elämä on
Seinäkello raksuttaa omaan tuttuun tahtiinsa.Kääntyilen levottomana vuoteessani. Koko yön olen miettinyt tummia, suklaanappeja muistuttavia silmiäsi. Käsivrasiesi kiihottavaa karvoitusta. Äänesi on matalan alttomainen, tehoaa minuun. Kuvittelen kalusi syvälle sisääni, voihkaisen huomaamattani. Tunnen miten alapääni kostuu hiljalleen, hyväilen kovettuneita nännejäni, puristelen kevyesti pyöreän pinkeitä rintojani. Vien etusormeani hiljalleen lähemmäs ja lähemmäs nipukkaani. Työnnän sormeni sisääni ja liikuttelen sitä hitaan varmasti. Rullaverhon takaa loistaa himmeät katuvalot, jotka tekevät haaleat varjot reisilleni. Riisun paitani kokonaan. Käteni liikkuu nopeammin pikkuhousujeni sivustasta. Nostelen takapuoltani hiljalleen ylöspäin, Selkäni on pienellä kaarella, tunnen miten orgasmin luoma tunne saa minut huuman partaalle, en näe, enkä kuule mitään, keskityn vain valtavaan mielihyvääni. Yhtäkkiä kuulen miten ovenkahva painuu alas. Vedän vaistomaisesti peiton ylleni. Siinä sinä olet vahvana ja komeana, voisin vaikka rakastua. Katsot syvälle silmiini, siirrät ohuen hiussuortuvan kasvoiltani. Tuon kasvojani lähemmäs huuliasi, mieleni tekisi suudella, kunnes tunnen kosteat huulet huulillani, palan halustani. Avaat vyösi solkea varmoin ja nopein liikkein, käänät minut vatsalleni vuoteelle. Työnnyt yhä paisuuneeseen ja kosteaan vakooni, yhä uudelleen ja uudelleen. Voihkin mielihyvästä, minä rakastan sinua.
Lämmin nesteesi valuu hiljalleen selkääni pitkin. Jään makuulle vuoteelle kunnes sinä puet vaatteet yllesi. Kysyn minne menet, ei vastausta. Kysyn uudelleen, ei vieläkään vastausta. Ovi sulkeutuu perässäsi. Pieni kirkas jalokiveä muistuttava kyynel vierähtää poskelleni. Mieleni tekisi huutaa ja kiljua, ei näin,miten sinä saatat, sinä olet paras ystäväni, älä jätä minua! Soitan jälkeesi yhä uudelleen. Vastaaja pyytää jättämään viestin äänimerkin jälkeen, mutta en halua, en uskalla. Puen vaatteet ylleni ja nousen vuoteestani. Kuljen ulkona kuin sumuharson keskellä, en tiedä minne mennä ja mitä tehdä. Kaivan käännykkäni takkini taskusta. Soitan rakkaalle ystävälle, kerron miten minuun tekee pahaa, hän sai mitä halusi, mitä minä sain? Tunnen miten vihdoin raskas rakkauden painolasti vierähtää sydämeltäni. Pidän sinusta todella ystäväni. Kaduttaa että jätin sinut, miten minä saatoin. Uskon etten koskaan saa samaa rakkautta keneltäkään. Muistan miten työnnyit minuun kovana ja halukkaana. Rakastin sinua valtavasti. Muistan sormiesi pehmeyden, miten hyväilit nipukkaani loppun saakka. Huulet kaulallani tuntuivat kuin kevyeltä lhänelle uudestaan, kuulen tutun matalan äänen puhelimen toisessa päässä. Kuulen miten kerrot tahtovasi etäisyyttä. Haluat pitää minut lähelläsi, mutta ei liian lähellä, voi taivas. Tivaan syytä äskeiseen rakasteluun, et osaa selittää, en usko sinua, tiedän että haluat minua, tiedän sen. Keskustelu kiihtyy entisestään ja painat luurin kiinni. Purskahdan itkuun. Annan sinulle tilaa ja aikaa. Tiedät että rakastan sinua. Sydän menee miljoonaan erilaiseen sykkyrään. Toivon rakkauden amorin herättävän sinut haaveidesi valtakunnasta ja katsovan kirkkain silmin elämääsi eteenpäin. Kännykkäni piipaa viestin merkiksi. "haluan sinun lämmintä kosteaa vakoasi. Haluatko takaa vai sivulta. Annanko sormieni hivellä nipukkaasi? " Hymyilen vienosti tekstille. Kirjoitan sinulle takaisin. Mieleni alkaa tehdä hyväillä kaluasi ja näykkiä huulillani hellin ottein, pyöritellä kieleni kärkeä taidokkaan sujuvasti. Kalusi kärki oli aina liukas ja peukalo liikkui sujuvasti edestakaisin, voi miten haluan sinua. En ymmärrä tätä, haluan teitä molempia, ketä minä rakastan ja miksi?
Lämmin nesteesi valuu hiljalleen selkääni pitkin. Jään makuulle vuoteelle kunnes sinä puet vaatteet yllesi. Kysyn minne menet, ei vastausta. Kysyn uudelleen, ei vieläkään vastausta. Ovi sulkeutuu perässäsi. Pieni kirkas jalokiveä muistuttava kyynel vierähtää poskelleni. Mieleni tekisi huutaa ja kiljua, ei näin,miten sinä saatat, sinä olet paras ystäväni, älä jätä minua! Soitan jälkeesi yhä uudelleen. Vastaaja pyytää jättämään viestin äänimerkin jälkeen, mutta en halua, en uskalla. Puen vaatteet ylleni ja nousen vuoteestani. Kuljen ulkona kuin sumuharson keskellä, en tiedä minne mennä ja mitä tehdä. Kaivan käännykkäni takkini taskusta. Soitan rakkaalle ystävälle, kerron miten minuun tekee pahaa, hän sai mitä halusi, mitä minä sain? Tunnen miten vihdoin raskas rakkauden painolasti vierähtää sydämeltäni. Pidän sinusta todella ystäväni. Kaduttaa että jätin sinut, miten minä saatoin. Uskon etten koskaan saa samaa rakkautta keneltäkään. Muistan miten työnnyit minuun kovana ja halukkaana. Rakastin sinua valtavasti. Muistan sormiesi pehmeyden, miten hyväilit nipukkaani loppun saakka. Huulet kaulallani tuntuivat kuin kevyeltä lhänelle uudestaan, kuulen tutun matalan äänen puhelimen toisessa päässä. Kuulen miten kerrot tahtovasi etäisyyttä. Haluat pitää minut lähelläsi, mutta ei liian lähellä, voi taivas. Tivaan syytä äskeiseen rakasteluun, et osaa selittää, en usko sinua, tiedän että haluat minua, tiedän sen. Keskustelu kiihtyy entisestään ja painat luurin kiinni. Purskahdan itkuun. Annan sinulle tilaa ja aikaa. Tiedät että rakastan sinua. Sydän menee miljoonaan erilaiseen sykkyrään. Toivon rakkauden amorin herättävän sinut haaveidesi valtakunnasta ja katsovan kirkkain silmin elämääsi eteenpäin. Kännykkäni piipaa viestin merkiksi. "haluan sinun lämmintä kosteaa vakoasi. Haluatko takaa vai sivulta. Annanko sormieni hivellä nipukkaasi? " Hymyilen vienosti tekstille. Kirjoitan sinulle takaisin. Mieleni alkaa tehdä hyväillä kaluasi ja näykkiä huulillani hellin ottein, pyöritellä kieleni kärkeä taidokkaan sujuvasti. Kalusi kärki oli aina liukas ja peukalo liikkui sujuvasti edestakaisin, voi miten haluan sinua. En ymmärrä tätä, haluan teitä molempia, ketä minä rakastan ja miksi?
