Rakkaus vs. unelmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja julianna^
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

julianna^

Vieras
Oon aina ollut aika yksinelaja, nautin vapaudesta ja matkustamisesta enemman kuin mistaan.
Olen vasta nuori paalle parikymppinen huoleton neiti joka on tahan astisen elamansa elanyt oman pillin mukaan ja reissannut ympari ampari maailmaa yksin, asunut yksin ja huolettomasti.
Talla hetkella mulla olisi niin valoisa tulevaisuus matkustuksen parissa ja suunnitelmissa olisi parin vuoden sisalla reissata ympari aasia, etela-amerikka, australia ja uusi seelanti. Saastot ja kaikki antaisi periksi ja unelmani olsi vain aloittaa duuni ulkomailla saastaa, reissata ja muuttaa australiaan ja uuteen seelantiin vuodeksi jonka jalkeen matkustaa vain lisaa valilla tehden duunia siella ja taalla. Unelma! Unelma kasillani. tahan mennessa olen reissannut reilut 30 maata ja ei todellakaan olisi tarkoitus jattaa tahan.
ongelmana on vain mies, mies jonka olen tuntenut lapsesta asti ja jota rakastan enemman kuin ketaan ja han myos minua. Tiedan etta han olisi taydellinen valinta poikaystavaksi, mieheksi ja kaikeksi mita mihesta ikina haluan. Olemme tavallaan seurustelleen pari vuotta ja han on minua ulkomailla kaynyt tapaamassa rahatilanteensa mukaan minka kerkeaa. Mies haluaa minun palaavan suomeen, mina en halua palata suomeen. han voi odottaa muttei ikuisesti ja tassa vaiheessa parin vuoden jalkeen han vaatii jo jotain selkeaa, lupausta paluusta, kihloista ja yhteen muutosta ja se on jotain mita en vain henkisesti voi antaa.
Mutta en voi paastaa irti tasta miehesta, han on kui unelma ja sen jalkeen kuin tapasin hanet en ole voinut edes kuvitella muita miehia... kukaan ei tunnu miltaan ja tapailukaan es tulisi kuuloonkaan muiden kanssa... Sydan sanoo etta mene miehen mukaan suomeen, han on luvannut etta parin vuoden paasta han voisi kuvitella joustavansa ja muuttavansa ulkomaille mutta pari vuotta suomessa? ei se onnistu. Jarki sanoo etta jata hanet, se satuttaa mutta aika antaa periksi ja jonain paivana varmasti olen iloinen etta elan unelmaani ja elamaani enka 'tuhlaa sita mieheen'

Onko muita jolla on ollut samanlaisia sydan vastaan jarki tilanteita.
 
Tuo ei ole reilua, viisainta olisi puhua rehellisesti tavoitteista ja unelmista. Näin tavallisen ihmisen näkökulmasta matkustelu on tavattoman tylsä tavoite elämältä, nimittäin jotta se tyydyttäisi, niin se täytyisi päättää avaruuskävelyyn ja sittenkään ei olisi mieli levollinen...eli en minä ymmärrä; himonsa on kullakin kertoo nim. kotona viihtyvä.
 
Kuulostaa ihan matkustelulta matkustelun vuoksi. Ihan kuin keräilisit jotain sulkia hattuusi?

Olet nuori ja ehkä itsekäskin -pari vuotta Suomessa on sinulle kauhistus. Reissaile sinä ja elä elämääsi haluamallasi tavalla -kerro se myös rakastetullesi. Kun jossain vaiheessa kaikki maat on nähty, niin ala sitten elämään elämää ja kokemaan sitä. Nyt tunnut vain suorittavan sitä. Hän joko odottaa tai sitten ei.
 
Miksi sinulla ap näyttää olevan niin kova vimma matkustella vähän päälle parikymmpisenä? Ehtii sitä oikeasti myöhemminkin! Esim. itse lähestyn kohta kolmeekymmentä ja matkustelutahti sen kun kiihtyy. Kun työelämässä on sellaisessa erityisasiantuntija-asemassa että voi "kiristää" työnantajaa työajoillaan niin kyllä niitä pitkiä lomia löytyy vuodessa mukavasti ja rahaakin riittää matkustella pitkään :)

Vinkkinä ap:lle: jos haluat pitää miehen ja viettää hänen kanssaan aikaa, voisitko hankkia jonkun kivan opiskelupaikan Suomesta, opiskella täällä vuoden, pari ja sitten pyrkiä vaihtoon ulkomaille vaikka niin että mies tulisi mukana!
 
Sinun kannattaisi oppia tuntemaan ensin itsesi kuin koettaa päättää mustavalkoisesti rakastaako vaiko eikö rakastaa. Täältä kauempaa katsoen poikaystäväsi asettaa sinulle rajat, jotka eivät ole sinua kohtaan oikein. Mikä kiire poikaystävälläsi on? Jos te todellakin rakastatte toisianne, niin suhteellanne on kehno ennuste asettaessanne jo nyt tiukat ehdot mitä saisi tehdä ja mitä ei. Huh, kuvittele elämäänne kahdenkymmen vuoden kuluttua. Kaipaat silloin miljoona kertaa aikaa, jolloin vielä sisikunnastasi löytyi virtaa matkustella maailmalla ja elää päivä kerrallaan.

Lähde ja elä elämääsi! Jos teidät on tarkoitettu toisillenne poikaystäväsi on myös mietittävät tahollaan miten tiukasti sinut tahtoo sitoa omaan elämäänsä. Tiedät kai ettei kukaan ole vielä pakottamalla mihinkään jäänyt.
 

Yhteistyössä