Tunteetonko?
En tiedä, rakastanko miestäni vielä. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja meillä on pieni lapsi.
Alkuaikoina olin tosi rakastunut mieheen ja ajattelin, että kerrankin olen löytänyt normaalin, hyvän miehen. Vuosien varrella hän on muuttunut, samoin minä.
Lapsi on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Mieskin rakastaa lasta todella paljon. Me vaan olemme ajautuneet niin erilleen.
Nyt kun alan olla jo vähän pirteämpi vauvanhoidolta, niin huomaan joka päivä oikein miettimällä miettimäni, että rakastanko miestäni vielä vai onko yhdessäolomme vain tapa ja tottumus?
Tuntuu, ettei minulla ole mitään tunteita. Nukun hänen vieressään, mutta seksielämämme on täysin kuollut. Hoidan lasta ja hän on silmäteräni. Tuhlaan rakkauttani häneen. Parisuhde on niin harmaassa, neutraalissa ja olemattomassa tilanteessa.
Katselen onnellisia, nauravia perheitä ja mietin, onko kaikki minun syytäni? Voisinko olla onnellinen jos vain päättäisin niin? Mistä tietää, rakastaako toista?
Olisiko olemassa joitain kysymyksiä, joita miettimällä voisi saada vastauksen siihen, rakastaako kumppania vielä? Kun ihan oikeasti pelottaa, että ovatko tunteeni tosiaan kuolleet vai onko kyseessä vain ohimenevä vaihe.
Ja kyllä, suhteemme aikana rakastuin kerran toiseen mieheen. Se oli ""elokuvarakkaus"", tarina, joka ei koskaan toteutunut. Tunteiden myllerrystä, jonka lopputulemana kumpikin jatkoi elämäänsä tahollaan. Olen nyt jälkeenpäin miettinyt, että oliko sekin vain illuusiota jostakin ""paremmasta""...olivatko ne oikeita tunteita sittenkään vai vaan joku minun kriisivaiheeni...
Hoh tätä sekavaa sepustusta. Kiitos kun jaksoit lukea - ehkä ajan myötä asia ratkeaa.
Alkuaikoina olin tosi rakastunut mieheen ja ajattelin, että kerrankin olen löytänyt normaalin, hyvän miehen. Vuosien varrella hän on muuttunut, samoin minä.
Lapsi on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Mieskin rakastaa lasta todella paljon. Me vaan olemme ajautuneet niin erilleen.
Nyt kun alan olla jo vähän pirteämpi vauvanhoidolta, niin huomaan joka päivä oikein miettimällä miettimäni, että rakastanko miestäni vielä vai onko yhdessäolomme vain tapa ja tottumus?
Tuntuu, ettei minulla ole mitään tunteita. Nukun hänen vieressään, mutta seksielämämme on täysin kuollut. Hoidan lasta ja hän on silmäteräni. Tuhlaan rakkauttani häneen. Parisuhde on niin harmaassa, neutraalissa ja olemattomassa tilanteessa.
Katselen onnellisia, nauravia perheitä ja mietin, onko kaikki minun syytäni? Voisinko olla onnellinen jos vain päättäisin niin? Mistä tietää, rakastaako toista?
Olisiko olemassa joitain kysymyksiä, joita miettimällä voisi saada vastauksen siihen, rakastaako kumppania vielä? Kun ihan oikeasti pelottaa, että ovatko tunteeni tosiaan kuolleet vai onko kyseessä vain ohimenevä vaihe.
Ja kyllä, suhteemme aikana rakastuin kerran toiseen mieheen. Se oli ""elokuvarakkaus"", tarina, joka ei koskaan toteutunut. Tunteiden myllerrystä, jonka lopputulemana kumpikin jatkoi elämäänsä tahollaan. Olen nyt jälkeenpäin miettinyt, että oliko sekin vain illuusiota jostakin ""paremmasta""...olivatko ne oikeita tunteita sittenkään vai vaan joku minun kriisivaiheeni...
Hoh tätä sekavaa sepustusta. Kiitos kun jaksoit lukea - ehkä ajan myötä asia ratkeaa.