se on siis tullut kohdalleni, mitä olen aina pelännyt, mies kuoli 1½ vkoa sitten :'(
Onnettomuus. en halua puhua siitä enempää.
Esikko 3½v ihmettelee ja toteaa, kun isiä ei enää ole ja isi on mennyt taivaaseen. kuopus 2v3kk vaan on ja leikkii, onneksi ei vielä oikein ymmärrä.
:'(
13.10 olisi hautajaiset, mitenhän mä niistä selviän :'(
Yhdessä oltiin 4v4kk, naimisissa 3v7kk, 2 ihanaa poikaa, oma koti ja piha..
Onneksi on laaja tukiverkko ja lapset, ne auttaa jaksamaan ja pitää ohjat käsissä :flower:
Tästä vasta 2v5kk, kun menetin äitini äkillisesti, että miten tätä sontaa jaksaa sataa niskaan?
Mä vaan annan yhden neuvon; Rakastakaa toisianne ja jos rakkaus ei riitä, niin erotkaa, mutta elkää ikinä pitäkö toista itsestäänselvyytenä! :hug: