Rakkaus?

[selma-]

Miesystäväni sanoi minulle minua kummastuttavan asian. Olemme tunteneet vähän vajaa vuoden ja itselleni on kehittynyt jo niin syvä välittäminen, jota kutsun rakkaudeksi. Otin asiaa hieman puheeksi ja hän ihmetteli mitä se rakkaus muka on. Hänen mielestään se on vain tv-sarjoissa viljelty sana ja että välittäminen ja sen osoittaminen teoilla ovat hänen mielestään ihan tarpeeksi... Tämä sai minut hyvin surulliseksi. Miten joku voi väheksyä rakkautta noin? Ja onko tässä suhteessa järkeä jos sanat ja teot eivät kohtaa. Hän on kyllä oikein ihana ja ystävällinen mies, mutta tuo kylmempi ja kaukana romantiikasta oleva puoli pysäytti...

 

[kytsäri]

Niin se vaan on että jotkut käyttävät rakkaudentunnustuksia hieman säästeliäämmin kuin toiset, jotka ovat tuhlailijoita!

Itse luottaisin enemmän ainakin alkuvaiheessa säästeliääseen...

 

[Niin.]

Mitä muuta se rakkaus sitten on, kun toisesta ihmisestä välittämistä?

 

[psykofyysinen ilmiö]

Kaikkihan ei koskaan pääse tai joudu (riippuu lopputuloksesta kumpaa) kokemaan rakastumisen tunnetta.

Suurin osa ihmisistä kyllä ihastuu monta kertaa elämänsä aikana, mutta vasta sitten kun tunteet menevät rakastumisen puolelle huomaa ettei niitä ihastumisia voi oikein edes verrata siihen oikeaan rakastumiseen. En voi esim. väittää, että välittäisin enää mitä entisille ihastuksilleni kuuluu; Vaikka muistot heistä olisivat kuinka hyviä, niin ihmisinä heistä on tullut jo melko yhdentekeviä. Rakastamaansa ihmistä taas ei koskaan tunnetasolla pysty kokonaan hylkäämään, vaikka fyysinen ero tulisikin ja elämä jatkuisi uuden suhteen kanssa.

Minusta rakkaus on nimenomaan kaikki järkiseikat hylkäävää molemminpuolista kaipaamista, välittämistä ja yliluonnolliselta tuntuvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Onnekkaimpia ovatkin ne parit, jotka sopivat täydellisesti yhteen sekä järkiperustein että tunnetasolla.

On myös väittämä, että kaunein rakkaus on sitä kun rakastavaiset eivät saakaan toisiaan. Itse en allekirjoita tuota, koska noissa tapauksissa kyse on enemmän haavekuvien ylläpitämisestä. Eli toistensa saavuttamattomissa olevien ihmisten on helppo kohdistaa toisiinsa mielikuvia ja odotuksia, joita todellisuudessa kumpikaan ei täyttäisi.

 

[psyko]

Minusta rakkaus on nimenomaan kaikki järkiseikat hylkäävää molemminpuolista kaipaamista, välittämistä ja yliluonnolliselta tuntuvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Onnekkaimpia ovatkin ne parit, jotka sopivat täydellisesti yhteen sekä järkiperustein että tunnetasolla.

Tuohon lisäisin, että malliesimerkki aidosta rakkausuhteesta, mikä ei välttämättä sitten toimi järkitasolla on vaikka keskenäään kahden sosioekonomiselta tai elämäntavoiltaan täysin erilaisten ihmisten rakastuminen toisiinsa.

Myös monet kuumat ja myrskyisät on-off suhteet voivat olla tunnetasolla jopa täydellisiä rakkaussuhteita. Mutta kun suhteesta puuttuvat ne järkisyyt, niin arkielämä käy lopulta liian hankalaksi, eikä edellytyksiä yhteiselle elämälle ole.