Raha-asia neuvo kaikille parisuhteessa eläville

[itsenäisinä yhdessä onnellisia]

Tämä on tarkoitettu avopareille, aviopareille, lapsellisille ja lapsettomille. Kaikille jotka haluavat pitää asiat kunnossa ja rauhan maassa. Ikään katsomatta.

Pysykää omissa rahoissa.

Kun ostatte yhteistuumin esim. uuden auton, jääkaapin, stereot, asunnon, mökin, mitä vain, te olette sopineet siitä ja maksatte vaikka 50-50. Tai vaikka asunnon, voitte ostaa vaikka 20-80 mutta siitä on paperit.

Jos toinen haluaa tosi kalliit vaikka stereolaitteet, hän saa ne omillaan maksella, jos katsoo tarpeelliseksi että ne haluaa. Vaimo voi sitten halutessaan päivittää kotona verhoja ja mattoja kun katsoo että ne ovat uusintakunnossa.

Ja jos on lapsia, kuten itselläni, se ei tuota mitään ongelmaa.Toki vanhempainrahan ym aikana kun nainen tienaa vähempi, se on miehen otettava huomioon ja annettava perheeseen enemmän rahaa. Mutta kun vaimo palaa työelämään takaisin, sama yksinkertainen sääntö palaa.

Mitä olen omaani ja kavereiden perhe/avioelämää katsellut, näissä perheissä menee parhaiten jotka ovat tällain eri rahoissa. Ei tarvi vaimonkaan jokaisen muotipuseron ostoa erikseen mieheltään kinuta, eikä miehen jokaista vaikka omaa harrastusvälinettään perustella tuntikaupalla vaimolle, sen tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta.

Tämä edellyttää tietysti että pariskunta on muutenkin samasta puusta veistetty, samat elämänarvot jne. Mutta eikö se ole loppuviimein koko parisuhteen A ja O? Raha-asioissa se korostuu. En voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa samoissa rahoissa. Aina se olisi enempi tai vähempi keskustelua ja kinastelua milloin minkin ostoksen tarpeellisuudesta. Ja ei, en ole mikään lakimies suinkaan, ihan tavallinen duunari.

Kommentteja puolesta ja vastaan! Perustelut mukaan!

 

[kommentti puolesta]

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Me teimme periaatepäätöksen talousasioista heti yhteen muutettuamme. Asuntolainan otimme kumpikin omamme ja asuntoon liittyvät kustannukset jaamme erikokoisista tuloista huolimatta 50/50. Muut kustannukset jaamme prosentuaalisesti kumpaisenkin tuloihin nähden, jolloin molemmat käyttävät kuluihin suhteessa saman prosenttimäärän tuloistaan. Yksi yhteinen tili on, jolle laitetaan jälleen prosentuaalisesti tietty summa omista tuloista ja josta katetaan mm. ruoat, siivousvälineet ym. taloustavarat.

Kukin tietysti tekee tässäkin asiassa oman ratkaisunsa, mutta me koimme tämän olevan oikea ja se käytännöllisin meille. Ja kertaakaan ei ole tarvinnut rahasta riidellä.

 

[Hopeahääpäivä]

Meille taas oli avioliiton alusta lähtien selvää, että rahat ovat perheen yhteisiä, ei ole minun ja sinun rahoja. Mies on aina tienannut huomattavasti enemmän kuin minä ja jäädessäni kotiäidiksi, minulla ei ollut tuloja ollenkaan. Eikä ole edelleenkään.

Mutta elämänarvomme ovat samanlaiset: Nautimme kauniista kodista ja puutarhasta, matkustelusta, hyvästä ruoasta ja viinistä, harrastuksistamme jne. Ei ole mitään tarvetta riidellä siitä, kuka mitäkin on maksanut. Minulla on rinnakkaiskortit kaikkiin luottokortteihin ja voin käyttää niitä vapaasti. Talon, autot, osakkeet jne omistamme puoliksi. Lisäksi meillä on voimassa oleva, vahvistettu sopimus siitä, että jos jostain syystä eroaisimme, talo jää minulle, samoin tulen saamaan puolet miehen eläkkeestä jne. eli en jäisi tyhjän päälle missään tapauksessa. Kuoleman varalta meillä on ehto, että lapset eivät voi periä saataviaan talosta niinkauan kuin toinen aviopuolisoista on elossa.

Meillä ei ole ollut tarvetta riidellä ei rahasta eikä mistään muustakaan. Molemmat ovat vapaasti saaneet tehdä omat hankintansa ja toteuttaa omia mielihalujaan. Asiaa tietysti auttaa se, että rahaa on riittävästi, ettei tarvitse miettiä, onko tänä vuonna varaa matkustaa tai ostetaanko ompelukone vai uusi ruohonleikkuri.

Minä liputan yhteisten rahojen puolesta.

Ja ihmettelen niitä, jotka laskevat pennilleen omat menonsa ja tulonsa erikseen toisesta osapuolesta. Miten silloin toimitaan, jos toisella ei ole varaa ostaa muuta kuin lauantaimakkaraa, mutta toinen syö mieluummin sisäfilettä? Onko molemmilla jääkaapissa omat hyllyt? Entä jos toisella on varaa lähteä Karibialle ja toisella hädin tuskin rahaa linja-autolippuun Keravalle? Vietetäänkö lomat erikseen?

 

[ap.]

Meille taas oli avioliiton alusta lähtien selvää, että rahat ovat perheen yhteisiä, ei ole minun ja sinun rahoja. Mies on aina tienannut huomattavasti enemmän kuin minä ja jäädessäni kotiäidiksi, minulla ei ollut tuloja ollenkaan. Eikä ole edelleenkään.

Mutta elämänarvomme ovat samanlaiset: Nautimme kauniista kodista ja puutarhasta, matkustelusta, hyvästä ruoasta ja viinistä, harrastuksistamme jne. Ei ole mitään tarvetta riidellä siitä, kuka mitäkin on maksanut. Minulla on rinnakkaiskortit kaikkiin luottokortteihin ja voin käyttää niitä vapaasti. Talon, autot, osakkeet jne omistamme puoliksi. Lisäksi meillä on voimassa oleva, vahvistettu sopimus siitä, että jos jostain syystä eroaisimme, talo jää minulle, samoin tulen saamaan puolet miehen eläkkeestä jne. eli en jäisi tyhjän päälle missään tapauksessa. Kuoleman varalta meillä on ehto, että lapset eivät voi periä saataviaan talosta niinkauan kuin toinen aviopuolisoista on elossa.

Meillä ei ole ollut tarvetta riidellä ei rahasta eikä mistään muustakaan. Molemmat ovat vapaasti saaneet tehdä omat hankintansa ja toteuttaa omia mielihalujaan. Asiaa tietysti auttaa se, että rahaa on riittävästi, ettei tarvitse miettiä, onko tänä vuonna varaa matkustaa tai ostetaanko ompelukone vai uusi ruohonleikkuri.

Minä liputan yhteisten rahojen puolesta.

Ja ihmettelen niitä, jotka laskevat pennilleen omat menonsa ja tulonsa erikseen toisesta osapuolesta. Miten silloin toimitaan, jos toisella ei ole varaa ostaa muuta kuin lauantaimakkaraa, mutta toinen syö mieluummin sisäfilettä? Onko molemmilla jääkaapissa omat hyllyt? Entä jos toisella on varaa lähteä Karibialle ja toisella hädin tuskin rahaa linja-autolippuun Keravalle? Vietetäänkö lomat erikseen?

Teidän tilanteenne on minunkin mielestäni ok:lta kuulostava.Sinä olet ollut kotiäiti, ja miehesi tienannut, teillä yhteiset päämäärät jne. Eli teillä ok.

Mutta mieti tilannetta jossa puolisot käyvät molemmat työssä. Tienaavat suunnilleen normaalipalkat. No toisella puoliskolla onkin sitten jokin tosi rahaa syövä ajanviete tai muu rahareikä, johon menee mielettömästi rahaa. Siinähän toinen syö tarjousmakaronia kun toinen pistää toteuttaen itseään vaikka purjehduksen parissa. Ovat aikanaan lupautuneet yhteisissä rahoissa olemaan, ja toinen keksi jossain välissä kalliit harrasteet. Voi tietysti vain kysyä, miksi se kotona oleva tätä katselee, mutta vaikea se on erota toisesta jos on muuten kunnollinen ja on lapset sun muut.

Tuollaista tilannetta ei pääse syntymään jos kumpikin on itsenäisesti omissa rahoissaan. Mutta kuten sanottu, onnea teille ja suhteellenne! Teillä asiat ovat kunnossa.

 

[Omat rahat]

Meillä on avioehto ja kummallakin oma omaisuutensa, koska sitä oli molemmilla avioituessamme. Päivittäiset ostokset ja lasten juoksevat menot hoidetaan yhteiseltä pankkitililtä, minne kumpikin siirrämme 500 E joka kk. Saamme kumpikin palkan kuukauden 15.pvä ja tilipäivän iltana jaamme kaikki saapuneet laskut kahteen osaan: mies ottaa maksettavakseen puolet ja minä toisen puolen.

Matkoista ja lasten kalliimmista hankinnoista ja harrastuksista sovitaan etukäteen ja kustannukset jaetaan. Omilla rahoillaan kumpikin tekee mitä haluaa.

 

[N¤(]

Kuoleman varalta meillä on ehto, että lapset eivät voi periä saataviaan talosta niinkauan kuin toinen aviopuolisoista on elossa.

Valitettavasti tuollainen ehto on lain vastainen. Lapsilla on oikeus vaatia omaisuudesta lakiosansa, sitä ei teidän välisellä sopimuksella voi kumota.

Tietysti hallintaoikeuden asuntoon voi säilyttää ja sitä ehkä tarkoitat mutta sehän on ilman muuta jo lain mukaankin olemassa.

 

[itsenäiset]

Tämä on tarkoitettu avopareille, aviopareille, lapsellisille ja lapsettomille. Kaikille jotka haluavat pitää asiat kunnossa ja rauhan maassa. Ikään katsomatta.

Pysykää omissa rahoissa.

Kun ostatte yhteistuumin esim. uuden auton, jääkaapin, stereot, asunnon, mökin, mitä vain, te olette sopineet siitä ja maksatte vaikka 50-50. Tai vaikka asunnon, voitte ostaa vaikka 20-80 mutta siitä on paperit.

Jos toinen haluaa tosi kalliit vaikka stereolaitteet, hän saa ne omillaan maksella, jos katsoo tarpeelliseksi että ne haluaa. Vaimo voi sitten halutessaan päivittää kotona verhoja ja mattoja kun katsoo että ne ovat uusintakunnossa.

Ja jos on lapsia, kuten itselläni, se ei tuota mitään ongelmaa.Toki vanhempainrahan ym aikana kun nainen tienaa vähempi, se on miehen otettava huomioon ja annettava perheeseen enemmän rahaa. Mutta kun vaimo palaa työelämään takaisin, sama yksinkertainen sääntö palaa.

Mitä olen omaani ja kavereiden perhe/avioelämää katsellut, näissä perheissä menee parhaiten jotka ovat tällain eri rahoissa. Ei tarvi vaimonkaan jokaisen muotipuseron ostoa erikseen mieheltään kinuta, eikä miehen jokaista vaikka omaa harrastusvälinettään perustella tuntikaupalla vaimolle, sen tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta.

Tämä edellyttää tietysti että pariskunta on muutenkin samasta puusta veistetty, samat elämänarvot jne. Mutta eikö se ole loppuviimein koko parisuhteen A ja O? Raha-asioissa se korostuu. En voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa samoissa rahoissa. Aina se olisi enempi tai vähempi keskustelua ja kinastelua milloin minkin ostoksen tarpeellisuudesta. Ja ei, en ole mikään lakimies suinkaan, ihan tavallinen duunari.

Kommentteja puolesta ja vastaan! Perustelut mukaan!

... kannattaa pitää myös itsenäisesti parisuhteen ulkopuolella kummankin niin silloin parisuhde kukoistaa raha-asioiden lisäksi eikä tarvitse erota - eli olen asiasta samaa mieltä. "Oman" kanssa kerran puolessa vuodessa ja toisen kanssa kerran/pari viikossa