Raja nuoruuden ja aikuisuuden välillä

[-vieras-]

Tulipa vain tässä mietittyä, että ovatko omat muistikuvani oikeassa vai ei, sillä jotenkin tuntuu siltä, että itse aikuistuessani (90-luvulla ja varmaan enemmän sitä aikaisemminkin). oli jotenkin paljon nykyistä tarkempi rajanveto siinä, että mitä nuoret tekee ja mitä aikuiset tekee. Siis ainakin siinä ympäristössä, missä itse kasvoin.

Hyvä esimerkki tästä on musiikki. Nykyisin tuskin kukaan katsoo kahta kertaa, jos näkee jossain päälle nelikymppisen hevarin tai punkkarin tai mitä muuta tahansa. Mutta aikaisemmin ainakin vaikutti siltä, että tuollainen on vain ja ainoastaan nuorten juttu, ja ne "Aikuiset ihmiset" pukeutui nyt vaikka jakkupukuun ja kuuntelee iskelmää.

 

[nojaa]

Nuoret keksii aina omat juttunsa. Jonkun ilmiön ikääntymisen näkee siitä minkäikäiset ko ilmiötä harrastavat. Esim. gootti"nuoriso" alkaa vähitellen olla aika zombeja jo ihan oikeestikin, ikä kun rapistaa naaman vaikka siinä vähän meikkiäkin olisi... ja korsettiakin pitää aina vähän suurentaa kun mako kasvaa.

 

["vieras"]

Nykyisin tuskin kukaan katsoo kahta kertaa, jos näkee jossain päälle nelikymppisen hevarin tai punkkarin tai mitä muuta tahansa. Mutta aikaisemmin ainakin vaikutti siltä, että tuollainen on vain ja ainoastaan nuorten juttu, ja ne "Aikuiset ihmiset" pukeutui nyt vaikka jakkupukuun ja kuuntelee iskelmää.

Mä ainakin katson ja ajattelen että eikö hän ole päässyt sen vaiheen yli ja kasvanut aikuiseksi. Kyllä pitäisi pukeutua ikänsä mukaisesti niin kuin keski-ikäiset. Saa olla nuorekas aikuinen, mutta ei mikään teini.

 

[Saraldo]

Riippuu ihan tyypistä. Mun olis kovin vaikea kuvitella Michael Monroe jossain Armanin tummassa puvussa. Tai edes kauluspaidassa. Mutta suurin osa ihmisistä on ihan tavistapioita, jotka kyllä kiinnittää huomiota teinivaatteissa. Nuorekkaita vaatteita on aikuisille ihmisille pilvin pimein, ei sitä jakkupukua tarvitse hankkia. Mutta jos vaikka jättäis ne roiskeläpät ja hopparihousut jo naulakkoon...

 

["mies"]

Aikuisuudesta on tullut vähän tylsää lyhyesti sanoen. Lieveilmiönsä siinäkin.

 

[*kirsi*]

Riippuu ihan tyypistä. Mun olis kovin vaikea kuvitella Michael Monroe jossain Armanin tummassa puvussa. Tai edes kauluspaidassa. Mutta suurin osa ihmisistä on ihan tavistapioita, jotka kyllä kiinnittää huomiota teinivaatteissa. Nuorekkaita vaatteita on aikuisille ihmisille pilvin pimein, ei sitä jakkupukua tarvitse hankkia. Mutta jos vaikka jättäis ne roiskeläpät ja hopparihousut jo naulakkoon...

Nuorisosta enää vain todella harva käyttää roikkuvia housuja. Pojillakin on nykyään aika tiukat lahkeet. Lippiksetkin ovat vähenemässä.

Itse olen ajatellut näiden juttujen johtuvan aikuisuudesta:
Ei vain jaksa lähteä baariin. Seuraavana päivänä olis vaikka mitä tekemistä ja menis päivä aivan pilalle.

Huoltoasemalla on bussilastillinen sotapoikia, mutta minua kiinnostaa enemmän vitriinin sämpylävalikoima.

Kutominen ja leipominen ovat mukavia tapoja viettää aikaa.

En ole seurannut muotia enää herran aikaan. Ennemminkin seuraan muotojani ja valitsen vaatteeni niiden mukaan.

Uskallan olla Nainen.

Saatan ajella alinopeutta aina silloin tällöin.

Kuka hullu jaksaa kuunnella jotain
Ylex:ää tai NRJ:tä. Radiohiljaisuuskin on aivan hyvä asia.

Aivan sama mikä miehen oma tyyli on, mutta miehet ja pojat ottavat sisällä pipon pois päästä.

 

[M32]

Aivan sama mikä miehen oma tyyli on, mutta miehet ja pojat ottavat sisällä pipon pois päästä.

Tämä käytäntö tulee kyllä katoamaan kokonaan seuraavan kymmenen tai viidentoista vuoden kuluessa. Esimerkiksi monissa kouluissa on jo nyt luovuttu tästä säännöstä, koska se aiheuttaa vain tarpeetonta kitkaa koulutyöhön. Lippiksen tai pipon käyttökieltoa on vaikea perustella muuten kuin hokemalla, että se nyt vain on tapana. Kuitenkin esimerkiksi huivia saa käyttää. Nuori ei ymmärrä, miksi koulun täytyy puuttua juuri tähän osaan omaa asua, kun muuten vaatteensa saa valita vapaasti.

 

[Keittiönoita]

Jokainen sukupolvi aikuistuu tavallaan. Olisi aika ihmeellistä, jos 90-luvulla syntyneet alkaisivat kuunnella iskelmää vain sen vuoksi, että ovat täyttäneet 20 v. Iskelmä on tänä päivänä mummomusaa, humppa ja valssi "vainajien" musaa Minusta on ollut lähinnä huvittavaa, että lapseni ovat jossain vaiheessa alkaneet kuunnella Leeviä, Hectoria, Juicea, Popedaa yms musiikkia, joka nimenomaan on lasteni vanhempien - eli mun - ikäluokan musaa. Kun minä aikanaan makaan vanhainkodissa, siellä ajetaan Marilynin kanssa Juankoskella moottoritiellä tandemilla

 

["vieras"]

Nuorisosta enää vain todella harva käyttää roikkuvia housuja. Pojillakin on nykyään aika tiukat lahkeet. Lippiksetkin ovat vähenemässä.

Itse olen ajatellut näiden juttujen johtuvan aikuisuudesta:
Ei vain jaksa lähteä baariin. Seuraavana päivänä olis vaikka mitä tekemistä ja menis päivä aivan pilalle.

Huoltoasemalla on bussilastillinen sotapoikia, mutta minua kiinnostaa enemmän vitriinin sämpylävalikoima.

Kutominen ja leipominen ovat mukavia tapoja viettää aikaa.

En ole seurannut muotia enää herran aikaan. Ennemminkin seuraan muotojani ja valitsen vaatteeni niiden mukaan.

Uskallan olla Nainen.

Saatan ajella alinopeutta aina silloin tällöin.

Kuka hullu jaksaa kuunnella jotain
Ylex:ää tai NRJ:tä. Radiohiljaisuuskin on aivan hyvä asia.

Aivan sama mikä miehen oma tyyli on, mutta miehet ja pojat ottavat sisällä pipon pois päästä.

Hyvin määritelty; hauskasti kirjoitettu. Näin se vain menee

 

["vieras"]

Tämä käytäntö tulee kyllä katoamaan kokonaan seuraavan kymmenen tai viidentoista vuoden kuluessa. Esimerkiksi monissa kouluissa on jo nyt luovuttu tästä säännöstä, koska se aiheuttaa vain tarpeetonta kitkaa koulutyöhön. Lippiksen tai pipon käyttökieltoa on vaikea perustella muuten kuin hokemalla, että se nyt vain on tapana. Kuitenkin esimerkiksi huivia saa käyttää. Nuori ei ymmärrä, miksi koulun täytyy puuttua juuri tähän osaan omaa asua, kun muuten vaatteensa saa valita vapaasti.

Tietysti muoti-ilmiöt ovat muoti-ilmiöitä ja päähineilläkin halutaan viestittää kuulumistaan johonkin. Kautta ihmiskunnan historian olemme aina tökänneet päähämme jotakin asuipa Amazonin sademetsissä tai länsimaisessa yltäkylläisyydessä. Mutta en menisi sinun kanssasi vannomaan, että kymmenen vuoden kuluttua sama päähinemuoti olisi enää käytössä. Kun ne tarpeet vaan vaihtuvat. On aikoja, jolloin päähän ei suostuta laittamaan yhtään mitään ja hillutaan tulipakopakkasissa ilman mitään suojaa.

Miehillä pipon tai hatun ottaminen pois päästä on kaunis ele muita kohtaan. Jos joku osaa sen tehdä nielen melkeinpä kyyneleitä sisäänpäin, koska silloin tiedän että sellaisella ihmisellä on hyvä asenne muita kohtaan. Hän ei ajattele vain itseään ja hänellä on taatusti koti, jossa hänelle on annettu hyvä itseluottamus kyetäkseen ottamaan muut huomioon kokematta että se olisi itseltään pois.

 

[Saraldo]

Nuorisosta enää vain todella harva käyttää roikkuvia housuja. Pojillakin on nykyään aika tiukat lahkeet. Lippiksetkin ovat vähenemässä.

Itse olen ajatellut näiden juttujen johtuvan aikuisuudesta:
Ei vain jaksa lähteä baariin. Seuraavana päivänä olis vaikka mitä tekemistä ja menis päivä aivan pilalle.

Huoltoasemalla on bussilastillinen sotapoikia, mutta minua kiinnostaa enemmän vitriinin sämpylävalikoima.

Kutominen ja leipominen ovat mukavia tapoja viettää aikaa.

En ole seurannut muotia enää herran aikaan. Ennemminkin seuraan muotojani ja valitsen vaatteeni niiden mukaan.

Uskallan olla Nainen.

Saatan ajella alinopeutta aina silloin tällöin.

Kuka hullu jaksaa kuunnella jotain
Ylex:ää tai NRJ:tä. Radiohiljaisuuskin on aivan hyvä asia.

Aivan sama mikä miehen oma tyyli on, mutta miehet ja pojat ottavat sisällä pipon pois päästä.

Mä tarkoitinkin sitä, että kun mä olin nuori, oli hopparihousut aika lailla in. Ja jos ne nyt vielä nelikymppisinä jatkais samalla housumuodilla, niin myötähäpeä olis aikamoinen .

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";28628231]Miehillä pipon tai hatun ottaminen pois päästä on kaunis ele muita kohtaan. Jos joku osaa sen tehdä nielen melkeinpä kyyneleitä sisäänpäin, koska silloin tiedän että sellaisella ihmisellä on hyvä asenne muita kohtaan. Hän ei ajattele vain itseään ja hänellä on taatusti koti, jossa hänelle on annettu hyvä itseluottamus kyetäkseen ottamaan muut huomioon kokematta että se olisi itseltään pois.[/QUOTE]

Hyvin sanottu.

 

[*kirsi*]

Eikä pelkästään tuo pipojuttu. Nykyään arvostan ylipäätänsä hyvää käytöstä ja kohteliaisuutta.
Nuorempana niiden ei ollut niin väliä. En oikeastaan ajattele mitään ihmisestä, joka istuu ruokapöydässä pipo päässä, mutta huomaan posotiivisella tavalla ihmiset, jotka osaavat normaalit käytöstavat esim. kättelyn ja itsensä esittelyn.

 

[Aamuäree]

Se raja on aika häilyvä, eikä lainkaan sidottu ikään.

Se, että ottaa vastuun tekemisistään eikä joka asiaa toteuta ihan fiilispohjalta, sillain että osaa realistisesti arvioida asioita ja omaa pystyvyyttään.

 

[Peyote]

En mä tiedä, ei se mun mielestä kovin selke raja ole ollut... Ei ole voinut olla koska mun 45 vuotias velikin saattaa kuunnella musiikkia ihan laidasta laitaan ja osti ittelleen lonkkarin.

Nuoruuden ja aikuisuuden isoin ero on siinä, että aikuinen pitää itsestään itse huolen ja huolehtii omat asiansa itse.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28628231]Tietysti muoti-ilmiöt ovat muoti-ilmiöitä ja päähineilläkin halutaan viestittää kuulumistaan johonkin. Kautta ihmiskunnan historian olemme aina tökänneet päähämme jotakin asuipa Amazonin sademetsissä tai länsimaisessa yltäkylläisyydessä. Mutta en menisi sinun kanssasi vannomaan, että kymmenen vuoden kuluttua sama päähinemuoti olisi enää käytössä. Kun ne tarpeet vaan vaihtuvat. On aikoja, jolloin päähän ei suostuta laittamaan yhtään mitään ja hillutaan tulipakopakkasissa ilman mitään suojaa.

Miehillä pipon tai hatun ottaminen pois päästä on kaunis ele muita kohtaan. Jos joku osaa sen tehdä nielen melkeinpä kyyneleitä sisäänpäin, koska silloin tiedän että sellaisella ihmisellä on hyvä asenne muita kohtaan. Hän ei ajattele vain itseään ja hänellä on taatusti koti, jossa hänelle on annettu hyvä itseluottamus kyetäkseen ottamaan muut huomioon kokematta että se olisi itseltään pois.[/QUOTE]

Mä taas en ymmärrä, mikä ihmeen merkitys jollain pipon poisottamisella on. Minusta se on ihan pelkkää ulkoista illuusioleikkiä.

 

["vieras"]

Tulipa vain tässä mietittyä, että ovatko omat muistikuvani oikeassa vai ei, sillä jotenkin tuntuu siltä, että itse aikuistuessani (90-luvulla ja varmaan enemmän sitä aikaisemminkin). oli jotenkin paljon nykyistä tarkempi rajanveto siinä, että mitä nuoret tekee ja mitä aikuiset tekee. Siis ainakin siinä ympäristössä, missä itse kasvoin.

Hyvä esimerkki tästä on musiikki. Nykyisin tuskin kukaan katsoo kahta kertaa, jos näkee jossain päälle nelikymppisen hevarin tai punkkarin tai mitä muuta tahansa. Mutta aikaisemmin ainakin vaikutti siltä, että tuollainen on vain ja ainoastaan nuorten juttu, ja ne "Aikuiset ihmiset" pukeutui nyt vaikka jakkupukuun ja kuuntelee iskelmää.

Hevi ja punk nyt ON jo vanhoja juttuja

Olen saanut vaikutelman että heviä ja rokkia ylipäänsä ei moni varttuva kuuntele, vaan suomi-hiphop (cheek jne.) tai iskelmätyyppinen (Erin) on enemmän nuorten musiikkia. Hevi on konemusiikin sekaista eikä instrumenttipainotteista. Tukka-nahkahousuhevi on ihan out ja sitä kuuntelee vain keski-ikäiset, jotka sen keskellä varttuivat.

Jokainen poimii omasta ajastaan mukaan lempiaineksiaan. Nykyvanhuksetkaan enää harvoin käyttävät hattua. Omassa lapsuudessa vanhukset käyttivät ihan aina ulkoillessaan hattua tai huivia. Hienommalla herrasväellä oli kävelykeppi vaikka tueksi sitä ei olisi tarvinnutkaan. Nykyvanhukset varmaan pitävät sitä ihan "mummojen juttuna" eivätkä halua samaistua. 30v päästä vanhainkodeissa raikaa W.A.S.P. ja KISS.

 

[ap.]

No, tietysti jokainen aikuistuu tavallaan ja näin pois päin, mutta tarkoitin vaan sitä, että nykyisn ei kukaan katso pitkään, jos vaikka joku aikuinen menee johonkin keikalle ja muuta sellaista

Sen sijaan muistan esimerkiksi sellaista, etttä mun äiti ja tädit kuunteli jotain rolling stonesia nuorena (ja kuuntelee välillä vieläkin kotona). Mutta kun rollarit oli keikalla Suomessa, ja kysyin, että lähdettekö katsomaan, niin olivat kaikki, että he ovat nyt sen ikäisiä, että ei he nyt kehtaa lähteä mihinkään keikalle, että mitä muutkin ihmiset sanoo.

 

[-annukka]

Toisaalta vanmempieni luokkakuvia ja rippikuvia kun katsoo, niin silloiset nuoret näytti jo 15 vuotiaina aikuisilta.

 

[-annukka]

No, tietysti jokainen aikuistuu tavallaan ja näin pois päin, mutta tarkoitin vaan sitä, että nykyisn ei kukaan katso pitkään, jos vaikka joku aikuinen menee johonkin keikalle ja muuta sellaista

Sen sijaan muistan esimerkiksi sellaista, etttä mun äiti ja tädit kuunteli jotain rolling stonesia nuorena (ja kuuntelee välillä vieläkin kotona). Mutta kun rollarit oli keikalla Suomessa, ja kysyin, että lähdettekö katsomaan, niin olivat kaikki, että he ovat nyt sen ikäisiä, että ei he nyt kehtaa lähteä mihinkään keikalle, että mitä muutkin ihmiset sanoo.

Nykyisin ei enään niin paljoa välitetä, mitä muut ajattelevat, vaan teemme mitä haluamme. Kaikilla on muutenkin kova tarve erottua joukosta.