Rakastunut toiseen mieheen vaikka rakastan nykyistäkin! mitä teen :'(

[en voi tunteilleni mitään]

En tiedä mitä tehdä. Elän onnellisessa tasapainoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja silti nyt olen rakastunut tai ihastunut toiseen. Rakastan nykyistä avopuolisoani paljon, mutta tunteet ovat voimakkaita myös tätä toista ihmistä kohtaan. Nykyiseni kanssa olemme erilaisia ja täydennämme toisiamme täydellisesti. Toisen kanssa olemme puolestaan niin samanlaisia, että kaikki osuu yksiin.

Suureksi ongelmaksi koen nämä tunteet, jotka repivät minua sisältä päin, tunteet ovat molemminpuoliset myös tämän toisen ihmisen kanssa. Järkeilemällä pidän mieltäni kurissa, mutta vähän väliä pohdin eroa. Mitä teen, pelkään niin paljon nykyisen avopuolison reagtiota jos kerron, me emme pahemmin muutenkaan puhu toisille jos jokin vaivaa, tai itse kyllä puhun mutta nykyinen ei kerro jos hänellä on jotain mielenpäällä, kun hän on käyny keväällä juttelemassa mielenterveyslaitoksessa sitä painavista asioista ja mulle hän on vain sanonut että " et sä kuitenkaan ymmärtäisi" , vaikeahan sitä on ymmärtää kun ei puhu minulle! Tää on niin vaikea tilanne :'(

 

[ddddd]

No minullakin joskus samanlainen tilanne, mutta kun en nähnyt enää ihastustani enkä pitänyt enää yhteyttä.. se kariutui ja nykyään ihan onnellinen taas mieheni kanssa. Tosin aina kun tämä mies käy meillä tai näen häntä jossain, sydän alkaa pampata jne.. mutta se menee pian ohi.

 

["Kahlemestari"]

Tiedätkös...
Kaikki, siis aivan kaikki ovat joskus rakastuneet hyvinkin vahvasti toiseen kuin omaan mieheen/naiseen. Se on täysin luonnosllista.
Se jos sulla on ollut hyvä suhde nykyisen kanssa niin miksi edes ajattelet mitä sun pitäisi tehdä? Uusi suhde on aina riski ja ajan kanssa kun tutustuu tähän toiseen voikin huomata että sen kanssa ei menekkään niin hyvin. Nykyisen kanssa on yhteistä historiaa ja parisuhteessa ei ole väkivaltaa tai alistamista tai niin. Joten niin.
Onhan teillä kommunikaation kanssa nyt ongelmia. Se kannattaa ratkaista. Ongelmia tulee myös jokaisessa suhteessa.

Oikeastaan suhteiden pysyvyys on päätösasia. Jaksaako taistella. Rakastaako toista tarpeeksi käydäkseen läpi myös ne vaikeat vaiheet. Ymmärrän että sun tilanteessa tämä toinen on varsin houkutteleva vaihtoehto, mutta mieti asiaa järkikantilta.
Jos mennään sillä periaatteella että seurataan vaan tunteitaan niin yksikään suhde ei kestäisi. Minä olen kaksi kertaa ollut avioliittoni aikana suvästi rakastunut toiseen meiheen. Toinen niistä oli vielä mieheni paras ystävä ja hänellä oli vielä tunteita mua kohtaan. Minä pistin välit poikki. Hän ei saa tulle meille edes kylään koska tunteet herää takaisin. On aika ihana persoona.
Noissa tilanteissa pitää vähän sivuuttaa niitä tunteita ja miettiä järjellä mikä on kannattavaa ja mikä ei. Usko pois. Vaikka alkaisit suhteen tämän toisen miehen kanssa niin joku päivä. Viiden tai kymmenen vuoden päästä ihastut taas toiseen mieheen. Mitsä sitten tehdään? Erotaan taas ja sitten taas sama juttu.
Ihmisen pää ei valitettavasti toimi niin että kun on se oikea niin sitten ei enään ikinä ihastu toiseen. Maailma on täynnä ihastuttavia ihmisiä ja ihmisiä jotka ovat toisiaan ihanempia. Parisuhde on sitoutumista ja myös päätöksiä siitä ollaanko sitä yhdessä vai ei.


Sun kannattaisi nyt keskittyä sun suhteeseen ja saada kommunikaatio pelaamaan. Jos mies ei tahdo puhua, älä painosta, mutta ole tukena. Tee hänelle sun seurassa niin turvallinen olo että hän voi puhua sulle vaikeastakin asiasta. Siihen voi mennä paljon aikaa. Pariterapia on oikeesti varsin hyvä vaihtoehto kommunikaation ongelmissa.

Ja jos eroat. Tee se tilateessa missä ei ole toista miestä houkuttelemassa. Tee se tilanteessa missä ero perustuu oikeesti suhteen ongelmiin eikä siihen että "parempaa" odottaa nurkan takana.

 

[dfdf]

Älä tee mitään, jos kerran rakastat miestäni. Muuten voi olla, että joudut ojasta allikkoon.

 

[Ooo]

Elämä on valintoja. Maailmassa olisi tuhansia kullekin sopivia kumppaneita, mutta jos haluaa elää tavallisessa kahden ihmisen parisuhteessa (joka kuitenkin lapsia ajatellen on myös se terveellisin psyykkisesti), niin on valittava se yksi ja unohdettava samanaikaisesti muut. Tai valittava, että luopuu toisesta ja valitsee uuden. Ei se ole sen vaikempaa noin teknisesti ajatellen. Henkisesti kyllä, mutta periaate on sama, henkilökohtaisia valintoja.

 

[en voi tunteilleni mitään....]

[QUOTE="Kahlemestari";22193432]Tiedätkös...
Kaikki, siis aivan kaikki ovat joskus rakastuneet hyvinkin vahvasti toiseen kuin omaan mieheen/naiseen. Se on täysin luonnosllista.
Se jos sulla on ollut hyvä suhde nykyisen kanssa niin miksi edes ajattelet mitä sun pitäisi tehdä? Uusi suhde on aina riski ja ajan kanssa kun tutustuu tähän toiseen voikin huomata että sen kanssa ei menekkään niin hyvin. Nykyisen kanssa on yhteistä historiaa ja parisuhteessa ei ole väkivaltaa tai alistamista tai niin. Joten niin.
Onhan teillä kommunikaation kanssa nyt ongelmia. Se kannattaa ratkaista. Ongelmia tulee myös jokaisessa suhteessa.

Oikeastaan suhteiden pysyvyys on päätösasia. Jaksaako taistella. Rakastaako toista tarpeeksi käydäkseen läpi myös ne vaikeat vaiheet. Ymmärrän että sun tilanteessa tämä toinen on varsin houkutteleva vaihtoehto, mutta mieti asiaa järkikantilta.
Jos mennään sillä periaatteella että seurataan vaan tunteitaan niin yksikään suhde ei kestäisi. Minä olen kaksi kertaa ollut avioliittoni aikana suvästi rakastunut toiseen meiheen. Toinen niistä oli vielä mieheni paras ystävä ja hänellä oli vielä tunteita mua kohtaan. Minä pistin välit poikki. Hän ei saa tulle meille edes kylään koska tunteet herää takaisin. On aika ihana persoona.
Noissa tilanteissa pitää vähän sivuuttaa niitä tunteita ja miettiä järjellä mikä on kannattavaa ja mikä ei. Usko pois. Vaikka alkaisit suhteen tämän toisen miehen kanssa niin joku päivä. Viiden tai kymmenen vuoden päästä ihastut taas toiseen mieheen. Mitsä sitten tehdään? Erotaan taas ja sitten taas sama juttu.
Ihmisen pää ei valitettavasti toimi niin että kun on se oikea niin sitten ei enään ikinä ihastu toiseen. Maailma on täynnä ihastuttavia ihmisiä ja ihmisiä jotka ovat toisiaan ihanempia. Parisuhde on sitoutumista ja myös päätöksiä siitä ollaanko sitä yhdessä vai ei.


Sun kannattaisi nyt keskittyä sun suhteeseen ja saada kommunikaatio pelaamaan. Jos mies ei tahdo puhua, älä painosta, mutta ole tukena. Tee hänelle sun seurassa niin turvallinen olo että hän voi puhua sulle vaikeastakin asiasta. Siihen voi mennä paljon aikaa. Pariterapia on oikeesti varsin hyvä vaihtoehto kommunikaation ongelmissa.

Ja jos eroat. Tee se tilateessa missä ei ole toista miestä houkuttelemassa. Tee se tilanteessa missä ero perustuu oikeesti suhteen ongelmiin eikä siihen että "parempaa" odottaa nurkan takana.[/QUOTE]

No voin kertoa että olen ollut tässä nykyisessä suhteessa alistetun,petetyn ja nälvimisen kohteena. Ja en ole painostanut avopuolisoani koskaan missään asiassa, ollaan puhuttu aikaisemmin naimisiin menosta mutta tuntuu etten halua koskaan naimiisiin nykyisen kanssa kun hän on jo sanonut ja saanut minut ahdistumaan sillä että joutuisin loppuelämäni olemaan yhdessä hänen kanssaan vaikka suhde ei kymmenen vuoden päästä enään toimisikaan. Avopuolison kanssa ei voi puhua mistään jos on jotain puhuttavaa vaikka suhteen huonoista puolista kun hän aina suuttuu tjn ja olen ehdottanut sille parisuhde terapiaa mutta hän ei ole innokas lähtemään sinne edes vaikka itse haluaisin mennä..

 

["moo"]

No voin kertoa että olen ollut tässä nykyisessä suhteessa alistetun,petetyn ja nälvimisen kohteena. Ja en ole painostanut avopuolisoani koskaan missään asiassa, ollaan puhuttu aikaisemmin naimisiin menosta mutta tuntuu etten halua koskaan naimiisiin nykyisen kanssa kun hän on jo sanonut ja saanut minut ahdistumaan sillä että joutuisin loppuelämäni olemaan yhdessä hänen kanssaan vaikka suhde ei kymmenen vuoden päästä enään toimisikaan. Avopuolison kanssa ei voi puhua mistään jos on jotain puhuttavaa vaikka suhteen huonoista puolista kun hän aina suuttuu tjn ja olen ehdottanut sille parisuhde terapiaa mutta hän ei ole innokas lähtemään sinne edes vaikka itse haluaisin mennä..

Olet sä ihan sekaisin???? Aloitusviestissäs sanoit et kaikki on hyvin sen sun miehes kaa DD No nyt selvii ettei mikäään oo hyvin. No ota se toinen, hyvin yksinkertaista...

 

["Kahlemestari"]

No voin kertoa että olen ollut tässä nykyisessä suhteessa alistetun,petetyn ja nälvimisen kohteena. Ja en ole painostanut avopuolisoani koskaan missään asiassa, ollaan puhuttu aikaisemmin naimisiin menosta mutta tuntuu etten halua koskaan naimiisiin nykyisen kanssa kun hän on jo sanonut ja saanut minut ahdistumaan sillä että joutuisin loppuelämäni olemaan yhdessä hänen kanssaan vaikka suhde ei kymmenen vuoden päästä enään toimisikaan. Avopuolison kanssa ei voi puhua mistään jos on jotain puhuttavaa vaikka suhteen huonoista puolista kun hän aina suuttuu tjn ja olen ehdottanut sille parisuhde terapiaa mutta hän ei ole innokas lähtemään sinne edes vaikka itse haluaisin mennä..

No miksi sitten olet suhteessa missä sua alistetaan, petetään ja nälvitään?
Tai no pettämisen koheeksi varmaan joutuu 80% ihmisistä jossain vaiheessa. Se sinänsä ei ole välttämättä syy eroon vaan ennemmin siihen että pitäisi tarkistaa mikä suhteessa mättää. Alistaminen ja nälviminen on sitten taas sellanen missä ei pitäisi elää ja joko sille pitää tehdä loppu tai oikeesti miettiä tahtooko olla sellasen kohteena. Mutta niissä asioissa ei taaskaan saisi antaa ihastusten vaikuttaa päätöksiin vaan oikeasti miettiä sitten sitä parisuhdetta ihan parisuhteena ja sitä mitä tahtoo omalta elämältään.

Suhteesta toiseen hyppiminen ei yleensä hirveesti auta vaan sitten jos tuntuu että pitää erota niin se kannattaa tehdä omassa rauhassa ja toipuilla omassa rauhassa sen jälkeen. Koota itsensä ennenkuin aloittaa uutta.

Ehkä sulla olisi aika miettiä nyt sun ja miehen suhdetta ja unohtaa tuo ihastus joksikin aikaa niinkuin sanoin.

 

["vieras"]

Ekassa viestissä sanoit: Elän onnellisessa tasapainoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja nyt puhut alistamisesta ym. Vähän ristiriitaista.

 

[en voi tunteilleni mitään..]

[QUOTE="moo";22193582]Olet sä ihan sekaisin???? Aloitusviestissäs sanoit et kaikki on hyvin sen sun miehes kaa DD No nyt selvii ettei mikäään oo hyvin. No ota se toinen, hyvin yksinkertaista...[/QUOTE]

No tarkoitin tuolla että tällä hetkellä on kaikki mennyt hyvin tässä suhteessa,ilman mitään nälvimisiä,alistamisia yms..Ja en halunnut ensin kertoa siitä asiasta mitä olen joutunut kokemaan, en luota nykyiseen paljon ollenkaan, aina epäilen jotain jos se jää jonnekin pitemmäksi aikaa. Johtuu siitä että nykyinen pettänyt minua entisensä kanssa sängyssä, on sanonut loukkaavasti kesäkuussa kun tuli puhe jostain asiasta johon vastasin että "iteppähän minä läskini kannan" nii mies sano siihen takasin silloin että "minähän niitä joudun kattomaan" ja meillä on yksi lapsi jota hän on sanonut idiootiksi kun mies jätti tupakkiaskin eteisessä olevan lipaston päälle ja lapsi sai sen otettua pois sieltä ja katkoi muutaman tupakin. Nytten lapsi on alkanut reagoimaan meidän äänen korottamisiin huutamalla itsekin.

 

["Kahlemestari"]

No tarkoitin tuolla että tällä hetkellä on kaikki mennyt hyvin tässä suhteessa,ilman mitään nälvimisiä,alistamisia yms..Ja en halunnut ensin kertoa siitä asiasta mitä olen joutunut kokemaan, en luota nykyiseen paljon ollenkaan, aina epäilen jotain jos se jää jonnekin pitemmäksi aikaa. Johtuu siitä että nykyinen pettänyt minua entisensä kanssa sängyssä, on sanonut loukkaavasti kesäkuussa kun tuli puhe jostain asiasta johon vastasin että "iteppähän minä läskini kannan" nii mies sano siihen takasin silloin että "minähän niitä joudun kattomaan" ja meillä on yksi lapsi jota hän on sanonut idiootiksi kun mies jätti tupakkiaskin eteisessä olevan lipaston päälle ja lapsi sai sen otettua pois sieltä ja katkoi muutaman tupakin. Nytten lapsi on alkanut reagoimaan meidän äänen korottamisiin huutamalla itsekin.

No kuulostaa ihan perus parisuhteelta. Niinkuin sanoin varmaan 80% joutuu pettämisen kohteeksi. Sen takia suhdetta ei kannata lopettaa etenkin jos kyse on yhdestä kerrasta. Virheita tekee kaikki ja anteeksi pitää oppia antamaan jos tahtoo olla edes jossaan suhteessa jonkun kanssa. Ja alistamisella yleensä meinataan jatkuvaa alistusta eikä sitä että kerran joskus kesällä on sanonut ikävästi. Kaikki me joskus suutuksissamme sanomme ikävästi.

Mutta toistan nyt itseäni että keskity nyt tähän nykyiseen suhteeseen ja anna jo sen ihantuksen olla. Ja jos teillä on lapsikin niin kannattaa nyt oikeesti alkaa työstämään tota suhdetta. Ja kaikki lapset joskus oppii huutamaan ja kaikki vanhemmat tappelee joskus. Se on arkea.
Varaat ajan pariterapeutille, menet ensin vaikka yksin ja koitatte keksiä keinin miten saatte miehen mukaan. Ei se aina ole niin helppoa saada toista vakuuttumaan.

Meidän kriisivuotena miehen kanssa mies sai käydä ensin yksin kun en tahtonut sinne. Lopulta annoin periksi ja vielä yhden mahiksen suhteelle ja se oli hyvä päätös. Siitä on yllättävän paljon apua kun ulkopuolinen setvii tilannetta mukana. Se on myös yllättävän iso kynnys alkaa setvimään niitä asioita.

 

[musa]

Et taida olla rakastunut kumpaankaan!

 

["joo"]

no ota se uus, eihä tuos mitää epäselvää.. nää mammat vaan täällä haluu olla iha missä vaan paskasuhteessa.. ei ne uskalla mitää, älä kuuntele niitä

 

[Kahlemestari]

[QUOTE="joo";22193911]no ota se uus, eihä tuos mitää epäselvää.. nää mammat vaan täällä haluu olla iha missä vaan paskasuhteessa.. ei ne uskalla mitää, älä kuuntele niitä[/QUOTE]



Minul on maailman ihanin mies :heart:

 

[Millenia]

Joo ihastuksia sattuu itse kullekin, ne yleensä laimenee ajan kanssa kun ei heitä bensaa liekkeihin. Eri asia on sitten se onko se nykyinen suhde hyvä. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos ihastus tapahtuu niin jotain puuttuu, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että pitäisi erota, vaan että sitä olemassaolevaa parisuhdetta pitäisi parantaa. Itse kun olen parisuhteessa ihastunut on yleensä ollut siellä kotona parantamisen varaa. Nykyisessäkin suhteessa olen kerran ihastunut vuosia sitten, onneksi en silloin mitään typeryyksiä mennyt tekemään, ihastus kuihtui nopeasti pois ja meidän suhde parani huimasti ajan myötä. Nyt on lapsia ja ollaan parhaita kavereita myös (ystäviä olemme olleet jo ennen parisuhdetta).

Sinun tapauksessasi vaikuttaa siltä, ettet ole tyytyväinen nykyiseen suhteesi oli tätä toista ihastusta tai ei. Niin sinun tulisikin ajatella tilannetta. Poista se ihastus kuvioista kokonaan ja ajattele asiaa järjellä. Huonossa suhteessa ei kannata rypeä, ei edes lapsen takia. Se, että miehesi ei tällä hetkellä lyö tai petä sinua ei tarkoita että kaikki on hyvin. Mieti siis haluatko saada teidän suhteesta vielä jotain, ylpeyden tai kulissien takia ei kannata jäädä. Jos sitä oikeaa halua jatkaa ei ole, niin tulet ihastumaan kyllä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kun tosiasiassa jokaikinen vähänkään mukava mies tulee olemaan parempi kuin ikävä nyksä.