rakkaus

[loppui]

Luulen, että suhteestamme on rakkaus loppunut. Kasvoimme erillemme. En ole varma, jaksanko yrittää löytää tunnetta uudestaa. Toisinaan tuntuu, että on paljon helpompaa luovuttaa ja antaa olla. Tiedostan tekemäni virheet. Panostin lapsiin tai niin teimme molemmat. Aina lasten ahdoilla kaikki ja nyt hups huomattiin, ettei parisuhde ole kaverisuhdetta kummempi. Surullista.

 

[sf]

Nii kävi mulle ja ex-ukollekkin,,,,kommunikoimme vain lastemme kautta.oltiin kuin veli ja sisko viimeset pari vuotta..

 

[rakkaus]

ei ole loppunut ja nyt olemme onnellisia. Lapset ovat rakkautemme hedelmiä.

 

[sowhat]

eteenpäin.

 

[höps]

Rakkaus on yliarvostettua ja epärealististi puppua.
Parempi elää jalat maan pinnalla ja nauttia elämästä.

 

[huuma]

rakkaus muuttaa muotoaan vuosien myötä, kiihkeä rakastuminen muuttuu ystävyydeksi ja syväksi kumppanuudeksi pakostakin ja niin sen pitää ollakin. Ainoa mikä pitää muistaa on toisen arvostaminen, ilman häntä ei niitä lapsiakaan olisi, joten suhdetta pitää vaalia yhteisillä hetkillä ihan vain kahdestaan, antaa toisen huomata vaikka onkin lapset jo tehty että hänkin on tärkeä.

 

[rakkaus]

muuttuessaankin.

 

[mie]

En ymmärrä tätä, että pitäisi olla tunteiden ilotulitusta koko ajan.
Jos se puoliso on hyvä ja uskottu ystävä, turva johon voit aina luottaa tuulessa ja tuiskussa, pitää huolta itsestään ja lapsistaan, mitä ihmettä vielä pitäisi olla??

Seksikin hoituu tällaisessa suhteessa, kun on mielenkiintoa toisen ja omia tarpeita kohtaan. Jatkuvaa intohimoa ei voi ollakaan, mutta yleensä sitä pääseen vauhtiin kun tahtoa riittää.

Lopettakaa hörhöily ja pitäkää perhe koossa!

 

[rakkaus]

sitähän tämä ketju olikin: rakkauden kestämistä tuulissa ja myrskyissä, jalat tukevasti maan pinnalla.

 

[rakkaus]

Välillä on kuitenkin ihana olla hörhö: rakastaa rakkaudentunnetta ihan vaan sen vuoksi, että rakastaa rakkaudentunnetta. Silloin rakkaus muuttuu teoiksi. Kun tuntee nimittäin. Rakkautta.

 

[mies]

Minä olen verrannut elämää junaan, kun se laskee mäkeä ja hyvin menee, niin ylämäessä se saa voimaa edellisestä laskusta.
Jos on pitkään tasaista, niin ylämäki tuntuu raskaalta. Siksi olisikin hyvä , jos elämä olisi vaihtelevaa ja aina tiedostaisi, että välillä noustaan ja sitten lasketaan.