Rajaton mummo

[kamelin selkä katkeaa]

Minulla ja miehelläni on n. 3,5v lapsi. Anoppini on erittäin omivaa sorttia ja tahtoo lasta usein luokseen ja päästämmekin toki, mitäpä sitä anopin omituisuutta lapselle kostamaan. Vaarikin kun on lapselle tärkeä myös. Anopille ei vain millään astu aivoon, että aina ei ole kyse yökyläilystä, vaan esimerkiksi parin tunnin visiitistä. Vaikka ihan siinä lasta viedessä/anopin häntä hakiessa sanoo, että lapsen kanssa on sovittu, että illaksi tullaan kotiin, niin alkaa vastaan vänkääminen tai sitten anoppi huikkaa ovelta, että hän kysyy lapselta illalla, mitä tämä haluaa tehdä ja soittaa sitten, jääkö lapsi yöksi. Naama menee ihan haitarille, jos ja kun sanon painokkaasti perään, että lapsi TULEE kotiin, joko tuotuna tai haettuna.

Jos anoppi on paikalla ja kiellän (tai isä kieltää) lapselta jotakin, anopppi sallii sen heti. Siis vaikka kieltäisin lyömästä pikkusisarusta tai ajamasta potkuautolla nilkoille, tulee heti selitys: "se oli vahinko/kyllä ainakin mummua vähän saa/ei se varmaan oikeasti sattunut/..."

Yhden kerran miehen piti hakea lapsi mummon luota. Kotiin tuli rääkyvä, rimpuileva nyytti vilttiin käärittynä ja pian perässä itkevä anoppi, joka tilitti mulle miehen rääkänneen lasta. Tästä on lyhyt kävelymatka anoppilaan. Siellä odotti lapsi, joka tietysti pettyi, kun anoppi oli omine nokkineen mennyt suorastaan valehtelemaan lapselle, että tällä on lupa olla mummolassa yötä. Luotti siis siihen, ettei mies kehtaa tai raaski olla eri mieltä. Pettynyt lapsi ei suostunut pukeutumaan vaan tappeli kynsin hampain vastaan, jolloin isä pisti kamppeet kassiin, lapsen huovan sisälle ja kantoi rullan muitta mutkitta kotiin. Anopin mielestä lapsi sai traumoja ja vika on meidän vanhempien.

Sittenkin, kun kaikilla on pelisäännöt selvillä, että me käydään ja lähdetään sitten kotiin, niin anoppi avaa suunsa joka jumalan kerta kun puetaan ja alkaa lässyttää lapselle, miten tämä kyllä saisi jäädä taas yökylään, mutta kun isi ja äiti eivät anna.

Muutaman kerran hän on sydämistynyt, kun olen itse kantanut sieltä vekaran kotiin tai esimerkiksi tuonut kainalossa raahaten ulkoa sisälle, vaikka lapsi olisi halunnut olla vielä pihalla. Minulla on kuitenkin hoitolapsia, enkä voi jättää niitä ruokkimatta vain siksi, että yksi haluaisi vielä ulkoilla. Mielestäni 3v taas ei millään voi jäädä pihalle yksinään edes hetkeksi. Anoppi on ruvennut turhan usein ilmaantumaan pihaan ulkoiluaikaan, ehdottelemaan lapselle mukaan lähtemistä tms. Kun sanon, ettei sovi, niin sitten mummo ilmoittaa lapselle, että äiti päästää sinut sitten ruoan ja päikkäreitten jälkeen kylään, soita, niin kyllä mummu hakee. Vittu mä revin pelihousuni sen harpun kanssa. Tästä alkaa kohta olla jo se lapsen etukin kaukana, jota haimme, kun emme ole suuremmin estäneet mummolavisiittejä.

 

[Viikate]

Omassa perhepiirissä ei tilanne ole aivan yhtä paha ja välimatkaakin onneksi jonkin verran mutta kovin samantyyppinen mummo munkin lapsillani on ja harrasti aiemmin samanlaista katteetonta lupailua kysymättä meiltä vanhemmilta. Mummo saatiin kuriin, vaan eipä tuo vieläkään ymmärrä syitä hänen toimintansa rajoittamiseen.

 

["Vieras"]

Olisiko aika laittaa mummo jäähylle ja antaa pelisäännöt kirjallisena? Jos ei sopeudu, niin rajoitetut tapaamiset teillä.

 

["vieras"]

Voikun oliskin mummo jaka haluaisi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.

Miksi lapsi ei voi olla joskus mummollaan yötä?

 

[kamelin selkä katkeaa]

Jollakin tavalla ne säännöt pitäisi saada tosiaan selviksi, sillä ensinnä en tykkää lapsen jatkuvista turhista odotuksista enkä siitä, että minä olen aina se "pahis", kun mummo lupailee asioita ohittaen meidän vanhempien mielipiteet. Toisekseen tällekin lapselle on yhtä tärkeä läksy kuin muillekin, että säännät koskevat häntäkin. Minusta on karhunpalvelus joustaa joka kerran, kun lapsi on jostain asiasta eri mieltä kuin aikuinen. Kyllä minäkin toisinaan joustan enkä ainakaan omasta mielestäni ole kauhea natsimutsi, joka kieltää asioita vain kieltämisen ilosta.

Jos anopin kanssa yrittää puhua, se näyttelee sydänoireita tai itkee tai pitää muunlaisen näytelmän. Tämä on vanha tapa, johon pitäisi olla jo tottunut, mutta on silti vaikea vääntää rautalankaa kyynelehtivälle anopille/äidille.

Jos tosiaan kirjoittaisi lapun, asia menisi ainakin paikan päälle luettavaksi, mutta mitä lie siitä sitten jatkossa seuraisi? Kohta otan kyllä selvää.

 

[moekoe]

Meillä auttoi muutto 500km:n päähän.
Vieläkin tosin muksulle puhelimessa lupailee, tänään viimeksi, että muksu, kesällä vaille 5 vuotias saa sitten mennä YKSIN junalla muorilaan kun äiti ja iskä ei kumminkaan jaksa lähteä viemään. Ja että sit käyvät siellä ja täällä ja tuolla ja... Tosiasiassa (jos junamtakan mahdottomuutta ei oteta lukuun) hyvä, jos saavat raahauduttua kerran päivässä kerrostalonsa pihalle, jossa muksulle hoetaan koko ajan, että älä sitä, älä tätä, älä vaan juokse/hypi/kaadu/sotke... Ja sisällä ollessaan muksu katsoo kaiken saman telkkarista mitä aikuisetkin....

 

[kamelin selkä katkeaa]

[QUOTE="vieras";27925080]Voikun oliskin mummo jaka haluaisi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.

Miksi lapsi ei voi olla joskus mummollaan yötä?[/QUOTE]

Voihan hän, on ollutkin ainakin kerran viikossa ja olisi useamminkin jos vain annettaisiin. Me emme tyrkytä, anoppi vaatii. Lisäksi poiketaan parit kerrat viikossa ihan päiväseltään.

 

[Big Bang Theory]

Meillä anoppi ihan samanlainen. Olen antanut hemmotella noita niin paljon kuin jaksaa ja tehköön mitä huvittaa niiden kanssa kun ollaan siellä. Asuu nimittäin 500km päässä. Jos asuisi naapurissa, niin sanoisin, että eiköhän nyt ole tauon paikka. Kuukauden kuluttua nähdään.

 

["vieras"]

Ilmoitat vaan anopille kylmästi, että jos tuollainen lupailu ja vanhempien mustamaalaaminen ei lopu, niin ne nykyisetkin vierailut loppuvat. Ja sydänoireita kun rupeaa esittelemään, niin kaiva kylmän rauhallisesti puhelin esiin ja kysy, että tarvitseeko ambulanssi soittaa. Ja lopuksi vielä voi itsekseen todeta ääneen, että onpa hyvä, ettei tarvitse lapsia yökylään laittaa, kun ei tiedä vaikka sydänkohtaus silloin yllättäisi.

 

[Hansu81]

[QUOTE="vieras";27925080]Voikun oliskin mummo jaka haluaisi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.

Miksi lapsi ei voi olla joskus mummollaan yötä?[/QUOTE]

Et vissiin lukenu avausta... hän nimenomaan onkin ollut, mutta mummo ei käsitä rajojaan...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27925080]
Miksi lapsi ei voi olla joskus mummollaan yötä?[/QUOTE]

Tässä nyt tais kuitenkin olla kyse siitä että lapsi ei voi olla JATKUVASTI mummolla yötä,ja että mummo ei voi sanoa lapselle että jää yöksi jos vanhempien kanssa sovittu toisin.

Ap,ootteko kokeilleet anopin kanssa sellasta että jos ei sopimukset pidä niin siitä seuraa ns karenssi,mummo ei voi tavata lasta esim viikkoon. Eli jos vaikka kyläilyn päätteeks mummo alkaa vinkumaan lasta jäämään yöksi niin hän "menettää" käytöksellään tuleviakin kyläilyjä.

 

[kamelin selkä katkeaa]

Vieras #9:llä on tuossa kyllä pointti, jollakulla lanttu leikkaa.

Me ei olla kokeiltu mitään sen ihmeempää tekniikkaa kuin koetettu pitää rajoisa kiinni ja toteuttaa omalta osaltamme se, mitä on luvattu. Jos on luvattu, että tullaan käymään tai lapsi saa kyläillä, niin tapahtuu. Jos taas on tuotu julki, että mennään kotiin, niin sitten mennään. Ja mä olen joskus kyllä älähtänyt vahingossa hiukan äreämmin, kun puin vastahankaista lasta ja anoppi tuli sotkemaan kuviota vielä yökylämaanitteluineen siinä loppusuoralla. Suunnilleen "äläkä sinä tule siihen lupailemaan sellaista mitä et voi pitää", mutta vähemmän kauniilla äänellä.

Toisen kerran jouduin anopin aikana laittamaan lapsen hetkeksi "jäähylle" eli kantamaan tämän makkariin, kun lapsi kävi pienempänsä päälle kielloista huolimatta ja retuutti oikein kunnolla. Jäähyn kestoksi olisi riittänyt noin kaksi minuuttia, mutta tietysti lapsi kitisi ja vänkäsi vastaan. Anoppi meni makkariin silittämään lasta ja viemään sille lelun, ettei olisi niin kamalan tylsää, jolloin jouduin ajamaan anopin olohuoneeseen. Makkarissa alkoi tietysti sitten kokeeksi itku, jolloin anoppi meni sinne takaisin lupaamaan jäätelön. :headwall: Häädin anopin toistamiseen. Kolmannella kerralla anoppi suuntasi makkarille taas lelu kourassa, jolloin huomautin, ettei lapsi pääse ikinä pois jäähyltä, jos mummo käy häntä alvariinsa lietsomassa. Kaiken kukkuraksi anoppi kyllä tiesi, että jäähy on lyhyt, sillä hän kuuli kyllä, kun sanoin, että kaksi minuuttia on tiedossa.