Raivostuttava miniä

[HopeaToffee]

Ehkä se on joku tapa että miniäkokelas auttaa keittiössä. Ei sen takia että anoppi tarvitsisi apua, vaan että se on tapa.

Alueellisia eroja selvästi tässä asiassa

 

[Echo]

Olisi ihan kamala kun joku toukokuinen lauantai rynnisi anoppi ja appiukko ovesta ja aloittaisi meillä suursiivouksen.

Sit se anoppi tietäväisenä selittäisi "näin saa parhaiten ikkunat puhtaiksi."

Mieluummin istuisin vaikka muurahaispesään....

 

[vierailijaeno]

Olisi ihan kamala kun joku toukokuinen lauantai rynnisi anoppi ja appiukko ovesta ja aloittaisi meillä suursiivouksen.

Sit se anoppi tietäväisenä selittäisi "näin saa parhaiten ikkunat puhtaiksi."

Mieluummin istuisin vaikka muurahaisoesään....

Samaa mietin. Mietin voiks tällaista enää ollakaan. Ehkä joskus 60- luvulla ois voinut olla..

 

[vierailija]

Ehkä se on joku vanha tapa että miniäkokelas auttaa keittiössä. Ei sen takia että anoppi tarvitsisi apua, vaan että se on tapa jutella kahden kesken minän kanssa.
Siinä sit anoppi muikeana juttelee miniälle keittiössä "meidän Pekka on ollut aina kova urheilemaan".

Joku soidinmenojen jatke siis.

Joo, vanha varmasti, ehkä 50-luvulla käytössä ollut. Nykyään kuitenkin normaaliperheissä ollaan tasa-arvoisia, eikä tiskaaminen ole mikään naisten työ. Omassa anoppilassa appiukko hoitaa aina tiskit ja he sentään on syntyneet jo ennen 50-lukua, vaan eivät ole sinne jämähtäneet. Vierailta eivät apua kotihommissa halua, kun eivät mitään raihnaisia vanhuksia vielä ole.

Minulla ei ainakaan ole mitään salaisia juttuja anopin tai appiukon kanssa, joista pitäisi kahden kesken jutella. Jos nyt sattuisi niin, että heistä jompi kumpi olisi niin samanlainen itseni kanssa, että ihan kaveriksi sopisi, niin yhdistävä tekijä ei kyllä taatusti olisi tiskaus tai muu kotityö.

Jos olen kylässä vanhuksen tai vammaisen luona, jolla oletettavasti on vaikeuksia hoitaa tiskausta yms. tottakai tarjoan apua, kuten mieskin tekee. Mutta terveiden ihmisten oletan hoitavan itse kotihommansa, ilman että vieraita tarvii niihin nakittaa.

 

[vierailija]

Jos olen kylässä vanhuksen tai vammaisen luona, jolla oletettavasti on vaikeuksia hoitaa tiskausta yms. tottakai tarjoan apua, kuten mieskin tekee. Mutta terveiden ihmisten oletan hoitavan itse kotihommansa, ilman että vieraita tarvii niihin nakittaa.

Minäkään en kyllä lähtökohtaisesti kylään mene auttelemaan.

Toisessa mummolassa (omat vanhempani) kyllä odottaisivat, että auttaisin, mutta en halua. Siihen on kaksi syytä. A. en jaksa, elämäni on tarpeeksi raskasta ennestään, tietävät kyllä sen, kun aina sitä mainostavat. B. Selviäisivät kyläilyjärjestelyistä kevyesti ilman mitään apua, jos eivät itse valitsisi olla niin tuhottoman suureellisia! Tietävät kyllä tämänkin mielipiteeni. Kysymyksessä vierailut siis pikkulapsiporukalla.
Toisessa mummolassa taas työkykyisiä on yksi ja muutenkin mennään helpoimman kautta ja siellä yritän jaksaa auttaa, koska selvästi se on tarpeen.

Ap:n miniä kuulostaa kertomuksen perusteella inhottavalta. Mutta neuvoja en osaa antaa. Ehkä vain toivoisin, että elämä opettaisi ja olisin ihan normaali. Toisaalta saattaisin myös "ripittää" likkaa, jos tulisi tilaisuus tai jos en uskaltaisi valittaisin pojalle (saisi viedä viestin eteenpäin). Silti pitäisin omana kunnianani, että hoitavat lähtökohtaisesti omat asiansa ja kunnioittaisin heidän liittoaan eli en menisi mitään vehkeilemään. Ja toinen kunnia-asiani olisi olla sekaantumatta heidän kodinhoitoonsa.
Minusta kuitenkin vastavuoroinen auttamisperinteenne kuulostaa ihan kivalle. Jos se kaikille sopii, en sitä ollenkaan kainostelisi. Ketä sitten pitäisi auttaa, jos ei lähimmäisiään. ?

 

[vierailija]

Kahdeksan vuotta olen miehen kanssa ollut ja seurustelun alkuaikoina appivanhemmat tekivät selväksi etten ole tervetullut heidän poikansa elämään, neljä vuotta kuuntelin piikittelyä enemmän ja vähemmän. Aina kuitenkin sielllä ollessani siivosin miehen huoneen, tiskasin, tein ruokaa ja osallistuin kotitöihin. Asuimme pari ensimmäistä seurustelu vuotta kummatkin kotonamme ja sitten mies sai töitä kotipaikkakunnaltani ja asusteltiin vuokralla vuosi jonka jälkeen ostettuun talo. Tässä vaiheessa appiukko jupisi ettei koskaan hyväksy lapsensa muuttoa pois kotoa.

Noh esikoisen saannin myötä rauhoittui tämän asian suhteen mutta sitten alkoi se jatkuva hoitoon vonkaaminen jota nyt kaksi vuotta olen kuunnellut ja ihan synnäriltä lähtien. Loppu vuodesta syntyy toinen lapsi mikäli kaikki menee hyvin, välissä ollaan menty naimisiinkin, aina vaan on hankalaa appivanhempien kanssa. Ne käyvät meillä tai me niillä kerran viikossa, koskaan ei niiltä ole tarjouksia avusta tai mistään muustakaan tullut, ainoastaan lasta voivat hoitaa jos lapsi viedään heille ja vaippoja ei joudu vaihtamaan.

Pari kertaa mies on heille sanonut mutta viikko tai kaksi kun on mennyt niin asiat on jo unohtuneet. Ehkä jonain päivänä itsellä tulee mittari täyteen ja sanon asioista mutta toistaiseksi olen vielä nieleskellyt. Kaikkea hyvää sinulle miniän kanssa

 

[vierailija]

Minusta kuitenkin vastavuoroinen auttamisperinteenne kuulostaa ihan kivalle. Jos se kaikille sopii, en sitä ollenkaan kainostelisi. Ketä sitten pitäisi auttaa, jos ei lähimmäisiään. ?

Minä vähän epäilen, että yhteiset suursiivoukset ja muut talkoo jutut on kyllä ap:n yksipuolisesti keksimiä, mitä toinen osapuoli vaan joutuu sietämään hammasta purren. Etenkin kun ap voi aina vetää rahakortin esiin.

 

[.....]

Mää taas en ole ihmetelly sitä että anopit pyytelee ja tehään yhteistoimin. Mun vanhemmilla ja miehen. Lukuunottamatta miniöiden ja vävyjen esittelyvierailuja, ei oo tapana passata. Tylsää mulla oiskin anoppilassa olla vaan vieraana ja valmiilla. Oon tehny puutarhatöitä,siivonnu, kyökkihommia jne. Yhtälailla ne osallistuu meillä käydessään. Kai siinä on se ajatus että kun sukuun otetaan, ei ole sillälailla vieras jota vieraana passataan vaan osa porukkaa ja tekemistä. Kuulostaa vielä keskenkasvuiselta tuo alottajan miniäkokelas.

Sama täällä. Tottakai seurustelun ekoilla vierailuilla voidaan passata, mutta pidemmän päälle kohdellaan kuin perheenjäsentä.

Ja jos vanhemmat ovat jo iäkkäämpiä/huonossa kunnossa ja muutenkin, niin heitä autetaan siivouksessa ja missä ikinä apua tarvitsevat, oli kyse sitten omista vanhemmista tai miehen vanhemmista.

 

[vierailija]

Jospa teillä onkin syytinki, etkä tiedä itsekään siitä mitään? Voiko niin käydä vahingossa?
t.paula

 

[vierailija]

Ehkäpä jätät nämä kaksi rakastavaista nuorta rauhaan ja kävelet peilin eteen katsomaan itseäsi.
Mitä näet? Näetkö katkeroituneen vanhenevan ihmisen, jota pitää auttaa ja passata jatkuvasti rasittavuuksiin asti ja ennenpitkää jäät yksin?
Vai olisiko aika jälleen kasvaa ihmisenä ja ottaa vastuu omista asioista vähän paremmin? SE, että lähtiessä unohtaa jotakin, ei ole kuin huonoa tuuria ja harmi sinun kannaltasi. Kyllähän se suututtaa, jos vaivalla kerätyt marjat huuhtouvat ympäri tonttia.
Kuitenkin on sinun marjat ja sinun vastuu. Itse olisin ainakin käynyt illalla edes tarkistamassa niiden marjojen sijainnin? Tai soittanut nuorisolle perään ja kysynyt, missä marjat ovat? Ei aina voi olettaa asioita.

 

[vierailija]

Lähinnä tuosta alotuksesta tulee mieleen oma suhde anoppiin. Tekisitpä mitä tahansa mikään ei koskaan riitä tai motkotettavaa haetaan vaikka kiven takaa. Onkoha niin ettei teidän kemiat oikee passaa yhtee syystä tai toisesta? Etkö kenties ole valmis "luopumaan" pojastasi? Onko kaikkien osapuolten mielestä tuo yhteis siivous ok? Minusta sinä itse kiusaamalla kiusaat miniääs ja sitte hänen huonosta käytöksestään saat aiheen motkottaa... Ei kukaan tuommosta loputtomiin jaksa ja se alkaa tulee takas samanlaisina pieninä v:mäisinä tekoina

 

[vierailija]

Lähinnä tuosta alotuksesta tulee mieleen oma suhde anoppiin. Tekisitpä mitä tahansa mikään ei koskaan riitä tai motkotettavaa haetaan vaikka kiven takaa. Onkoha niin ettei teidän kemiat oikee passaa yhtee syystä tai toisesta? Etkö kenties ole valmis "luopumaan" pojastasi? Onko kaikkien osapuolten mielestä tuo yhteis siivous ok? Minusta sinä itse kiusaamalla kiusaat miniääs ja sitte hänen huonosta käytöksestään saat aiheen motkottaa... Ei kukaan tuommosta loputtomiin jaksa ja se alkaa tulee takas samanlaisina pieninä v:mäisinä tekoina

Ja tosi useinkin varmaan vielä pitää olla tekemisissä heidän kanssaan, kun sitä silmääkiin pitää harjoituttaa juuri miniän ollessa paikalla. Tuskin se lääkäri käski katsomaan kieroon sitä nenäänsä koko aikaa. Vähän epäilyttää, että ap. katselee miniää vähän muutenkin kieroon.

 

[vierailija]

 

[vierailija]

Sellainen juttu kun napanuora, päästä irti pojastasi!

 

[vierailija]

Olisi ihan kamala kun joku toukokuinen lauantai rynnisi anoppi ja appiukko ovesta ja aloittaisi meillä suursiivouksen.

Sit se anoppi tietäväisenä selittäisi "näin saa parhaiten ikkunat puhtaiksi."

Mieluummin istuisin vaikka muurahaispesään....

Mitä kamalaa siinä olisi? Monella on sellainen anoppi