raivoa täynnä!

[mulla viiraa päässä]

Seuraava vaiva on jo melkein ohitettu, mutta pelkään, että koska se tulee takaisin.

Olen useaan otteeseen elämäni aikana ollut todella masentunut, maaninen ja maaninen ja masentunut samaan aikaan. (jep, olen maanis-depressiivinen) Usein se alkaa mielettömillä toistuvilla raivokohtauksilla, jonka jälkeen tulee sitten se toivottomuus ja väsymys ja surumielisyys jne.

Se raivovaihe kuitenkin on kaikkein kuormittavin perhe-elämäni kannalta. Olen avoliitossa ja kun tuo raivovaihe tulee, haluan pahoinpidellä, erota, tappaa... Olen ollut miestäni kohtaan joskus ihmishirviö. Olen kiukutellut ja saanut raivareita aivan turhista ja tyhjänpäiväisistä asioista. Olen huutanut, itkenyt, haukkunut, uhkaillut, jopa käynyt käsiksi.


Sairauteni ei tietenkään ole syy, eikä oikeuta käyttäytymään toista kohtaan ihan miten sattuu. Siten olen pahimmat raivarit ja kiukku/viha puuskat säästäny hetkiin jolloin olen yksin. Yksin ollessani olen tuntenut niin silmitöntä vihaa!

Nyt minulla on lääkitys. Käyn myöskin vertaistukiryhmässä. Elämä alkaa näyttää lähes normaalilta. Silti minua kalvaa pelko lääkityksen pettämisestä. Pelko siitä, että koska se raivo ja viha tulee takaisin.

Mite pääsisin tuosta pelosta eroon? Nyt tuo pelko lääkityksen pettämisestä nakertaa parisuhdetta. Tuo pelko on tarttunut mieheeni.

 

[pit.]

Oletko ottanut tämän pelkosi puheeksi lääkärisi kanssa? Entä siellä vertaistukiryhmässä?
Onko pelkosi aiheellista, vai onko se vaan pitkän, vaikean tilanteen rauhoituttua seuraavaa jälkipaniikkia?

Voi, kun sitä on itsekunkin niin vaikeaa välillä tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Tulevaa on turha murehtia, pitäisi vaan keskittyä nauttimaan siitä, että juuri nyt asiat ovat hyvin.

 

[Olen huomannut]

... (jep, olen maanis-depressiivinen) Usein se alkaa mielettömillä toistuvilla raivokohtauksilla, jonka jälkeen tulee sitten se toivottomuus ja väsymys ja surumielisyys jne.

Se raivovaihe kuitenkin on kaikkein kuormittavin perhe-elämäni kannalta. Olen avoliitossa ja kun tuo raivovaihe tulee, haluan pahoinpidellä, erota, tappaa... Olen ollut miestäni kohtaan joskus ihmishirviö. Olen kiukutellut ja saanut raivareita aivan turhista ja tyhjänpäiväisistä asioista. Olen huutanut, itkenyt, haukkunut, uhkaillut, jopa käynyt käsiksi....

Suurimmalla osalla suomalaisista naisista on tuo sama oireyhtymä, mutta näyttävät selviävän ihan hyvin ilman mitään lääkitystäkin!

 

[ilman lääkitystä]

... (jep, olen maanis-depressiivinen) Usein se alkaa mielettömillä toistuvilla raivokohtauksilla, jonka jälkeen tulee sitten se toivottomuus ja väsymys ja surumielisyys jne.

Se raivovaihe kuitenkin on kaikkein kuormittavin perhe-elämäni kannalta. Olen avoliitossa ja kun tuo raivovaihe tulee, haluan pahoinpidellä, erota, tappaa... Olen ollut miestäni kohtaan joskus ihmishirviö. Olen kiukutellut ja saanut raivareita aivan turhista ja tyhjänpäiväisistä asioista. Olen huutanut, itkenyt, haukkunut, uhkaillut, jopa käynyt käsiksi....

Suurimmalla osalla suomalaisista naisista on tuo sama oireyhtymä, mutta näyttävät selviävän ihan hyvin ilman mitään lääkitystäkin!

Olet oikeassa. Minäkin raivosin avioeron yhteydessä kuin pieni apina, mutta lääkitystä en saanut. Keksin itse parhaan lääkkeen ja se on kirjoittaminen.

Jos ihminen ei tuntisi vihaa, raivoa ja muita negatiivisia tunteita, kirjastojen hyllyt olisivat melko tyhjiä. Painopaperille ei olisi mitään käyttöä.

Suosittelen ap:lle kirjoittamista. Kirjoita viha ja raivo ruutuvihkoon. Ei sinun tarvitse niitä repiä ja laittaa tuhanneksi silpuksi. Luet joskus myöhemmin tai sitten laitat vain hyllylle lepäämään.

Purkamaton paha olo kääntyy masennukseksi. Eipä ihme, että suomalaiset syövät masennuslääkkeitä. Tässä maassa on aina ollut suurin ylpeily aihe olla kiltti ja kunnollinen kansalainen.

Viha ja raivo ovat täysin normaaleja tunteita oikeissa rajoissa. Jos suomalaiset jääkiekkoilijat olisivat lietsoneet itsensä raivon tilaan, kultamitali olisi Suomessa.
Tarjan ei olisi tarvinnut painaa päätään maahan Moskovassa.

 

[mies1]

Heh, tässä tapauksessa pätee sanonta, että "sinulla on väärä lääkitys"

Kehottaisin siirtymään puulämmitykseen, klapien kanssa raivoaminen on turvallisinta kaikille.

 

[ex-oireilija]

Mulla oli e-pillereiden aikaan ihan selkeitä bipo-oireita. Ne raivokohtaukset oli hirveimpiä. Heittelin astioita ja mielessä kävi todella väkivaltaisia ja aggressiivisia ajatuksia. Hyvinä hetkinä puolestaan leijailin ihan ihmesfääreissä jalat irti ilmasta...
Kun lopetin pillerit kyllästyttyäni näihin mielialaoireisiin, niin vuoden sisään nekin oireet katosivat ja nyt ihan kauhistuttaa, miten hirviö olinkaan.

En siis ollut diagnosoitu bipo, mut oireet oli kuin oppikirjasta. Tahtoo siis sanoa, että tiedän noi hirveät tunteet! En osaa sanoa, mikä auttaisi, mutta tsemppiä kovasti...

 

[Miesmyös]

Enpä haluisi omaa elämääni pilata tuollaisen kanssa. Suljetulle joutaisivat!

 

[nainenmyös]

^ No kannattaisi sitten miesten opetella tykkäämään kondomeista tai suhtautua seksiin vauvantekohommana, eikä painostaa naisiaan syömään noita hormonimyrkkyjä. Noi raivohulluuden oireet, joita aloittaja kuvaili, kuulostavat todella tutuilta niiltä ajoilta kun käytin vielä e-pillereitä. Nyt olen onneksi taas oma itseni enkä hormoniehkäisyyn aio enää koskea...

 

[Miesmyös]

Heikon pään merkki tuo on. Kummasti tuntuu löytyvän niitäkin naisia joiden ei tarvitse selitellä käyttäytymistään hormoneilla vaikka pillereitä sösivätkin. Heikkoa tekoa nykynaiset.

 

[Miesmyös]

Heikon pään merkki tuo on. Kummasti tuntuu löytyvän niitäkin naisia joiden ei tarvitse selitellä käyttäytymistään hormoneilla vaikka pillereitä sösivätkin. Heikkoa tekoa nykynaiset.

 

[ex-oireilija]

Miesmyös ei selkeästikään tiedä mistä puhuu. Vedäpä itse ylimääräisiä hormooneja ja tuu sitten kertoon, että vaikuttiko mitenkään... Turha uikuttaa, jos et oo ite kokeillu.