raivostuttavat sukulaiset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotiäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotiäiti

Vieras
Miehen veli ja hänen perheensä ottaa aivoon nii rankasti. Samalla paikkakunalla asutaan, valitettavasti. Olenkin jo alkanu miettiä et josko muuttais johonkin kauemmas. He on niiiiiin paljon parempia mukamas kun me. Asuvat vuokralla ja kummatkin 30 vuotta. yksi tyttö ja toinen tulossa. 56 neliön asunto. Meillä 100 neliön talo. Eivät käy meillä, vaan olettaa et me kahden lapsen kanssa heille ängetään. Tuo miehen veli on tyttäreni kummi. He olivat vasta matkoilla ja minullekin vihjailivat että olisin heille kateellinen...mikä oli mun mielestä aika outoa, mistä nyt olisin heille kateellinen? Tuosta pienestä vuokra-asunnostako? Meillä sentäs lapsi syö samaa ruokaa kun me. Osaan itse tehdä ruoat ja kiisselit ja puurotkin, oisinko heille kateellinen kun kaikki kaupasta valmiina? Meillä tuon tytön syntymäpäivät juuri ja tuo kummi ei päässyt päiville kun matkalla, eipä voinut onnitella edes viestillä tai muillakaan keinoin, vaikka tyttö odotti. Ja toiminta muutenkin jotenkin kummallista...
Mä en tajua, mitä pahaa oon tehny niille et on niiku noin mistään suuttuneetkaan...vai mikä vi**u mättää...
 
Ja lapsien kehityksestä vertaillaan ja "kilpaillaan", heidän tytön ja meidän pienimmän välillä on 5 viikkoa ikää. Ja meidän pojasta aina puhutaan kuinka on iso on vaikka on paljon pienempi kun heidän tyttö ja vaan 5 viikkoakin ikäeroa et aika saman ikäsiäkin on. Saman kokosia olivat syntyessään. Ja meillä kävellään ja heillä möyritään, eikä kai se tyttö rassu opikaan muuta tekemään ku viedään ympäri maailmaa rattaiden kyydissä. Jotenkin niiku raivostuttaa et lapsetki vedetään tähän "kilpailuun" mukaan. Eikö jokainen lapsi voi per*ele vieköön kasvaa niiku omaan tahtiinsa..
 
öö, miten musta kuullosti että sinä itsekin myös vertailet vähän ja arvostelet?

"Ja meillä kävellään ja heillä möyritään, eikä kai se tyttö rassu opikaan muuta tekemään ku viedään ympäri maailmaa rattaiden kyydissä."
 
helpottiko tunnepurkaus nettiin?

teidän sukulaiset osaa olla joskus v*tun rasittavia,aaargh.

mutta mielistepä niitä vähän ja älä lähde yhtään niiden vertailuun mukaan,senkun kehut niitä ja nyökyttelet ja sitten juttelet kotona miehen kanssa että voi V*ttu niit on helppo vejättää.
 
He siis vertailevat noin, esitin asian vähän hassusti. Ja mulla sellanen tunne et mua uhataan jollain...tietenkin täytyy olla varpaillaan kaiken aikaa ja musta tuntuu et he oikein haluauis sitä että mä ratkeen ja repeen ja sanon rumasti. Mulle on ihan se ja sama mitä he tekevät, missä asuvat ja miten asuvat. En vaan jaksais mieltäni pahottaa joka kerta kun nähdään. Heidän puoleltaan siis tulee tällaista piikittelyä. Poikakin kävelee jo ja katsoo isosiskostaan mallia, niin iso poika. Lapset vaan on niin erilaisia...en voi edes meidän kahta lasta verrata toisiinsa.
 
Ko. perheellä ei taida olla tunnepuolella asiat ihan ok. Kuulostaa siltiä, että pitää polkea muita jalkojensa alle, jotta tuntisi itse olevansa korkeammalla. Toisaalta sinäkin kuulostat aika herkkähipiäiseltä, joten sinun polkemisesta ehkä saa tavallista enemmän iloa. Viisain vaihtoehto on nostaa itsensä tuon kaiken yläpuolella ja nyökytellä ja hymyillä kommenteille. Tai sitten sanoa suoraan. ko. porukalla lienee itsetunto-ongelmia, kun pitää vertailla ja tehostaa omaa paremmuuttaan.
 
enpä ymmärrä miten noin suututtaa että moisen takia paikkakunnanvaihdosta mietit.

meilläkin miehen veljen perhe on erilainen kuin me. ja anoppi lyö lisää vettä myllyyn kehumalla aina tätä perhettä, miten puhdasta ja siistiä ja miten lapset keräävät murut pöydän alta.

ja lapset heillä ihan mahdottomia, inhoan ihmisiä jotka tekevät itsestään numeron. ja heillä lapset tällaisia. koko ajan pitää olla keskipisteenä.

mutta siis ei mua haittaa sinänsä mitä ajattelevat kun tiedän meidän olevan parempia.
 
Ja herkkä olenkin, ihan sen tiedostankin et ite varmaan oikein ruokin tuota heidän vimmaansa. Ja siis niin kiva kun musta oliskin et nää lapset sais olla ja leikkiä keskenään, kun itellä ei oman ikäsiä serkuksia oo ollu, niin nyt kun on näin monta ni ois kiva. Ja miehen ainoa veli, heitä vaan ne 2. surullista. Eikä kai piikittelyä ookkaan, mut heiltä se tulee sellasella äänensävyllä ja painolla et lukisin jo piikittelyks.
 
Ja kun nähdään tulee mulla ihan paha mieli. En vaan jaksais mieltä pahottaa joka kerta. Mieskin niin sinisilmänen veljeään kohtaan ettei edes tajua. Eikä tota edes kiinnosta, mut ehkä se sitten oonkin minä jolla päässä pehmeetä.
 
Tossa tekstissä nyt yritin vaan etsiä sitä syytä että mistä olisin heille niin kateellinen kun väitetään. Mielestäni olisi kiva jos he tulisi meillekin välillä, voisi lapset leikkiä ihan kaikessa rauhassa ja saisi itsekin istua olohuoneessa samassa tilassa ja keskustella yhdessä. Ja meilläkin kaksi puettavaa joka kerta, et vaihtelu olis ihan kiva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tossa tekstissä nyt yritin vaan etsiä sitä syytä että mistä olisin heille niin kateellinen kun väitetään. Mielestäni olisi kiva jos he tulisi meillekin välillä, voisi lapset leikkiä ihan kaikessa rauhassa ja saisi itsekin istua olohuoneessa samassa tilassa ja keskustella yhdessä. Ja meilläkin kaksi puettavaa joka kerta, et vaihtelu olis ihan kiva.

no ei sitä tajua yhden äitinä että siinä on mitään eroa pukeeko sen yhden vaan. sitä o tyhmä. ihminen tajuaa vaan sen mitä itse kokee.
 
Mutta minun silmiin osui,se että he asuvat vuokralla ja käy matkoilla ja kaikkea kivaa kun taas te sentään omistatte sen oman asunonne onhan se setään jotakin ja siillähän saadaan muiden kunnioitus vai mitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sori:
Mutta minun silmiin osui,se että he asuvat vuokralla ja käy matkoilla ja kaikkea kivaa kun taas te sentään omistatte sen oman asunonne onhan se setään jotakin ja siillähän saadaan muiden kunnioitus vai mitä?

Niin, olen pahoillani, mutta sama fiilis mullekin tuli kirjoituksestasi. Että sinä jotenkin kaipaat heiltä kunnioitusta jostain, kun kerran omistatte talon, lapsenne on edellä toista kehityksessä, teet itse ruoat lapsille jne...

Ja että koska he ovat vain tyytyväisiä omaan elämäänsä pienessä vuokrakämpässä, matkustelevat ja tuntuvat olevan arvomaailmaltaan erilaisia kuin sinä, se ottaa jotenkin sinua hermoon. Oletko itse jotenkin kateellinen?

silti lasta täytyy muistaa synttärinä, se on selvä.
 
He väittävät että olen kateellinen, ja tuossa nyt vain yritin etsiä syytä mistä olisin kateellinen, olen erittäin tyytyväinen omaan elämääni. Olen kyllä itekin matkustellut ja ei vaan ollu mun juttu. Panostan senkin ajan johonkin muuhun ja ennen kaikkea rahan. Ja jokainen saa asua ihan missä haluaa, mut edelleenkin yritin itselleni selventää ja muille myös et mistä mun tarttis olla kateellinen...
Mulla on siis aivan se ja sama missä ja miten he asuvat. Kyllä minä koen että itellä on asiat parmmin kun heillä, sen voin ihan suoraan sanoa! Vaikka joskus harmittaa se et ite olen kotona ja heillä ollaan töissä molemmat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
He väittävät että olen kateellinen, ja tuossa nyt vain yritin etsiä syytä mistä olisin kateellinen, olen erittäin tyytyväinen omaan elämääni. Olen kyllä itekin matkustellut ja ei vaan ollu mun juttu. Panostan senkin ajan johonkin muuhun ja ennen kaikkea rahan. Ja jokainen saa asua ihan missä haluaa, mut edelleenkin yritin itselleni selventää ja muille myös et mistä mun tarttis olla kateellinen...
Mulla on siis aivan se ja sama missä ja miten he asuvat. Kyllä minä koen että itellä on asiat parmmin kun heillä, sen voin ihan suoraan sanoa! Vaikka joskus harmittaa se et ite olen kotona ja heillä ollaan töissä molemmat.

Vertailet aika paljon (purkkiruoka/kotiruoka, lapsi kävelee/ei kävele, vuokralla/omistusasunto, 100neliötä/50neliötä, matkustellaan/ei matkustella). Ehkä kyse vaan on arvojan yhteentörmäyksestä: sinusta heidän pitäisi toimia kuin te, eli ostaa asunto ja laittaa rahat arkeen eikä matkustella ja olla vuokralla jne. Et jotenkin kestä sitä, että he ovat mielestäsi kestämättömässä tilanteessa onnellisia.

Ja ehkä, kuten sanoit, olet hieman kateellinen heidän ulospäinsuuntautuneesta elämästään jos itse ahdistut kotona välillä. Toivoisit, että he enemmän arvostaisivat sinua ja perheenne panostusta kotiin ja lapsiin, mutta koska näin ei ole, se harmittaa.
 
Siis vertailun tarkoitus oli selvittää ennen kaikkea itselle se mistä mun pitäs olla heille kateellinen. Enkä voi sanoa että niin turhautunut olisin kotona. On mulla täällä kaksi ihanaa pientä lasta,ennen kaikkea tervetä, joiden kanssa aika sujuu hienosti. Toki haluaisin jo töihin että saisin raha-asiat paremmin sujumaan,mutta uskon että töihin vielä kerkeän. Lasten kanssa aikaa ei korvaa mikään.
Ja arvojen yhteentörmäyksestä, meillä todella on aivan eri arvot, mutta onneksi mieheni kanssa meillä on yhteiset. Mulle on se ja sama mihin he rahansa laittavat. Mutta mua harmittaa se että lastenkaan ei anneta olla keskenään, eli siis ollaan heille kun jokin rutto. Oli aivan erilaisia ennen oman tytön syntymää. Kävi meiöllä usein, kerran-kaksi viikossa. Tuo kummikin oli lapselle kummi, vaan ei enää!
 
Ehkä toisaalta haluaisin että he ymmärtäisivät että minäkin olen elämääni hyvinkin tyytyväinen, enkä tarvitse samaa mitä he. Joskus tuntuu että yrittävät leuhkia omilla saavutuksillaan sun muilla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ehkä toisaalta haluaisin että he ymmärtäisivät että minäkin olen elämääni hyvinkin tyytyväinen, enkä tarvitse samaa mitä he. Joskus tuntuu että yrittävät leuhkia omilla saavutuksillaan sun muilla!

Mihin tarvitset heidän hyväksyntääsi? Ole elämääsi tyytyväinen ja sillä siisti.

Jos lasten tapaamiset yms. harmittavat, ota asia puheeksi puhtaasti lasten näkökannalta.
 

Yhteistyössä