa..

Lopulliset eropaperit allekirjoitettiin viime viikolla ja siitäkös helvetti alkoi. Ollaan asuttu erillään jo vuosi, ja kuvittelin miehen sopetuvan eroon sinä aikana, puhui vielä marraskuussa, että kun lopulliset eropaperit on viety, niin sitten hän voi vasta alkaa elämään jne. Ajattelin, että hienoa, oltiin sovittu lasten tapaamisista aiemmin "hyvässä hengessä" ja joustoa löytyi puolin ja toisin, kaikki oli mielestäni hyvin, lapset olivat tyytyväisiä kun vanhemmat olivat asiallisissa väleissä keskenään. Mutta nyt, mistään ei voida puhua tai sopia keskenään, vaan joko lastenvalvojan tai lakimiehen läsnäollessa, mies huorittelee minua lasten kuullen, lapset ihan shokissa, ja silti koettaa mielistellä isää, ettei se olisi vihainen, tietävät sen, ettei ole vihainen heille vaan minulle, mutta sydäntä kylmää katsoa mihin tämä meni, ei minun haukkumiseen kyllä tarvita 3tta osapuolta, sen sopii tehdä puhelimessa ja minun kotonani, sanoinkin vkl että kotiini ei tarvitse tulla tuollaisia puhumaan ainakaan lasten kuullen, etenkään kun sellaiseen ei ole aihetta! Eli mistään ei enää voida sopia, hän kostaa eron minulle näin, mutta ei ilmeisesti ymmärrä että lapset tässä on ne ketkä kärsii pahimmin.

Helmikuussa menee elatus- ja tapaamispaperit uusiksi, ne kun oltiin tehty määräaikaiseksi, sinnekään ei voida mennä yhdessä, pikkasen on hankala sopia mistään yksin. Sitten hän kiristää, että lapset on viikko ja viikko (ettei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja) tai hän ei tapaa niitä ollenkaan, tuonkin lapset kuulivat. Siinä koetin selittää, että isä on vaan vihainen ei se sitä tarkoita, että kyllä se tuosta rauhoittuu. Koska sen olen päättänyt, että lasten isää en lasten kuullen hauku. Isä ei ole mikään deeku tai muutenkaan "yhteiskuntakelvoton", vaan ihan rehti työssäkäyvä ihiminen, jolle ero vaan on kova paikka. Tiedän sen, mutta se oli ainoa vaihtoehto, mutta sitä hän ei vihaltaan vielä käsitä, vaikka lapsetkin sen ymmärtää. Olivat helpottuneita kun muutimme erilleen, ei tarvinnut enää kuunnella sitä jokapäiväistä riitelyä, jota meillä oli, vuosi kaupalla.

Tuntuu, että olen ihan "kädetön", en voi tehdä mitään, olla toisen vihan armoilla, ja pitäisi tehdä sopimuksia vuosiksi eteenpäin, lapsia ajatellen, mutta ei.

Onko ketään kuka olisi jotenkin rämpinyt vastaavan yli ja saanut jopa asiat selvitettyä?

 

Kaksi vuotta erosta ja vieläkään ei mikään toimi.Exä yrittää pompottaa tapaamisviikonlopuilla,peruu paperille sovittuja viikonloppuja ja vaihtaa ne toiseen vedoten milloin ylitöihin,milloin siihen että hän tarvitsee myös joskus vähän vapaata lapsista.
Naurettavaa,hänellähän on vapaata omista lapsistaan kaikki muu aika paitsi ne tapaamisviikonloput.Joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin.Ei luulisi olevan liikaa vaadittu kun minä hoidan kaikki muut asiat.
Napinaa on jatkuvasti elatusmaksuista vaikka maksaa minimin.Sekin kun on liikaa vaadittu,nyt minun pitäisi vielä maksaa matkakulutkin vaikka ne on sovittu että hän hoitaa ne.
Jostain pitää kuitenkin jatkuvasti napista,se on ihan periaate.Kun minä halusin eron niin mies koittaa kostaa sen varmaan hamaan loppuun asti tekemällä kaikella mahdollisella kiusaa.
Nyt kuitenkin loppui joustot,olen päättänyt että enää en anna pompotella yhtään kertaa.Hänellä on tapaamissopimukseen merkitty viikonloput koska tapaa lapsiaan ja jos ei menojaan kykene järjestämään sellaisille ajankohdille kun lapset ovat minulla niin sitten ei pysty.Ainuttakaan kertaa en enää jousta,miksi minä sen tekisin kun mieskään ei tee.
Joskus tulee minunkin kärsivällisyydelleni se raja vastaan.
Mies uhkasi eron yhteydessä ettei tapaa lapsia enää ikinä ja lastenvalvoja sanoi että itsellesi ja lapsillesi sinä siinä kiusan teet etkä entiselle vaimollesi.Aika säännöllisesti onkin sitten tavannut.

 

Nyt kuitenkin loppui joustot,olen päättänyt että enää en anna pompotella yhtään kertaa.Hänellä on tapaamissopimukseen merkitty viikonloput koska tapaa lapsiaan ja jos ei menojaan kykene järjestämään sellaisille ajankohdille kun lapset ovat minulla niin sitten ei pysty.Ainuttakaan kertaa en enää jousta,miksi minä sen tekisin kun mieskään ei tee.
Joskus tulee minunkin kärsivällisyydelleni se raja vastaan.
Mies uhkasi eron yhteydessä ettei tapaa lapsia enää ikinä ja lastenvalvoja sanoi että itsellesi ja lapsillesi sinä siinä kiusan teet etkä entiselle vaimollesi.Aika säännöllisesti onkin sitten tavannut.
[/quote]

Hyvin sanottu.

 

Hankala tuon ap:n vastaukseen on paljoa mitään kommentoida.

Oliskiko se sitten niin mahdoton ajatus että lapset olisivat puolet ajasta isällään ja puolet sinulla? Miksi?

Jaksamisia sinulle ja muista, ettet lähde itse leikkiin mukaan... Lapset pois paikalta jos tarttee tapella.