Ja jos ihan neutraali asenne pidetään ja pyritään olemaan oikeudenmukaisia, niin ei kuulukaan tuomita jos ei mitään merkkejä löydy raiskauksesta mitenkään.
Ei todistajia, ei kuvia / videokuvaa, ei ruhjeita (sisäisiä tai ulkoisia) jne.
Se toki tarkoittaa, että sellaiset raiskaukset missä uhri pelkää niin raiskaajaansa, ettei uskalla pistää mitenkään hanttiin on todennäköisesti niitä mitkä lipuu oikeuden kouran läpi.
Mutta se kyllä korostaa mielestäni sitä, miten tärkeää on myös itse miettiä mihin tilanteisiin itseään altistaa.
Raiskaus ei ole uhrin vika ikinä. Mutta en kyllä soisi kenellekään tilannetta että teki typeryyden ja vain siksi joutui tilanteeseen mistä ei voi saada edes oikeutta jälkikäteen (karmivaa oikeastaan edes sanoa tuota, kun miten raiskaukselle voisi oikeastaan koskaan saada minkäänlaista "hyvitystä".)