Raivostuttavin äiti-tyyppi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Silja.S
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26547368]Tiedät hyvin itsekin että tarkoitin eronneita (jopa moninkertaisesti) ja täysin naimattomia[/QUOTE]

Toivottavasti provoilet.
Provoilit tai et, tuollainen puhe keittää minulla yli.
Olen yksinhuoltajaäidin kasvatti ja olen siitä huolimatta kahden (pian kolmen) lapsen isä, kohtuullisen menestynyt yrittäjä ja mielestäni muutenkin tasapainoinen ihminen - itseäni korokkeelle nostamatta, olen tavannut paljon epätasapainoisempiakin ihmisiä ja he ovat olleet ihan yhdessä olleesta perheestä.
Isäni petti äitiäni - olisiko äitin, joka oli aina kulkenut omia teitänsä, menestynyt vientialalla päällikkötasolle asti ja muutenkin omassa elämässään, pitänyt ajatella, että pojat on poikia, että senkun nussii tuolla ympäriinsä, siis isäni.
Ei! Eihän kenekään ihmisarvoa ajatellen KUKAAN voi oikeasti ajatella noin.
Meillä on isäni kanssa hyvät välit ja teemme töitä yhdessä, mutta jollain tasolla kannan hänelle tästä kaunaa.
Ei kai ihminen mene huonommaksi, jos on yksinhuoltaja?
täysin järjenvastainen logiikkaa!
Anteeksi, jos tuli oikein kunnon purkautuminen, mutta tuo asenne keitti pahasti yli!
 
Niin ja se raivostuttavin.
Ehdottomasti nro 1!
Minusta se on raivostuttavinta, että esitetään jotain, mitä ei olla - se vie elämältä perusedellytykset ja pohjan täysin...
Minusta jokaisen pitäisi olla sellainen, kuin oikeastikin on.

Minä olen periaatteessa samaa mieltä.

Mutta "esittämisessä" on puolensakin. Kun itse aikoinaan olin 8 (naapuri, joka on sen "9:nnen" isä kävi eilen myöhään illalla tuomassa myöhsätyneen rippilahjan tyttärelleni ja puhui kyllä pitkään siitä miten hänen jo aikuinen poikansa lapsuutensa kokee - yhtenä MEIDÄN perheemme jäsenenistä, enemmän kuin vanhempiensa lapsena, mutta se pitkä tarina, joka ei kuulu tähän) alle kouluikäisen äiti niin välillä uupumus oli kovin lähellä.

Silloin oppi, että huonoina aamuina kannattaa pukea lapset erityisen hyvin, kammata hiukset , pestä ja puunata niin kotia kuin muksujakin... jotta kauniina askartelevia pilttejä paapoessaan, koko ajan jaksaa muistaa kuinka ihania he oikeasti ovat.

Parempina aamuina saattoi sitten antaa alkaa vesiväripiirustelun ja savityöt yöpaidoissa tai vaikka nakuina... kun silloin tiesi jaksavansa iltaan vaikka ei itseään arjen kauneudesta "muistutellutkaan".

:)
 
[QUOTE="vieras";26547452]Hohhoijaa... tarkoitan vahinkoraskauksia, raskautumista baari-illan jälkeen white-trash-porukkaa yms...

Niihin eivät kuulu ne huippuharvinaiset lesket ja korkeastikoulutettujen erilaiset tragediat jonka vuoksi ollaan YH.[/QUOTE]

Mikähän minussa on niin yököttävää, olisi ihan mielenkiintoista kuulla? Tulin raskaaksi vahingossa yhden illan jutusta.
 
[QUOTE="vieras";26547452]Hohhoijaa... tarkoitan vahinkoraskauksia, raskautumista baari-illan jälkeen white-trash-porukkaa yms...

Niihin eivät kuulu ne huippuharvinaiset lesket ja korkeastikoulutettujen erilaiset tragediat jonka vuoksi ollaan YH.[/QUOTE]

Kaikki he ovat SILTI yh ja tietämättä tarkkaan (ennakkoluuloinen luuleminen ei riitä) kenenkään tarinaa, et voi ketään "yökiksi" tuomita olematta itse tyystin asiaton.
 
  • Tykkää
Reactions: Pikkukaupunkilainen
Mä oon nelonen. Tosin vaatteitten kanssa oon suht tarkka. Ainoastaan sellaset paikat, missä on eläimiä, voi mennä vähän huonommissakin, koska vaatteisiin tarttuu aina paljon karvoja. Plus tuo lapsi nuohoaa lattiat niissä paikoissa, kun leikkii eläinten kanssa. Ja kakkosta mussa on tahtomattani vähän työni takia. Tosin yritän välttää sitä mahdollisimman pitkälle.
 
Kolmonen varmaan raivostuttavin. Tosin noi oli kirjoitettu vähän hassusti. Tottakai kaikki kokee olevansa ainakin vähän nelosta, kun siihen ei oltu kirjoitettu mitään negatiivista.
 
Toivottavasti provoilet.
Provoilit tai et, tuollainen puhe keittää minulla yli.
Olen yksinhuoltajaäidin kasvatti ja olen siitä huolimatta kahden (pian kolmen) lapsen isä, kohtuullisen menestynyt yrittäjä ja mielestäni muutenkin tasapainoinen ihminen - itseäni korokkeelle nostamatta, olen tavannut paljon epätasapainoisempiakin ihmisiä ja he ovat olleet ihan yhdessä olleesta perheestä.
Isäni petti äitiäni - olisiko äitin, joka oli aina kulkenut omia teitänsä, menestynyt vientialalla päällikkötasolle asti ja muutenkin omassa elämässään, pitänyt ajatella, että pojat on poikia, että senkun nussii tuolla ympäriinsä, siis isäni.
Ei! Eihän kenekään ihmisarvoa ajatellen KUKAAN voi oikeasti ajatella noin.
Meillä on isäni kanssa hyvät välit ja teemme töitä yhdessä, mutta jollain tasolla kannan hänelle tästä kaunaa.
Ei kai ihminen mene huonommaksi, jos on yksinhuoltaja?
täysin järjenvastainen logiikkaa!
Anteeksi, jos tuli oikein kunnon purkautuminen, mutta tuo asenne keitti pahasti yli!

Äitini erosi, kun oli elänyt yli kymmenen vuotta väkivaltaisen alkoholistin (narsistin) hakattavana. Viiden lapsen äiti. Luulee varmaan se yh-provooja, että viiden lapsen kanssa erotaan ilman mitään syytä. Kasvatti meidät hyvin, vaikka helppoa se ei ollut. Itse erosin miehestä, joka pahoinpiteli lapsiani ja olisi pahoinpidellyt minuakin, jos en olisi iskenyt takaisin ja lujaa! Patologinen valehtelija, jonka alunpitäen valitsin sillä perusteella, että oli nin "isäni vastakohta". Ei ollut. Siihen samaan harhaan äitinikin oli ilmeisesti joskus nuorena haksahtanut. Pahimmat ovat niitä, jotka näyttävät täydellisiltä.
 
Minä olen periaatteessa samaa mieltä.

Mutta "esittämisessä" on puolensakin. Kun itse aikoinaan olin 8 (naapuri, joka on sen "9:nnen" isä kävi eilen myöhään illalla tuomassa myöhsätyneen rippilahjan tyttärelleni ja puhui kyllä pitkään siitä miten hänen jo aikuinen poikansa lapsuutensa kokee - yhtenä MEIDÄN perheemme jäsenenistä, enemmän kuin vanhempiensa lapsena, mutta se pitkä tarina, joka ei kuulu tähän) alle kouluikäisen äiti niin välillä uupumus oli kovin lähellä.

Silloin oppi, että huonoina aamuina kannattaa pukea lapset erityisen hyvin, kammata hiukset , pestä ja puunata niin kotia kuin muksujakin... jotta kauniina askartelevia pilttejä paapoessaan, koko ajan jaksaa muistaa kuinka ihania he oikeasti ovat.

Parempina aamuina saattoi sitten antaa alkaa vesiväripiirustelun ja savityöt yöpaidoissa tai vaikka nakuina... kun silloin tiesi jaksavansa iltaan vaikka ei itseään arjen kauneudesta "muistutellutkaan".

:)

Ymmärrän tuon, mitä sinä kirjoitit.
Mutta tuossakin on se yksi hyvin oleellinen ero - sinä tunnustit ITSELLESI, että nyt sinä "esität" ja estät uupumistasi panostamalla siistiin kotiin ja lapsiin.
Ero menee siinä, jos ei tunnusta ITSE ITSELLEEN sitä, mitä todellisuudessa on, vaan "verhoaa" itsensä hienojen elementtien taakse ja kuvittelee olevansa sitä samaa myös itse - tämä ei minusta ole ihmisarvoista elämää, eikä kovin hääviä.
Miksi sitten joku tekee näin? Veikkaan, että täyttää jotain aukkoa...
 
Äitini erosi, kun oli elänyt yli kymmenen vuotta väkivaltaisen alkoholistin (narsistin) hakattavana. Viiden lapsen äiti. Luulee varmaan se yh-provooja, että viiden lapsen kanssa erotaan ilman mitään syytä. Kasvatti meidät hyvin, vaikka helppoa se ei ollut. Itse erosin miehestä, joka pahoinpiteli lapsiani ja olisi pahoinpidellyt minuakin, jos en olisi iskenyt takaisin ja lujaa! Patologinen valehtelija, jonka alunpitäen valitsin sillä perusteella, että oli nin "isäni vastakohta". Ei ollut. Siihen samaan harhaan äitinikin oli ilmeisesti joskus nuorena haksahtanut. Pahimmat ovat niitä, jotka näyttävät täydellisiltä.

:hug:

Minä en ole tuommoista kokenut, mutta silti sympatiseeraan yksinhuoltajia ihan täysin!
 
Ja mä olen ylpeä itestäni, vaikka tulinkin yhden illan jutusta raskaaksi. Olin 23v, ei asuntoa, ei koulukaan vielä loppunut, ei ollut mitään. Lapsi on nyt vasta 1v 3kk ja silti on tapahtunut paljon ja hyvin olen pärjännyt ja selvinnyt. Nyt mulla on vakityö, (vuokra)asunto josta ollaan muuttamassa parempaan ensi viikolla ja muutenkin asiat mallillaan. Tiedän että monet varmaan pitää mua säälittävänä yh-luuserina, mutta ihan sama, oon nyt onnellisempi kuin koskaan :)
 
Ymmärrän tuon, mitä sinä kirjoitit.
Mutta tuossakin on se yksi hyvin oleellinen ero - sinä tunnustit ITSELLESI, että nyt sinä "esität" ja estät uupumistasi panostamalla siistiin kotiin ja lapsiin.
Ero menee siinä, jos ei tunnusta ITSE ITSELLEEN sitä, mitä todellisuudessa on, vaan "verhoaa" itsensä hienojen elementtien taakse ja kuvittelee olevansa sitä samaa myös itse - tämä ei minusta ole ihmisarvoista elämää, eikä kovin hääviä.
Miksi sitten joku tekee näin? Veikkaan, että täyttää jotain aukkoa...

Mä kyllä käsitin vähän eri tavalla tuon ykköstyypin, tai tunnistin itseni siitä, kun olen tosi tarkka vaatteista ja kodin siisteydestä. Sorrun myös kritisoimaan muita joskus, mutta en mielestäni esitä kuitenkaan mitään mitä en ole.
 
hmmh noi kolme ekaa on pahimmat. itse varmaan olen 4 tai ainakin lähinnä sitä. ainakin vaatetus asiassa :D sadepäivinä on sellanen koko päivä yökkärissä päivä meillä, ellei oo joku meno mihin olis ihan ok pukeutuakin haha! 5 on kans vähän sellanen et ainaki eka lause särähti omaan korvaan. tosin kaikki on erinlaisia, tietty itse arvostan paljon omaa aikaani mitä saan jos pyydän ilman valtataisteluja.. tosin yleensä miehet tuntuvat olevan näitä vitos-tyyppejä, ainakin palstan mukaan :D
 

Yhteistyössä