Rakkaustarinoita: Miten tapasit kumppanisi ja...

...onko hän "se oikea"?

Oma suhde on vähän aallonpohjassa tällä hetkellä (ollut jo pitempään) ja mietin että tällä tavallako sitä kitkutellaan eläkeikään asti. Olisi hauska kuulla romanttisia (tai niitä vähemmän romanttisiakin) tarinoita siitä, miten ihmiset ovat elämänkumppaninsa kohdanneet ja valinneet.

 

No, me tavattiin kun olin 17v, mies 22v. Kaveri soitti ja pyyteli baariin, en ollut yhtään sillä tuulella. Sanoin moneen kertaan etten lähde. Kaceri oli sinnikäs ja sanoi että porukassa oli suloinen mieskin. Samainen mies tuli pienessä humalassa puhelimeen ja sanoi että tule vaan. No lähdin kuitenkin ja olikin hauska ilta. Tämä kaverini mainitsema söpö mies oli tullut juuri laivalta ja oli kamalan väsy, humalassakin. Hän oli lähdössä kotiin, mutta minä kuin ohimennen sanoin että älä nyt mihinkään mene, mies kääntyi minuun aivan ihmeissään ja kysyi "voitko sä tosissas sanoa ettet halua mun lähtevän" vastasin kyllä. Ja siinä olikin meidän tarina. Nyt on mennyt tuosta illasta 10v ja rapiat päälle. On 2 lasta ja olemme edelleen kuin vastarakastuneita. Suukottelemme ja nauramme paljon. Saimme lapset tosi aikaisin seurustelun alkamisesta... Jo 3kk ensitapaamisesta olin raskaana, eli aika rankka alku oli, samalla kun vasta tutustuimme toisiimme, piti valmistella perhe-elämää, aikuistua... Mutta kaikesta selvittiin ja rakkaus on vaan vuosien aikana syventynyt.

 

Me tavattiin miehen kanssa romanttisesti hitsauskurssilla!!!! Se huumorintaju vaan napsahti ja oli hyvä syy jättää exä ku suhde kävi mun osalta jo säästöliekillä. En oo viel katunu ,kohta 5vuotta ku ruvettiin seurusteleen.

 

en kovinkaan romanttisesti ei siitä sen enempää

 

Sokkotreffeillä tapasimme, olin iskenyt silmäni häneen kyllä jo aiemmin. Kaveri ei pitänyt sen hetkisistä mies-kuvioistani ja järjesti treffit.

Ainoa tuo minulle on, oikeasta en tiedä. Joskus olemme, jossain toisessa elämässä, luvanneet olla ikuisesti toistemme.

 

Teinivuosina, ei niin romanttisesti, kaupungilla Mut siitä jo 17v. aikaa :heart:

 

Me tavattiin irkkupubissa Saksassa jouluaattona. On ehdottomasti 'se oikea'

 

Perunapellolla

ja on se ainoa oikea

 

Me tavattiin muutama vuosi sitten eräällä mökillä. Kaverini houkutteli minut mukaansa saunomaan ja tapasin mökillä elämäni miehen Ehdottomasti ainoa oikea

 

Töissä tavattiin ja ystävystyttiin. Mulla oli sellanen vähän panokaveri-tyyppinen suhde mun eksään ja mies yritti puhua mua siitä pois, kun se suhde ei kuulemma tehnyt mulle hyvää, ja olinkin kieltämättä aika rikki sillon...
Yhtenä naistenpäivänä mies toi koko työporukalle kukkakimpun (oli ainoa mies) ja mulle ihan oman. Mutta siis ihan YSTÄVÄNÄ vaan =) Seurusteli vielä silloin toisen kanssa...
Saman viikon sunnuntaina änkesi itsensä mun auton kyytiin ja puhui ajomatkan (reilu 100km) aikana mut tyttöystäväkseen
Yritin vastustella, mutta eihän siitä hurmurista eroon päässyt... =)

En ole kenenkään toisen miehen perään haikaillut sen jälkeen kun alettiin yhdessä elää, mutta koen että en itse ole tarpeeksi hyvä kumppani hänelle... Siltikin toivon että vielä sillon eläkeiässä tässä yhdessä tallusteltaisiin...

 

Baarissa, näin hänet heti ja nappasin kiinni Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Nyt meillä on parivuotias tyttö ja ensi syksynä häät :heart:

 

Mies ajoi aiemmin pirssiä ja kävi aina kahvilla eräässä kahviossa, jossa olin töissä, joten niiltä ajoilta jo tunnettiin. Silloin jo pientä intressiä puolin ja toisin.
Baarissa varsinaisesti sitten myöhemmin "tavattiin".
Yhtä matkaa lähdettiin, eikä kumpikaan aluksi myöntänyt sen suurempaa kiinnostusta. Tapailtiin jonkun aikaa, lähinnä baari-iltojen jälkeen
Hyvin pian peli olikin sitten jo selvä. :heart:
Yksissä oltu 5,5v, joista naimisissa 3,5v. Kaksi yhteistä lasta 4,5v ja 6kk.
Ja kyllä, hän on mulle se oikea.

 

Suhdetta kuvailisin: Vuosisadan rakkaustarina, kaunis ja todellinen se säilyy ja kestää päiviin tuleviin. Tiedän sen.

Tapasimme city.fi:n chatissa keväällä 2002 ja asuimme jo yhdessä heinäkuussa 2002. Tosin.. yhteen muutimme "kämppiksinä" kun mulla ei ollut asuntoa ja piti valita kahden kundin väliltä kumman kämppikseksi menen ja tämä mun miehen tarjous oli halvempi

Sikapossuhauskaa yhdessä aina ton murun kanssa. 1 poika 12kk ja tyttö tulossa maaliskuussa 2010 kunhan kaikki menee hyvin loppuun asti.

Asumme aika unelma-asunnossa kivalla seudulla ja kenenkään muun kanssa tämä kaikki ei olisi onnistunut kuin hänen :heart:

 

Me asuttiin kämppiksinä ja oltiin hyviä ystäviä. Hän autoi ja tuki mua läpi rankkojen aikojen. Lopulta rakastuin häneen, mutta hän ei tuntunut kiinnostuneelta minusta muuten kuin hyvänä ystävänä. Joten nielin tunteeni ja jatkoin elämää eteenpäin.

Lopulta varsin pitkän ajan kuluttua aloin seurustelemaan hänen parhaan ystävänsä kanssa. Tosin hyvin kevyellä tasolla, eli kävimme vain deiteillä. Uskoin kaikkien tunteideni kämppistäni kohtaan asettuneen ystävyyden rajoihin. Mutta niihin aikoihin kämppikseni käytös mua kohtaan alkoi muuttua ja mielestäni hän käyttäytyi hyvin oudosti, vältellen minua ja ystäväänsä. Lopulta hän paljasti minulle, että rakastaa minua todella paljon ja olisi valmis mihin tahansa, jotta voisimme olla yhdessä.. Jos vain minullakin on tunteita häntä kohtaan.

Olin täysin ällistynyt, mutta tajusin etten voinut jättää väliin tätä mahdollisuutta. Joten siitä asti olemme olleet yhdessä. Hänen välinsä (ja tietty minunkin välit) parhaaseen ystäväänsä katkesivat (ja samoin moniin muihin ystäviin), mikä oli tietysti surullista. Mutta me tiesimme, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Olemme olleet nyt jo vuosia hyvin onnellisesti yhdessä. Emme edes juuri riitele ja kunnioitamme ja rakastamme toisiamme suuresti. Tiedostamme miten onnekkaita olemme ja sanomme sen toisillemme usein. Ja kohta syntyy meidän suuresti odotettu esikoinen.

Hän on elämäni suurin rakkaus.

 

Hienoa että näin moni on löytänyt sen oikean. Piristää mieltä lukea onnellisista parisuhteista. Oman elämänkumppanini tapasin klassisesti baarissa, en osaa enää sanoa onko hän se oikea.

 

treffipalstalla