:'(
Olipahan sitten Juhannus. Minä olin elänyt tuohon juhannukseen saakka siinä uskossa että meillä kaikki hyvin. Juhannus oltiin olosuhteiden takia vain kotosalla, tosin ulkosalla grillaillen ym. Illalla mieheni ilmoitti että hänen on päästävä baariin (yksin). Ihmettelin kovasti ja pahoitin mieleni, mutta silti hän lähti. Kotiutui vasta aamuviiden jälkeen. Juhannuspäivänä en puhunut miehelleni, niin loukkaantunut olin. Hän otti puheeksi eron, että haluanko minä lapsen ja lähteä täältä!!?? :'( Kun ei tämä meidän juttu kuulemma toimi ja hän ei saa elää niinkuin elämää täytyisi saada elää. Estän häntä elämästä täysillä. Itkin ja sanoin etten halua erota, ja että eikö näitä välejä voisi yrittää kohentaa esim. parisuhdeterapiassa.. Mies oli sitä mieltä että hänen toivonsa ja uskonsa on lopussa. Kertoi ettei kunnioita minua ihmisenä eikä mitään tekemisiäni (olen ollut kotiäitinä pian 2-vuotta, töitä en ole saanut vaikka olen hakenut koko ajan). Meillä ei ole kuulemma yhteistä eikä minun kanssani pysty edes puhumaan, juttuni ovat niin typeriä kuulemma
Minä vaan itkin ja itkin... Ero tuntui ihan hirveältä vaihtoehdolta, en kestäisi sitä koska rakastan miestäni niin kovasti että se rikkoisi minut. Seuraavana yönä tajusin että tässä on oltava muutakin. Katsoin miehen kännykän (salaa) ja sieltähän löytyi syy... Saapuneet viestit ja soitetut puhelut oli tyhjennetty, mutta lähetettyjä viestejä ei ollut tajunnut poistaa... Mies oli lähetellyt jollekin (miehen nimellä kännykässä, hämäystä!! ) \|O Viestejä että rakastaa häntä ja että ensi lauantaina matkustaa hänen luokseen, maksoi mitä maksoi! Oli myös useita viestejä missä haukkui minua laiskaksi ja vaikka miksi. Uhkasi että karkaa täältä pojan kanssa sen toisen naisen luo. MUn kädet tärisi ja tuntui että happi loppuu enkä saa henkeä. Herätin miehen keskellä yötä ja hän kielsi kaiken. Kun sanoin lukeneeni viestit alkoi selittely. Että kun meillä on jo pitkään mennyt niin huonosti (en minä vaan tiennyt :headwall: ) ja että koko ajan riidellään (se on totta). Myönsi että nainen, kelle on viestitelty, on hänen ex-tyttöystävänsä :'( H olivat kuulemma olleet sähköpostilla yhteydessä ja puhelimitse, ei muuta. Tämä nainen oli useita kertoja jättänyt mieheni vuosia sitten ennen meidän tapaamistamme, mutta hän rakastaa vieläkin tätä naista. Ei ollut varma haluaako mennä tämän naisen luokse ja jättää meidät. Koko yön itkin ja yritin puhua miehelle, sanoin etten halua erota, että rakastan miestä ja haluan korjata asiat (hänen mielestään vain minussa vikaa). Seuraavana päivänä (eilen) itkettiin molemmat ja mies sanoi lopulta että haluaisi vielä yrittää minun kanssani, jos meidän tilanne muuttuisi lopulta paremmaksi ja ettei ole menossa ex-naisensa luo. Olin/olen tavallaan helpottunut, mutta nyt huomasin, että en voi varmaan koskaan enää kunnioittaa miestäni saati sitten luottaa häneen. Tuntuu että jotain on kuollut minun sisältäni. Suru on vieläkin aivan kauhea! Ja loukkaus tosi paha. Kaikki se, mitä pahaa mieheni on tälle naiselle minusta sanonut ym. että olen huono äiti jne. :'( \|O Ja että hän rakasti (rakastaa ) toista vaikka minulle on ollut aivan kuten ennekin koko ajan, ikinä en olisi arvannut hänen pettävän!
Voiko tästä selvitä? :'( Mitä tekisitte minun asemassani?
Olipahan sitten Juhannus. Minä olin elänyt tuohon juhannukseen saakka siinä uskossa että meillä kaikki hyvin. Juhannus oltiin olosuhteiden takia vain kotosalla, tosin ulkosalla grillaillen ym. Illalla mieheni ilmoitti että hänen on päästävä baariin (yksin). Ihmettelin kovasti ja pahoitin mieleni, mutta silti hän lähti. Kotiutui vasta aamuviiden jälkeen. Juhannuspäivänä en puhunut miehelleni, niin loukkaantunut olin. Hän otti puheeksi eron, että haluanko minä lapsen ja lähteä täältä!!?? :'( Kun ei tämä meidän juttu kuulemma toimi ja hän ei saa elää niinkuin elämää täytyisi saada elää. Estän häntä elämästä täysillä. Itkin ja sanoin etten halua erota, ja että eikö näitä välejä voisi yrittää kohentaa esim. parisuhdeterapiassa.. Mies oli sitä mieltä että hänen toivonsa ja uskonsa on lopussa. Kertoi ettei kunnioita minua ihmisenä eikä mitään tekemisiäni (olen ollut kotiäitinä pian 2-vuotta, töitä en ole saanut vaikka olen hakenut koko ajan). Meillä ei ole kuulemma yhteistä eikä minun kanssani pysty edes puhumaan, juttuni ovat niin typeriä kuulemma
Minä vaan itkin ja itkin... Ero tuntui ihan hirveältä vaihtoehdolta, en kestäisi sitä koska rakastan miestäni niin kovasti että se rikkoisi minut. Seuraavana yönä tajusin että tässä on oltava muutakin. Katsoin miehen kännykän (salaa) ja sieltähän löytyi syy... Saapuneet viestit ja soitetut puhelut oli tyhjennetty, mutta lähetettyjä viestejä ei ollut tajunnut poistaa... Mies oli lähetellyt jollekin (miehen nimellä kännykässä, hämäystä!! ) \|O Viestejä että rakastaa häntä ja että ensi lauantaina matkustaa hänen luokseen, maksoi mitä maksoi! Oli myös useita viestejä missä haukkui minua laiskaksi ja vaikka miksi. Uhkasi että karkaa täältä pojan kanssa sen toisen naisen luo. MUn kädet tärisi ja tuntui että happi loppuu enkä saa henkeä. Herätin miehen keskellä yötä ja hän kielsi kaiken. Kun sanoin lukeneeni viestit alkoi selittely. Että kun meillä on jo pitkään mennyt niin huonosti (en minä vaan tiennyt :headwall: ) ja että koko ajan riidellään (se on totta). Myönsi että nainen, kelle on viestitelty, on hänen ex-tyttöystävänsä :'( H olivat kuulemma olleet sähköpostilla yhteydessä ja puhelimitse, ei muuta. Tämä nainen oli useita kertoja jättänyt mieheni vuosia sitten ennen meidän tapaamistamme, mutta hän rakastaa vieläkin tätä naista. Ei ollut varma haluaako mennä tämän naisen luokse ja jättää meidät. Koko yön itkin ja yritin puhua miehelle, sanoin etten halua erota, että rakastan miestä ja haluan korjata asiat (hänen mielestään vain minussa vikaa). Seuraavana päivänä (eilen) itkettiin molemmat ja mies sanoi lopulta että haluaisi vielä yrittää minun kanssani, jos meidän tilanne muuttuisi lopulta paremmaksi ja ettei ole menossa ex-naisensa luo. Olin/olen tavallaan helpottunut, mutta nyt huomasin, että en voi varmaan koskaan enää kunnioittaa miestäni saati sitten luottaa häneen. Tuntuu että jotain on kuollut minun sisältäni. Suru on vieläkin aivan kauhea! Ja loukkaus tosi paha. Kaikki se, mitä pahaa mieheni on tälle naiselle minusta sanonut ym. että olen huono äiti jne. :'( \|O Ja että hän rakasti (rakastaa ) toista vaikka minulle on ollut aivan kuten ennekin koko ajan, ikinä en olisi arvannut hänen pettävän!
Voiko tästä selvitä? :'( Mitä tekisitte minun asemassani?