Rakas koiramme nukkui tänään ikiuneen

Rakas 17 vuotias koiramme nukkui tänään eläinlääkärin vastaanotolla ikiuneen. Eilen illalla ei enää takajalat kannattaneet ja emme haluneet uskollisen ystävämme joutuvan kärsimään. Tasan viikko sitten koiran ystävä rakas kissamme joka myös oli 17 vuotias nukkui yllättäen pois. Siellä ovat nyt kaverukset yhdessä

 

Voih, meidän kultsu vanhukselle kävi samoin.. jaksuja!

 

Voih, meidän kultsu vanhukselle kävi samoin.. jaksuja!

kiitos ja sinne myös! Vaikka tiesi ettei yhteiselo enää pitkä ole niin kyllä tässä on itketty pojan kanssa

 

"Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä... "

Jaksamisia sinne :hug: Meidän malamuutin kuolemasta tulee pian vuosi ja kipeää tekee vieläkin :'(

 

voi, nämä on aina niin vaikeita asioita! Etenkin kun joutuu ns itse päättämään, mikä päivä on rakkaan lemmikin viimeinen. Surkaa ja muistelkaa rauhassa rakasta perheenjäsentä.

 

Kiinnostaa ihan vitusti!

 

:hug:

 

Otan osaa, voimia! Meidän koiravanhus lopetettiin samasta syystä n. kuukausi sitten, oli maailman raskain ja vaikein päätös mutta ehdottoman oikea. Nyt ei ole enään kipuja... Edelleen tuntuu tyhmälle katsoa esim. valokuvia ja ajatella että se ei koskaan tule syliin eikä heiluttamaan häntää meille. Mutta paljon jäi hyviä muistoja ja valokuvia, joita katsella <3

 

"Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä... "

Jaksamisia sinne :hug: Meidän malamuutin kuolemasta tulee pian vuosi ja kipeää tekee vieläkin :'(

ihana tuo teksti, itku tulee aina vain. Ja niin kuin tuossa toisessa viestissä luki että aina on vaikea tehdä se päätös milloin on viimeinen hetki niin kamalaa se oli. Toiveissa oli aamupäivällä vielä että koira vielä saisi edes muutaman viikon olla meidän kanssamme kun nousi etukäpälien varassa istumaan mutta kun koiran silmistä valui vesi niin ymmärsin että on aika antaa mennä. Jo tuo kissan kuolema otti lujille ja nyt koira heti perään. Aina se sattuu ja pitkään

 

:hug:

 

Olen pahoillani. :hug: Täälläkin se viimeinen päivä on joka päivä lähempänä mutta vielä vanhus 13,5v on hyvässä kunnossa.

 

:hug:

 

:'hug:

 

IF IT SHOULD BE

If it should be that I grow frail and weak, and pain should keep me from my sleep,
Then you must do what must be done. For this last battle cannot be won.

You will be sad-I understand but then don't grief let stay your hand,
For this day more than all the rest, your love for me must stand the test.

We've had so many happy years, what is to come holds no fears.
Take me where my needs will mend, only stay with me until the end.

And hold me close and speak to me until my eyes no longer see.

I know in time you too will see, it is kindness you've done for me.
Although my tail it's last has waved, from pain and suffering I've been saved.

Please do not grieve that it was you ,who had this painful thing to do. We've
been so close in all these years, don't let your heart hold any tears.

:hug:

(Ja samalla TAAS itken ja ikävöin omaa koiraani, joka hieman alle 14-vuotiaana lähti viimeiselle matkalleen 1,5v sitten. Eikö tää ikinä helpota?!! :'( )

 

Kiitos teille! Mennään pojan kanssa sytyttämään yhdessä kynttilä vielä koiran haudalle ennen kuin poika menee nukkumaan

 

Voih. Onneksi kaverukset saivat elää itkän elämän.

Minä jouduin lopettamaan juuri rakkaan kissani 8 vuoden ikäisenä. Kärsin kovista itsesyytöksistä, kun en ajoissa tajunnut aloittaa sairauden tutkimuksia ja hoitoa. Jossittelu on kuitenkin turhaa jälkikäteen. Haudalla pyydän aina kissaltani anteeksi, että jouduin lopettamaan sen parhaassa iässään.

 

:hug:

 

Otan osaa, paljon voimia teille! :hug: Ihanaa kuitenkin, että molemmat eläimet saivat elää noin pitkän ja varmasti hyvän elämän rakastavassa kodissa! :heart:

 

[QUOTE="vieras";26507185]ihana tuo teksti, itku tulee aina vain. Ja niin kuin tuossa toisessa viestissä luki että aina on vaikea tehdä se päätös milloin on viimeinen hetki niin kamalaa se oli. Toiveissa oli aamupäivällä vielä että koira vielä saisi edes muutaman viikon olla meidän kanssamme kun nousi etukäpälien varassa istumaan mutta kun koiran silmistä valui vesi niin ymmärsin että on aika antaa mennä. Jo tuo kissan kuolema otti lujille ja nyt koira heti perään. Aina se sattuu ja pitkään[/QUOTE]
Ne mokomat karvanaamat vievät mennessään palan sydämestäsi etkä koskaan enää ole sama ihminen kuin ennen. Mä muistan vielä kuin eilisen, kuinka viime kesänä seurasin meidän 15-vuotiasta alaskalaista ja toivoin, että edes yksi päivä vielä. Mutta ei sitä yhtä päivää tullut vaan oli soitettava eläinlääkärille ja annettava vanhuksen lähteä sateenkaarisillalle. En vieläkään nuku makuuhuoneessa omassa sängyssäni vaan olohuoneen lattialla, koska koiran sielu jäi sinne ja se on kuoltuaan yhtä itsepäinen kuin oli eläessään eli pakottamalla ei kiipeä rappusia makuuhuoneeseen. Suru tarvitsee aikansa ja joillekin se aika on pidempi kuin toisille. Tämä täytyy vain hyväksyä.

 

Otan osaa. Meilläkin muutama vuosi sitten kävi samoin että vuoden sisällä kuoli 19v kissavanhus ja 12v koira. Nyt pihalla on kivi missä lukee "tässä lepää maailman paras kissa Tiuhti. Vieressä lepää uskollisin ystävämme Nalle" On jotenkin lohdullista että voi poimia pihalta kukkia ja viedä niitä haudalle, muistaa aina ne hyvät hetket noitten ihanien ystävysten kanssa. Siellä ne yhdessä odottelee sateenkaarisillalla...

 

Mun mielestä on aina ihana kuulla, kun eläin, joka on varmasti saanut elää onnellisen ja rakastetun elämän pääsee kivuistaan. Surullista sen sijaan on, kun eläin elää sellaista elämää, jossa siitä ei välitetä, se makaa päivät yksin vailla seuraa ja vailla virkaa. Ei minua sureta se rakastettu pois nukkunut eläin vaan se elävä eläin josta ei välitetä sen elinaikana.

Otan osaa.ratkaisu oli varmasti oikea. Teillä on kauniit muistot ja etenkin teidän koiralla on teistä kauniit muistot.