rakkaani menetin syöpään

[kyynel]

itkua itkua ja kauniita muistoja ajattelen...2v 2kk olimme rakkaani kanssa yhessä...toukokuun lopulla rakkaani joutui sairalaan keuhkoputken takia,mutta sepä ei ollukaan keuhkoputken tulehdus,vaan pieni soluinen syöpä...miehelleni se oli suuri sokki ja meijän ystävät tiesivät,että miehelläni on toi pieni soluinen syöpä,mutta minä sain tietää vasta 13.07.05 ja minä en yksinkertaisesti osanut tehä mittään tai sanoa,vaan itkee ja itkee...minun piti olla vahva ja näyttää miehelleni,että me selviämme tästä ja mieheni oli huolissaan minusta...aikaa meillä ei ollu pitkään,kun mieheni kuoli syyskuun 11 päivän aamuna sairalaan...toipuminen on vaikeaa,koska rakastin sydämeni pohjasta miestäni,joka oli minulle,niin rakas ja läheinen...

 

[\s]

Sanaton ... mutta haleja sulle

 

[rakkaus]

Otan osaa. Viestistäsi huokuu suuri rakkaus mieheesi, voimia.

Minä olen rakastunut mieheen, jonka vaimo kuoli nuorena.

 

[äitivaimo]

otan osaa. rakkaan menettäminen on aina vaikeaa.

 

[kyynel]

kiitos...

 

[Erkki 101]

Elämä osaa joskus runnella julmasti .
Voimia ja jaksamista sinulle ja muista puhua ystävien kanssa .

 

[Eräs]

Otan todella osaa. Jaksamista.

 

[elämässä eteenpäin]

Otan osaa. Oma äitini kuoli muutama vuosi sitten, suren edelleen.. on kova ikävä. Mutta elämä jatkuu. Nauti muistoista, ne ovat vain sinun. Ikiomia. Päivä kerrallaan.

 

[Sisko]

Olet vielä aivan surun musertama. Kukaan ei tiedä tuskasi määrää. Olet hyvällä tiellä kun puhut asiasta. Tämä on ihan hyvä paikka, varsinkin jos ei voi puhua ystäville. Ensin ei ehkä jaksajaan.
Minäkin menetin mieheni,jota rakastin, mutta hän enää yhä. Toisen naisen kanssa.Kyllä se kirvelee. Minulla auttaa viha. Sinulla ei ole sitäkään. Voi ystävä rakas, haleja sinulle.

 

[kyynel]

sisko...kiitos sanoistasi,jotka minulle kirjoitit kyynel todella tuli simmuun...sitä ei voi käsittää,kun rakas ja läheinen kuolee tai ero tulee ja suru on valtava,mutta toipuminen kaikesta tästä surusta pikku hiljaa menee ajan kanssa...halusin kirjoittaa,koska rakastan kirjoittamista ja ilmaisen tunteeni ja ajatukseni kirjoitamalla...suhde oli täynnä rakkautta,huolenpitoa ja hellyyttä,mutta nyt tämä kaikki on poissa ja olen yksin...ehkä ystävät,joita meillä oli paljon antavat näin alkuun tehdä minun surutyötäni yksin,vaikka tekstareita on tullut jne...mikä nyt tässä helpottaa on se,että tiedän,että rakkaallani nyt on hyvä olla ilman kipuja jne ja siunaus hänen sielulleen...

 

[Saru]

Voi, otan osaa. Mä rakastan poikaystävääni ja pelkään, että jos jotain sattuu. Voimia sulle kovasti. Sure ja itke , se auttaa ja tuo lopulta helpotuksen.

 

[kyynel]

saru,kiitos...niin minäkin pelkäsin,että miehelleni tapahtuu jotain,kun olimme yhdessä ja pelkoni muuttui todeksi ja nyt olen yksin,mutta olen ajattellu,että elämä jatkuu surutyön jälkeen ja jatkuu eteenpäin koko ajan...minulle mieheni oli parasta,mitä minulla koskaan oli ollu ja se rakkaus...olen saanut voimia,kun ajattelen,että meillä oli aikamme ja rakkautemme kuljea samaa polkua,jota minä nyt kuljen yksin...ajatuksissa mieheni on ja yksin,kun olen,niin ajattelen häntä usein ja muistelen,vaikka hän ei tule enää koskaan takaisin luokseni...uskon,että vielä elämä voittaa ja vaikeudet voitetaan ja uusia kokemuksia,haasteita ja uusia suhteita tulee lisää elämääni,kun kuljen kohti tulevaisuutta.