Rakastunut...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apua kaipaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Ummikko:
Naimisissa ja lapsia jne. jne. ja asuntolainat sun muut, mutta. Jos molemmat ovat rakastuneita toisiinsa niin miksi olla "väärän"kanssa naimisissa? oletko nyt onneton? Millanen suhde miehesi kanssa on? Jos itse on onneton eikä suhde enää luista niin miksi silti pitäisi huonoa liittoa jatkaa? Siinä kärsii lopuksi kaikki.

Jos tilanne olisi oman mieheni kanssa onneton, en jatkaisi avioliittoa. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että huonossa liitossa kärsii niin lapset kuin aikuisetkin...

Mutta mutta... meillä mieheni kanssa ei ole mitään ongelmia, itse asiassa nyt asiat ovat paremmin kuin pari vuotta sitten. Tää rakastuminen tuli mulle ihan yllätyksenä. En hae tietoisesti uusia mies suhteita/seikkailuja, en ole sen tyyppinen ihminen. Silti mä rakastuin, miksi? Mikä h.elvetti tämän tunteen aiheuttaa?????


Mä taannoin puhuin yhden ystävän kanssa ihan samasta aiheesta. Meilläkin ainakin päällisin puolin kaikki ok jne. Ystäväni sanoi, että jos toisen perään haikailee silloin ei omassa suhteessa mene kovin lujaa. Mulla kesti kauan tajuta tämä asia ja nyt todella välillä mietin että mitä hittoa mä teen. oletteko joskus olleet yhdessä aikaisemmin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ummikko:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Ummikko:
Naimisissa ja lapsia jne. jne. ja asuntolainat sun muut, mutta. Jos molemmat ovat rakastuneita toisiinsa niin miksi olla "väärän"kanssa naimisissa? oletko nyt onneton? Millanen suhde miehesi kanssa on? Jos itse on onneton eikä suhde enää luista niin miksi silti pitäisi huonoa liittoa jatkaa? Siinä kärsii lopuksi kaikki.

Jos tilanne olisi oman mieheni kanssa onneton, en jatkaisi avioliittoa. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että huonossa liitossa kärsii niin lapset kuin aikuisetkin...

Mutta mutta... meillä mieheni kanssa ei ole mitään ongelmia, itse asiassa nyt asiat ovat paremmin kuin pari vuotta sitten. Tää rakastuminen tuli mulle ihan yllätyksenä. En hae tietoisesti uusia mies suhteita/seikkailuja, en ole sen tyyppinen ihminen. Silti mä rakastuin, miksi? Mikä h.elvetti tämän tunteen aiheuttaa?????


Mä taannoin puhuin yhden ystävän kanssa ihan samasta aiheesta. Meilläkin ainakin päällisin puolin kaikki ok jne. Ystäväni sanoi, että jos toisen perään haikailee silloin ei omassa suhteessa mene kovin lujaa. Mulla kesti kauan tajuta tämä asia ja nyt todella välillä mietin että mitä hittoa mä teen. oletteko joskus olleet yhdessä aikaisemmin?

Ei olla aikaisemmin oltu yhdessä. Nyt vain tuntuu siltä, että löysin sen mun "puuttuvan palan", sielunkumppanini. En ole ikinä käynyt kenenkään miehen kanssa niin syvällisiä keskusteluita, kuin nyt kyseisen henkilön kanssa. Ja mä tekisin ihan mitä tahansa, jos saisin tehdä nyt niin miten tahtoisin tehdä. Mutta pakko ajatella järkevästi... vaikka se miten vaikeaa onkin. Kai tämäkin asia ratkeaa jonkin ajan kuluttua, en vain jaksaisi odottaa sitä ratkaisua!
 
Minulla melkein sama tilanne. Ymmärrän sinua tosi hyvin! Mitään neuvoja en osaa antaa unohtamiseen, melkeinpä sanoisin että tilanne on pakko kohdata ja selvittää. Tunteita kun ei pysty tuosta vain lakaisemaan maton alle!
 
jotkut erehtyy luulemaan, että rakastavat, kun se toinenkin on ns. tavoittamaton. on helppoa ja turvallista olla "rakastunut", kun asia ei voi kuitenkaan edetä.
jos kyseessä on se oikea todellinen rakkaus, niin jättäisitte puolisonne ja menisitte yhteen. muutoin turha miettiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietin vaan:
jotkut erehtyy luulemaan, että rakastavat, kun se toinenkin on ns. tavoittamaton. on helppoa ja turvallista olla "rakastunut", kun asia ei voi kuitenkaan edetä.
jos kyseessä on se oikea todellinen rakkaus, niin jättäisitte puolisonne ja menisitte yhteen. muutoin turha miettiä.

No ei se todellakaan ole helppoa ja turvallista olla rakastunut tässä tilanteessa!!

 

Yhteistyössä