rakentaminen ja parisuhde

Silloin tällöin kuulee kauhukertomuksia siitä, miten parisuhde on mennyt ihan pyllylleen rakennusprojektien aikana? Mikä on teidän kokemus, kärsiikö parisuhde rakentamisesta? Miten selvitä pahimmista karikoista, jos aloitamme rakennusprojektin? Mies haluaisin rakentaa, minä emmin...
 
Ostakaa valamis taloo jos epäälyttää...
Menöö kai silti suhre karille,kun ei pitkäjänteisyyttä oo.

En jaksaasi käsittää...rakentaminen vie vaan pari vuotta...se on niin äkkiä ohi ja takuulla vaivan arvoosta,toisaalta:moni suhre päättyy jopa armeja-aikaan :LOL:
 
opri harmaana
Kyllä se koettaa parisuhdetta, mutta jos siihen kiinnittää huomiota ja hoitaa/jättää aikaa suhteelle, ei siitä pitäisi aina eroa tulla.

Painetta lisää, jos rakentamiselle laitetaan liian tiukka aikataulu tai määräpäivä; toinen on tietty se taloudellinen tilanne joka kiristää välejä,; rakentamisen aikna tahtoo raha olla tiukalla ja kun tulee erilaiset mielihalut esim. sisustuksesta niin helposti pinna kiristyy; kolmes on se yhteisen ajan puute.

Tsemppiä projektiin!
 
velallinen
En ole itse rakentamisprojektiin osalllistunut mutta mitä olen läheisien projekteja katsonut, niin puolet suhteista on päätynyt eroon ja puolet ovat rakentaneet muutaman vuoden päästä uuden talon. Onko niin, ettei kukaan ole tyytyväinen enää rakentamisen jälkeen? Joko puolisko ei näytä tarpeeksi hyvältä uudessa omakotitalossa tai sitten uudesta omakotitalosta ei tullutkaan niin hienoa kuin kuviteltiin? Tietysti jälkimmäisessä voi olla kyse siitä että rakentamisesta oppii että mitä halua tai vaihtoehtoisesti ihan vaan rahabisneksen pyörittämisestä, tiedän ihmisiä jotka 2 v omakotitaloasumisellaan ovat netonneet 50-100 000 euroa. Se on melkoinen nettopalkka tietty, tosin minusta aika halpa hinta erosta, jos niin taas ajattelee...
 
rakentajan vaimo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.01.2006 klo 09:29 opri harmaana kirjoitti:
Kyllä se koettaa parisuhdetta, mutta jos siihen kiinnittää huomiota ja hoitaa/jättää aikaa suhteelle, ei siitä pitäisi aina eroa tulla.
Peesaan tätä! Nimenomaan, jos kiinnittää asiaan huomiota, niin ei ainakaan heti pitäisi ensimmäisen riidan jälkeen eroa miettiä. Ainakin meillä tämä on toiminut. Jos toinen on kiukkuinen ja äksyilee, niin täytyy vaan muistaa, että hän on väsynyt ym. eikä välttämättä todella tarkoita kaikkea tiuskimaansa.
 
alannah harmaana
Meillä suhde kesti tuon rakennusprojektin. Ja kumpikin ku on huono riiteleen... ei tullu pahemmin riideltyy. Rakennusprojeksti oli enempikin miehelleni rankkaa mitä mulle. Tytöt ku oli joka päivä tarhassa paitsi viikon loput, mies rakennuksella ja mä hoidin poikaa. Päästiin muuttaan uuteen kotiin 22.10 -05. Suhteemme on ollu nyt samanlainen ku ennen talon rakentamista. ;)
 
Meillä ollut jo 2 rakennusprojektia ja kolmas alkaa keväällä, eikä pelota yhtään. Ollaan täysin sisäistetty se asia, että ukko hoitaa oman leipätyönsä ja rakentamisen, minä kodin ja lapsen. Ja ei siinä sen kummempaa. Riitoja varmaan tulee mut eipä se mitään, ne pitää vaan ehti ratkaista ja rakentaminen jatkukoon :wave:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.01.2006 klo 15:58 alannah harmaana kirjoitti:
Meillä suhde kesti tuon rakennusprojektin. Ja kumpikin ku on huono riiteleen... ei tullu pahemmin riideltyy. Rakennusprojeksti oli enempikin miehelleni rankkaa mitä mulle. Tytöt ku oli joka päivä tarhassa paitsi viikon loput, mies rakennuksella ja mä hoidin poikaa. Päästiin muuttaan uuteen kotiin 22.10 -05. Suhteemme on ollu nyt samanlainen ku ennen talon rakentamista. ;)
Meillä rakennusvaihe vielä meneillään.Kysyin mieheltä onko suhde pahempaa suuntaan menossa.
Sanoi että ei vaan parempi kuin ennen rakentamista.
 
ei rakennukselle
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.01.2006 klo 16:57 kaktus77 kirjoitti:
Kyllä kärsii...ainakin meillä...just eroa ollaan tekemässä!
Samaa mieltä olen minäkin! ERon partaalla oltiin ennenku talo valmistui muuttokuntoon. Muutettiin kuitenkin yhdessä.
Ei suhde enää ikinä palaa entiselleen. Tiedän sen. Nyt vaan toivon kokoajan että tapahtuis jotain sellaista että voisin muuttaa lasten kanssa pois... Eli siis kunnon syy tarvittaisiin. En osaa antaa arvoa miehen tekemälle suurelle työlle kun rakensi talon, vaikka pitäisi, tiedän sen kyllä.

Tyttökin väritti värityskirjassaan olleen talonkuvan mustaksi, en kyllä sitten tiedä tarkoittaako se mitään. Onhan hän kuullut riitojamme...
 
Me ollaan rarkennettu kaksi taloa ja kolmas haaveissa...avioliitto kestänyt ainakin nämä kaksi projektia, tosin minä olin rakennuksella melko vähän, pienten lasten vuoksi...ajeltiin lasten kanssa viemässä rakennusmiehille ja isille iltaisin syömistä ja juomista ja sen harvan kerran, kun pääsin ilman lapsia liikkeelle, niin kävin raivailemassa rakennusromua. Eli minä luulen, että suurelta osin sen vuoksi meillä ei riitoja tullu, koska en ollut rakennuksella "huseeraamassa"....
Kaikki suunnittelut ja hankinnat tottakai teimme yhdessä tuumin....ja meillä kun sattuu olemaan hyvin sama maku sisustuksessa...
Tässä kun näin kehuskelen, niin kuinkakohan käy meidän kolmannen rakennusurakan, jos se nyt pääsee edes toteutumaan?????
Kolmas kerta toden sanoo... :$
 
Mekin ollaan rakennettu kaksi taloa ja ollaan oikein onnellisia yhdessä edelleen. Rankkaa aikaahan se on , sitä ei voi kieltää. Mutta kun molemmat osallistuu niin se lujittaa suhdetta, kun yhdessä seiniä levytetään, maalataan, tapetoidaan ja parkettia asennellaan. Yhteisen kodin eteen tehdään yhdessä töitä. Meillä viihtyi koko perhe raksalla, nuorimmainen oli kolmevuotias.

Mutta ei kaikilla kestä, naapurit erosivat kahden kuukauden asumisen jälkeen ja talo meni myyntiin.

Jos suhde on kunnossa niin kyllä se rakentamisen kestää!
 
meillä rakennusprojekti takana ja täytyy todeta ettei ehkä ihaninta aikaa kuitenkaan meidän parisuhteessa. mielestäni tosi paljon merkitsee se onko pieniä lapsia ja kuinka monta!! meillä 3 alle 3v ja isä töidensä jälkeen rakennuksella.. mut yhdessä ollaan ja missään vaiheessa ei olla edes ajateltu mitään muuta. asennetta se vaatii ja epäitsekkyyttä! olisin valmis uudestaan rakentamaan, mutta vähän helpommassa elämäntilanteessa, ei pienten lasten kanssa. olen myös sellainen ihminen et voisin mieheni kanssa olla vaikka joka ilta rakentamassa, olla apuna, siis se kiinnostaa.. Mut suosittelen miettimään kun rakentaminen alkaa tuntumaan ajankohtaiselta et onko siihen paukkuja jos pieniä lapsia!! kun lukee näitä juttuja tulee mieleen et ihmiset on niin lyhytpinnaisia ja mukavuudenhaluisia, siis erotaan senkin takia et yhteistä kotia rakennetaan! ymmärtäkää miehiännekin!!! ja unohtakaa joskus itsenne! kyllä se palkitaan!
 
Unohtui mainita et meillä kesti rakentaminen n,7kk.Muutimme marraskuussa ja sain vauvan sen kolmannen kesäkuussa.Autoin raksalla sen minkä pystyin ja jaksoin.Olen ja just sen tyylinen et touhuisin sellasia hommia mielellää.Nyt innolla odotan kevättä et pääsen pihaa laittamaa.Pienin lapsi on 7kk ja otin koiran pennun kun muutimme nyt 4,5kk ja hyvin sujuu!Mikä on ollessa kun on tilaa ed,kerrostaloo verraten.Pihan ympäri tulee aita ja koirille vielä tarha.Nii ja löytyyhän meiltä muitakin lemmikkiäSaatamme parin vuoden päästä rakenttaa uuden tai niin olemme ajatellu.
 
alannah
Meillä ei kariutunu suhde ku taloa rakennettiin. No tosin meillä oli talopaketti mutta kuitenki. Mieheni ku oli paljon tuolla rakennuksella ja mäkin kävin melkeen joka päivä rakennuksella pojan kans.
 
Jos suhde on kunnossa ja hyvä niin kyllä se rakentamisen kestää ja yhdistää entisestään, kun yhteistä tulevaa taloa rakennetaan. Olihan se aika rankkaa ja kiireistä ja välillä yhtä hässäkkää, mutta me ainakin tukeuduimme toisiimme ja otimme myös sopivasti lomaa rakennukselta. Annoimme aikaa siis toisillemme ja parisuhteellemme sekä teimme koko perhe jotain mukavaa yhdessä. Vähintään yksi päivä viikosta oli rakennukselle meno täysin kielletty ja silloin keskityimme vain yhdessä oloon. Kuitenkin talo nousi (pitkästä tavarasta) kohtalaisen nopeasti alle vuodessa vaikkei siellä joka hetki oltukaan. Meitä kokemus ainakin rikastutti ja vahvisti yhteen kuuluvaisuuden sidettä entisestään. Tosin muu elämä siinä ehkä kärsi kun pävät pitkät mietti kaakeleita, laattoja, valaistuksia yms. ;-)
 
kade
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2006 klo 22:09 Ella kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja hyvä niin kyllä se rakentamisen kestää ja yhdistää entisestään, kun yhteistä tulevaa taloa rakennetaan. Olihan se aika rankkaa ja kiireistä ja välillä yhtä hässäkkää, mutta me ainakin tukeuduimme toisiimme ja otimme myös sopivasti lomaa rakennukselta. Annoimme aikaa siis toisillemme ja parisuhteellemme sekä teimme koko perhe jotain mukavaa yhdessä. Vähintään yksi päivä viikosta oli rakennukselle meno täysin kielletty ja silloin keskityimme vain yhdessä oloon. Kuitenkin talo nousi (pitkästä tavarasta) kohtalaisen nopeasti alle vuodessa vaikkei siellä joka hetki oltukaan. Meitä kokemus ainakin rikastutti ja vahvisti yhteen kuuluvaisuuden sidettä entisestään. Tosin muu elämä siinä ehkä kärsi kun pävät pitkät mietti kaakeleita, laattoja, valaistuksia yms. ;-)
:\| Täytyy sanoa et olen aikas kade sulle/teille... Meillä rakentaminen kesti noin 1,5 vuotta ei ollut pitkästä tavarasta edes... Mies kaiket vapaa-ajat mitä vain ikinä oli, niin raksalla. Lapset ei välillä nähneet isäänsä reiluun viikkoon. Mies lähti aamulla töihin ja sieltä suoraan raksalle ja sit kotiin myöhään illalla. Nyt ei ole enää jäljellä yhtäänmitään "romanttisia fiiliksiä" mulla miestä kohtaan, vaikka talon tekikin, kunhan asutaan samankaton alla jne. Mieluusti palaisin siihen että olen yksin lasten kanssa, jos vois tän nykyisen elämän, edelleen keskeneräisessä torpassa, vaihtaa entiseen.
 
Hei.Tsemmppiä vaan,niin emmin minäkin vuonna 1996,kun pohjaa tehtiin.Lapsia ei ollut yhtään vielä siinä vaiheessa,ja kuviteltiin josko vuonna 2000 asumaan,itse kun mies teki kaiken työn raksalla.Ensimmäinen lapsi syntyi 1997,toinen 99 ja kolmas 2001.Eikä vieläkään talo ollut valmis,mutkia matkassa ja työtä ja vielä enemmän työtä kun itse hän teki kaiken ja vielä sukulaisten talot talkoovoimin,tienatakin piti,joten viikkoreissuissa meni myös monta vuotta,viikonloput ja kaikki illat mitä mies oli omalla paikkakunnalla meni rakennuksella,joulunpyhä taisi olla ainoa päivä jolloin raksa sai olla ilman vasaran kopsetta.Maksettavaksi myös lankesi toisten lainoja (takaus),joten kaikki viivästytti kaikkea.Välillä tuntui,että olen yksinhuoltaja,mutta niin vain jälkikäteen ajatellen olemme selviytyneet ihmeen hyvin kun vielä yhdessä ollaan.Parisuhde lomia ja yhteistä aikaa ei olla vietetty,harmittaa kun lasten harrastukset jääneet aika vähiin,kun seuraa toisten isien touhuja,mutta silti lapsille isä on kaikki kaikessa (ent.ammatti lastenhoitaja) joten lasten kanssa on 100% sen ajan minkä on kotosalla.Nythän se helpottaa kun asutaan talossa,joskin työtä on edelleen paljon,jos ei kotona niin muualla.Tsemmppiä ja rohkeutta teidän projektiinne,se mikä ei tapa se vahvistaa.Tämä on faktaa. Aurinkoa ja iloa teille!!!!
 
Mirelliina
Rankkaa on ollu rakennusaika ainakin meillä!! Mun mielestä, mies on varmaan toista mieltä... Ensin tehtiin tonttikaupat ja seuraavana päivänä raskaustesti. Siitä se lähti. Samalla ku kaadettiin puita tontilta pyöri mielessä koko ajan ajatus kauan toivotusta lapsesta. Mies on ollu koko ajan töissä ja välillä viikot myös reissuhommissa. Taloa on tehty iltaisin ja viikonloppuisin, pitkästä puusta. Itse oon ollut jonkin verran rakennuksella, enemmänkin olisin halunnut olla (tykkään touhuta rakennuksella) mutta välillä on sanottu aika selkeästi ettei mun kannata sinne ilmestyä. Vauvan synnyttyä heti ei jaksanut mennä ja myöhemmin oli huono omatunto jos vei vauvan hoitoon siksi aikaa kun menin rakennukselle. Aikaa on kulunut nyt reilu 1 ja ½ vuotta, mutta pian päästään muuttamaan. Välillä on tuntunu, että en kestä enää yhtään ja mielessä on pyöriny monenlaisia ajatuksia. Nyt on toinen lapsi tulossa. Täytyy tunnustaa, että välillä "muuton jälkeinen elämä" hirvittää. Miten meidän parisuhteelle käy sitten kun taas oikeasti asutaan yhdessä?? Nyt vain riidellään kun nähdään.
Täytyy toivoa ja uskoa, että se rakkaus sieltä taas löytyy. =)
 
Minä olen aina vannonut, että EN IKINÄ ryhtyisi mieheni kanssa talonrakentamisprojektiin. Meille syntyi vajaa vuosi sitten esikoinen ja liittomme natisee jo nyt liitoksissaan... :( Talonrakennus olisi varmasti se viimeinen niitti...
 
pavekakkonenharmaana
meillä kanssa niin että parani entisestään rakennus aikana B)
vaikka olin koko ajan raskaana ja kovapäinen 3 vee kiukutteli..ei se helppoo ollut, mutta ei se kummemmin vaikuttanut negatiivisesti.
 

Yhteistyössä