raivarit

mitä voisin tehdä etten enää saisi raivareita? :ashamed:

Kun tuntuu että mulla napsuu, poksuu ja keittää saman tien yli jos lapset tappelee/eivät usko minua/ riehuvat/ pelleilevät pöydässä/Sylkevät/ lyövät tai purevat toisiaan

mä olen kertakaikkisen väsynyt tuohon kaikkeen.
ja kun minä raivostun ei siinä touhussa ole mitään järkeä. Huudan ja huudan ja nappaan lapsen mukaani ja pistän omaan huoneeseen. En kuitenkaan lyö tms. mutta se huutaminen.....

Kukaan ei hyödy mitään ja lopputuloksena on paha mieli kaikilla ja sama toistuu vähän ajan päästä uudestaan.....

en kaipaa nyt mitään saarnoja. Ennemminkin neuvoja mitä voisin tehdä että tilanne meidän perheessä rauhottuisi. Kun tuntuu että mieskin huutaa ihan joka asiasta lapsille. Kukaan ei enää osaa puhua. Ja isommat lapset komentelevat pienempiään ja taas on riita pystyssä.

Miten tästä kierteestä pois?

 

sama täällä. huudan pää punaisena ku vanhempi lapsista (reili 5 v) ei tottele. päätän aina, että nyt en enää huuda vaan sanon asiat nätisti. mutta kun se ei toimi!!! sanon heti 5 kertaa aamulla laita vaatteet, syömään ja hammaspesulle. niin ei tottele ja kun olen sanonut sen 5 kertaa sitten menee pinna ja huudan. en minäkään lyö enkä muuta, tukkapöllyä olen joskus antanut. Nuorempi (vajaa 2 v) taas on ihan ok, ku ei vielä osaa laittaa vastaan. Miehellä sama homma, vanhempaa lasta ei saada aisoihin. Ennen hän kyllä totteli isiä, mutta ei enää. On oikein alkanut sillai sanomaan vastaankin että en varmana tee niin ku pyydetään yms. tuntuu kyllä että tarvis tehä jotain. Muuten vietetään ihan normaalia perheelämää. Ei siis olla mitään ryyppäviä vanhempia, jotka ei anna lapsella hoitoa yms.

 

Syötkö mitään vitamiineja? Itse syön multitabs-tapletteja, tunnen itseni paljon pirteämmäksi.
Kun tuntuu, että nyt kiehahtaa, mene toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Anna lasten huutaa yksikseen vähän aikaa.
Toivottavasti tästä on jotain apua!!!

 

Taitaa olla yleistä tämä huutaminen perheessä ku perheessä :headwall:
Meillä kaksi tyttöä 02 ja 05 syntyneet =)
Mutta tämä esikoinen yrittää koko ajan ottaa yliotteen perheessämme, hän tuljuttaa vastaan, ei tottele , uhmaa kaikkea mitä sanotaan ja on muutenki tosi ilkeä :ashamed:

Jos jotain sanoo nätisti tai normaalilla äänellä niin se on kuin seinille puhuisi, ja kun huudat niin tyttö sanoo et aina vain huudetaan :headwall:
Välissä on tunne et mitään ei osaa tehdä oikein ja alkaa olemaan itelläkin jo niin huono olo että vois vain itkeä ja nukkua vain.

Onhan se sitäkin et pienempi saa enemmän huomiota ku on pienempi ja oppii koko ajan uutta jne, mutta vaikka kinka yrittää korvata toisellekkin huomiota ja ajan vietettä niin aina saa astua lähtö ruutuun.
Kyllä on haasteellista tämä lasten kasvattaminen :hug:

 

Sama juttu täälläkin.Mulla menee hermot melko pienestä lasten pelleilyihin. Tai siis lähinnä tuon 3 vuotiaan, pienempi 11kk ei vielä aiheuta mulle hermojen menetystä. Tänään taas tullut huudettua useampaan otteeseen kun 3v ei tottele ei mitään ja riehuu ja pelleilee vaan, kiusaa pikkuveljeä jne...
Meillä myös tuo 3v on kova huutamaan. Kenestäköhän ottanut mallia? Ja sitten huutamalla yritän saada lasta puhumaan normaalisti. Siis ei mitään järkeä. Mies ei juurikaan huuda, joskus korottaa ääntään, mutta en sanoisi sitä huutamisesksi.

Harmittaa ja suututtaa itseä tämä huutaminen. Aina myös yritän itselleni sanoa että enää en huuda. Mutta muutaman kerran kun on jotain käskenyt nätisti, eikä uskota, niin huutamisen puolelle menee. Hävettää.
Haluaisin myös lopettaa tämän huutamisen, mutta... Kai mulla on lyhyt pinna, vaikka ei se mikään puolustus ole. Täytyis vaan yrittää opetella puhumaan ja ottaa aikalisä. Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa

 

Niinpä niin helpompi sanoa ku toteuttaa :hug:
Mutta ku se on joka päivästä niin ei vain jaksa!!!
Yritetäänpäs olla huomisestä lähtien parempia hiljasempia äitejä =) :hug:

 

Täälläkin äiti, joka alkoi esikoiselle huutaa jossain vaiheessa, kuopuksen syntymän jälkeen.

Varmaan se on väsymys yhdistettynä siihen, että lapsen käytöskin muuuttuu kun pienempi kuitenkin saa enemmän huomiota, ja vaikka ei saisi, isompi osaa olla harmissaan toisen huomiosta, pienempi ei.

jossain vaiheessa se loppuu, kun lapset kasvavat. ainakin meillä on vähentynyt huomattavasti.

 

Olen itsekin miettinyt ratkaisua omaan huuto-ongelmaani ja maltin menettämiseen. Sitä kun tuppaa tapahtumaan vähän liian usein. Ajattelin kokeilla joogaa. Vähän mielenhallintaa yhdeistettynä kehon hallintaan. Ostin jooga kirjankin Kunhan kesäloma alkaa (enää kaksi viikkoa!!) ja on enemmän aikaa, aion kokeilla, olisiko joogasta mitään apua. Kokeile sinäkin. En tiedä vaikutuksista, mutta kaikkea kannattaa yrittää! VOIMIA JA JAKSAMISTA!

 

Nostan tätä vain taas pinnalle =)
Meillä ku tämä isompi on nykysin ulkon puolet päivästä niin illat ovat mahottomia ku sen pitää ehtiä kaikki piruudet tehä pienemässä ajassa.
Ihan et hakemalla hakee tai tekee et saa minut huutamaan :headwall:
Mutta yritän olla parempi äiti ja puhua rauhallisesti vaikka ei se aina ees kuule ku puhun ku se huutaa!!!
Mutta ehkä se on niin et meillä on alettu puhumaan huutamalla :ashamed:

 

En tiedä onko tästä hyötyä, mutta itselle se on jotenkin tepsinyt. Eli vielä ei ole tarvinnut kokeilla miten käyttäysyn sitten kun esikoinen on isompi (on nyt 1-v), mutta kerran edesmennyt esimieheni sanoi minulle: " siinä vaiheessa kun korotat äänesi, olet menettänyt pelin". Tämä lause on jotenkin hassusti jäänyt pyörimään mieleeni ja olen sitä työelämässä pystynytkin toteuttamaan, mutta mitä on sitten kun tyttö tuosta hiukan kasvaa ...
Tsemppiä teille kaikille. Ja koittakaa jaksaa laskea kymmeneen. Ja jos yrittää aina miettiä ennen kuin avaa suun huutoon, vaikka ei varmasti ole helppoa :headwall:

 

Minä kanssa kova huutamaan ja nyt olen sen oikeen huomannut kun kaks vee huutaa pää punasena takasin että älä huuda. Olen miettinyt että periytyisikö tuo huutaminen omasta lapsuudesta että jos sulle on huudettu niin nyt huudat sinäkin. tänään huomasin kun oltiin kyläilemässä ja isäni komensi grillitä lapsia niin tappelu vaan koveni, mutta kun äiti puoli totesi että älä siinä huuda vaan mene viereen nätisti sanomaan ja isä ukko sitten tietysti meni (tosssun alla kun on) niin johan lapset olivat taas niin nätisti että, kunhan vaan nätisti pyysi/käski vierestä niin johan tepsi, pitää mennä sinne lapsen tasolle.

 

Samaa vikaa.... :ashamed: Olen yrittänyt nyt oppia pois tavasta, esim. tuo oli hyvä että menee lapsen tasolle. Siis ihan konkreettisesti menee lapsen lähelle, laskeutuu vaikka kyykkyyn lapsen eteen ja ottaa lapsesta päättäväisesti kiinni, katsoo silmiin ja kieltää. Ja sit jostain just luin, että jos kaksi kertaa kieltää eikä tehoa, sitten pitää mennä ottamaan lapsi pois pahanteosta/mennä lopettamaan tappelu jne. Tuntuu toisaalta vähän tyhmältä, itsekin ajattelin ennen että pitäähän se nyt uskoa kun sanotaan, mutta esim. 3-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni ja hakee rajojaan. Tällä keinolla hän näkee, että kielto on kielto ja sitä pitää totella.

Meillä 3-vuotias on alkanut uhmailla esim. että en tule pukemaan/en tule pois repimästä verhoja jne. Monesti tepsii kun muutaman kerran kieltää ja sitten jos ei usko, niin sanoo että äiti tulee sitten hakemaan. Ihme kikka, jonka kans luin jostain, mutta toimii. (asiantuntijan perustelu tälle oli, että lapsi haluaa tavallaan päättää itse ja tulee mieluummin itse pois).

Pienemmän kanssa mulla meinaa silti vielä kärähtää, on sellanen jääräpää, että.. Mutta jospa se siitä!

 

Meillä myös äiti huutaa..
Olen yrittänyt myös tuota "pakene paikalta rauhoittumaan"-tekniikkaa, mutta meidän 2,5-v. tuittupää kulkee perässä ulvoen.. Se saa raivon vaan yltymään.
Itse yritän aina sanoa itselleni, että toinen on vielä pieni. Mutta lapsen verbaalinen lahjakkuus usein saa hämättyä minut. Ja se, että muksu oikeasti osaa tahallaan ärsyttää ja kiusata. No, mitäs menin lapsia tekemään olisihan se pitänyt arvata, että omat "ihanat" piirteet periytyy jälkikasvulle.
Onneksi mies on rauhallisempaa lajia. Ja kun vauva tuosta vähän kasvaa lisää, niin saa äitikin enemmän omaa aikaa. Itselläni auttaa liikunta pari kertaa viikossa. Siinä saa itseään piiskata ja purkaa aggressioita. Se toimii!
Ja joku muukin oli huomannut vitamiinien voiman. Minusta ainakin huomaa heti, kun multitabsit on jäänyt ottamatta.
Yritetään pysyä rauhallisina. Tsemppiä ihanat äidit!

 

Ihanaa!!! En olekaan yksin... Aikaisemmin olen luuhannut hevosfoorumeilla ja nyt sitten eksyin tänne, ja hyvä niin!

Minulla on kaksi lasta, poika 3v ja tyttö 8kk. Kuopuksen syntymästä kun kului vähän aikaa, niin esikoinen alkoi käydä hermoille aika ajoin... Varsinaisia raivareita saan harvoin, tuskin koskaan. Mutta hermot menee ja huudettua tulee joskus liiankin herkästi. Oma pakokeinoni on mennä parvekkeelle sauhuille ja palata sitten asiaan.

Oli vaan jotenkin todella helpottavaa lukea, että muidenkin lapsilla on "vaikeita aikoja", eikä vain meillä. Miehen sukulaisten käytöksestä ja puheesta on jo saanut sen vaikutelman, että kaikki johtuu ihan tasan siitä, etten osaa lapsiani kasvattaa...

En tiedä mitähän minun heidän mielestä pitäisi tehdä. Pojallani on taipumusta väkivaltaisuuteen(tukistaa tai lyö joskus, yleensä provosoituna(ei tee asiasta sen hyväksyttävämpää, mutta ymmärrettävämpää, kuin ilman mitään syytä)). Näissä tilanteissa kiellän ensin ja jos sana ei mene perillepistän nurkkaan noin 3 minuutiksi. Sen jälkeen, jos lapsi haluaa, anteeksipyyntö ja leikki saa jatkua. Jos ei anteeksi-sana maita, niin nurkassa olo jatkuu. Joskus olen tukistanut, mutta nyt olen jättänyt se pois, juuri sen takia, etten ainakaan itse sitten ole pojalleni mallina. Ärsyttäviä vaan nämä "sukulaisten" kommentit, kun poika on kuitenkin suurimman osan ajasta oikein kiltti lapsi, joka tulee hyvin toimeen muiden lasten kanssa. Ihan tarkoituksella olen toisen lapsen syntymästä saakka viettänyt aikaa myös esikoisen kanssa ja oikein kiinnittänyt huomiota siihen, ettei toinen jää vähemmälle.

Oli ehkä vähän off-topic, mutta tuli vähän samaistunut olo ku luin näitä juttuja

 

mä kans... :headwall: :ashamed:
kaikista pahin on kun meidän tyttö nykyisin itkee vastaan että äiti lopeta... tyttö nyt 2.6v ja poika 3kk. tytöstä vaan tullut ilkee sen jälkeen kun poika syntyi sekä kun on todella jääräpäinen ja aktiivinen niin menee hermot kun tyttö ei tottele mitään vaan joko istuu ja on "kuulematta" tai sitten näyttää KIELTÄ! ja äitillä nousee savu korvista.
pari kertaa on tullut mieleen että kohta napsahtaa ja heitän tytön seinään tai jotain mutta onneks en ole koskaan käynyt lapsiin käsiks!! (jos ei lasketa käsistä kantamista jäähylle)
oma äiti huusi kans ja isä vielä pahemmin, veljen kanssa tapellaan vieläkin huutamalla ja haukkumalla toisiamme... :'(
toivon vaan että saan itseäni niskasta kiinni ja pystyn lopettamaan huutamisen... :ashamed:

 

Alkuun tulee mieleen "liikaa sressiä"

Kaikilla pienet lapset ja kuinka monta kertaa olette ottaneet etäisyyttä lapsiin/koko arkeen miehenne kanssa? (en tarkoita baarireissuja vaan jotakin syventävämpää/muistettavampaa,esim mökin vuokraus tms..)

Sitten pitäisi puhua puolison kanssa yhteisistä pelisäännöistä,jottei tule ristiriitainen tunne lapsille.

Ravinto, saavatko lapset liikaa makeaa tms..jolloin tulee levottomaksi?(muistakaa välipalat)

yhteiset kävelylenkit/ulkona touhuamiset rauhoittaa kummasti.

kun tulee tunne että kohta huudan,pysähdy ajattelemaan(mene toiseen huoneeseen) kysy itseltäsi mitä saavutan huutamisella?Miten lapset oppivat käsittelemään riitoja,kun on tällainen esikuva.

Muuta näkemyksiäsi, lapset heijastavat sinun tunnetilasi,esim riitelemällä ja olemalla tottelemattomia,levottomia.

Lapset eivät ymmärrä mitä tekevät väärin jos ei aikuinen selitä rauhallisesti asiaa(huuto saa lapset pelkäämään,jolloin ajattelu siinä tilanteessa on mahdotonta)

Mekin käytiin aikoinaan tuo huutamis juttu läpi..ja näin jälkeenpäin huvittaa kun ajattelee miltä se on mahtanut näyttää kun äiti ja lapsi huutavat kilpaa naamat punaisina.. =)

ota käyttöön rangaistukset jos on tehty väärin,selitä asia 2 kertaa lapsellesi
esim. karkkipäivän menetys,kotiaresti,pelikielto,lastenohjelmat pannaan tms..
(muista sopia asia myös puolison kanssa)

voi mennä jonkin aikaa ennen kuin tämä käytäntö menee lapsen "selkärankaan" jolloin hän oppii välttämään tälläiset rangaistukset,eli ovat kiltimpiä.