Pystyisitkö antaa anteeksi?

Mun mies lähti matkalle 1kk kun olin raskaana. Se matkusti vanhempien luona asumaan.
Mekin oli riita,ISO riita mutta ihan turha. Lapset on kaikki normali =)

voi :hug: ei varma ollut kiva,olitko sä vihainen sen jälkeen,musta tunttu että mä en antanut hänelle anteeksi vieläkin :/ kun vielä joku viha elää mun sisällä,tai ei edes viha,mutta olen suuttunut vieläkin

Mä tunnen vanhemmat hyvin, ja ei se haittaa se on äidin kanssa
olin ensin vihanen,mutta sitten ajattelin että voisi olla huonompi

 

Kyllä kerran voi anteeksi antaa! =)

Mutta jos nuo anteeksi-antamiset vain jatkuisivat, niin sitten miettisin, että kannattaako ENÄÄ jatkaa ja koko ajan antaa anteeksi...

:hug: Ja toivottavasti saatte asian puhuttua, että: VANHA JUTTU, EI KANNATA SITÄ KAIVELLA ENÄÄ. :heart:

mä olen vaan sellainen,jos jotain pikkusta meille nyt tulee,eli riita,mä heti aloitan muistella vanhat jutut ja huuta että ,sä teit minulle niin paljon stresseja ,mitä jos sun takia lapsi sairastu ,miks sä oot niin idiotti ja että on parempi miehiä kun sä,eli näin :/

 

Annabell odottelen niitä kuvia vieläkin?

 

erotkaa ku ette osaa elää ihmisiks

no,joo,helppo sen tehdä mutta myöhemmin lapset kärsivät :/ meillä oli riita silloin asunnon takia,me ostettiin semmonen asunto missä oli rakennus virhe ei ollut kiva sielä :ashamed: mun olisi pitänyt tai meille mennä asumaan mun äidin luo kun kemikaalien haju oli ihan kauhea ja sit sielä kakki alkoi että hän vaan lähti :headwall: kun äiti myö välitänyt kokoajan jotain,no olin silloin molemmille aika vihainen,vaikea selittä sen tilanne mitä oli :headwall: mutta ainakin ei oo kiva jos mies jäättä raskana oleva vaimoa vaikka mitä tulee,eikö niin?

Juu no... ne anopitkin osaa olla varsinaisia... Et silleen ymmärrä miestäsi. Muista, et sekin on vain ihminen ja tekee virheitään. (ja joo, en mä taitais saada mun ukkoa asumaan mun äidin luo vaikka kuin oisin raskaana... Haitanneeko tuo. Se sitten jossakin, missä pysyy asumaan ja mä siellä, missä pystyn asumaan, kunnes oma koti on kunnossa. )

joo,kyllä mä vaan mietin olenko mä tyhmä että olen vihainen vai olenko mä tyhmä että annan anteeksi liian helposti,vaikea on kun olen niin kokematon elämässä vielä:headwall: :headwall:

Sepä se. Kokematon. Tuut vielä (valitettavasti) huomaamaan, että on suurempiakin murheita ja tulee suurempiakin asioita, joita miettiä, mitä tekee.

Jos tuo on mennyttä, miksi sitä enää alkaa kaivaa? Mitä mies on tehnyt sen jälkeen ja millainen on yleensä? Ei sen yhden virheen takia kannata koko hommaa roskiin heittää. (eikä tuo nyt OIKEESTI ollut niin kamala virhe edes. Niin kuin sanoit itsekin: tilanne oli mikä oli).

ai nii kysyit minkäläinen mies oli,no hän ymmärrä omat virhet ainakin,hän on tehnyt kyllä vielä synnytyksen jälkeen yhden jutun mitä mua sututta vieläkin ja joskus silloin tällöin meille tulee ihan tästä mennystä riitoja,ehkä kannatta meijän käydä pariterapiassa,sitten kiva kun joku sano kuka meistä se tyhmys,kun itse en ikinä voi päätellä mitään itse

Silloin kun sua epäilyttää tai mietit, ootko nyt vähän liian ankara, pistä puntariin kaikki: tee plussat ja miinukset. Siis kaikki miehen hyvät puolet ja miehen hyvät teot sekä kaikki muu, mikä teillä on hyvää, ihanaa jne. yhdessä. Niin menneet, nykyiset kuin tulevatkin. ...sit pistä ne miehen suurimmat heikkoudet ja se moka miinus-puolelle ja vertaa niitä keskenään. Eihän kukaan ole täydellinen, kaikilla on virheitä. Mut ei sun kannata turhaa vatvoa jotain, mikä totuudessa on vain yks pienen pieni tahra muuten puhtaassa kankaassa. =)

 

En osaa kuvitella tilannetta, jolloin en pystyisi antaa anteeksi. Tietenkin se vaatii sen, että toinen ensin pyytää anteeksi. Elämää on turha tuhlata vihanpitoon.

 

Kyllä kerran voi anteeksi antaa! =)

Mutta jos nuo anteeksi-antamiset vain jatkuisivat, niin sitten miettisin, että kannattaako ENÄÄ jatkaa ja koko ajan antaa anteeksi...

:hug: Ja toivottavasti saatte asian puhuttua, että: VANHA JUTTU, EI KANNATA SITÄ KAIVELLA ENÄÄ. :heart:

mä olen vaan sellainen,jos jotain pikkusta meille nyt tulee,eli riita,mä heti aloitan muistella vanhat jutut ja huuta että ,sä teit minulle niin paljon stresseja ,mitä jos sun takia lapsi sairastu ,miks sä oot niin idiotti ja että on parempi miehiä kun sä,eli näin :/

Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Jos oot kerran kuitenkin edelleen ukkosi kanssa, oot hyväksynyt ne vanhat jutut. Eli anna sen korjata virheensä: älä aina muistuta, että silloinkin teit väärin. MItä sitten, jos se silloin mokasi, jos se on sen jälkeen ollut vuosia tosi nätisti ja hyvin eikä sulla ole mitään syytä olettaa, että se ikinä mokais uudestaan.

 

erotkaa ku ette osaa elää ihmisiks

no,joo,helppo sen tehdä mutta myöhemmin lapset kärsivät :/ meillä oli riita silloin asunnon takia,me ostettiin semmonen asunto missä oli rakennus virhe ei ollut kiva sielä :ashamed: mun olisi pitänyt tai meille mennä asumaan mun äidin luo kun kemikaalien haju oli ihan kauhea ja sit sielä kakki alkoi että hän vaan lähti :headwall: kun äiti myö välitänyt kokoajan jotain,no olin silloin molemmille aika vihainen,vaikea selittä sen tilanne mitä oli :headwall: mutta ainakin ei oo kiva jos mies jäättä raskana oleva vaimoa vaikka mitä tulee,eikö niin?

Juu no... ne anopitkin osaa olla varsinaisia... Et silleen ymmärrä miestäsi. Muista, et sekin on vain ihminen ja tekee virheitään. (ja joo, en mä taitais saada mun ukkoa asumaan mun äidin luo vaikka kuin oisin raskaana... Haitanneeko tuo. Se sitten jossakin, missä pysyy asumaan ja mä siellä, missä pystyn asumaan, kunnes oma koti on kunnossa. )

joo,kyllä mä vaan mietin olenko mä tyhmä että olen vihainen vai olenko mä tyhmä että annan anteeksi liian helposti,vaikea on kun olen niin kokematon elämässä vielä:headwall: :headwall:

Sepä se. Kokematon. Tuut vielä (valitettavasti) huomaamaan, että on suurempiakin murheita ja tulee suurempiakin asioita, joita miettiä, mitä tekee.

Jos tuo on mennyttä, miksi sitä enää alkaa kaivaa? Mitä mies on tehnyt sen jälkeen ja millainen on yleensä? Ei sen yhden virheen takia kannata koko hommaa roskiin heittää. (eikä tuo nyt OIKEESTI ollut niin kamala virhe edes. Niin kuin sanoit itsekin: tilanne oli mikä oli).

ai nii kysyit minkäläinen mies oli,no hän ymmärrä omat virhet ainakin,hän on tehnyt kyllä vielä synnytyksen jälkeen yhden jutun mitä mua sututta vieläkin ja joskus silloin tällöin meille tulee ihan tästä mennystä riitoja,ehkä kannatta meijän käydä pariterapiassa,sitten kiva kun joku sano kuka meistä se tyhmys,kun itse en ikinä voi päätellä mitään itse

Silloin kun sua epäilyttää tai mietit, ootko nyt vähän liian ankara, pistä puntariin kaikki: tee plussat ja miinukset. Siis kaikki miehen hyvät puolet ja miehen hyvät teot sekä kaikki muu, mikä teillä on hyvää, ihanaa jne. yhdessä. Niin menneet, nykyiset kuin tulevatkin. ...sit pistä ne miehen suurimmat heikkoudet ja se moka miinus-puolelle ja vertaa niitä keskenään. Eihän kukaan ole täydellinen, kaikilla on virheitä. Mut ei sun kannata turhaa vatvoa jotain, mikä totuudessa on vain yks pienen pieni tahra muuten puhtaassa kankaassa. =)

musta vaan tunttu että kaikki on niin täydellistä =) kaikilla on ihanat miehet jotka istuvat naisen kanssa kotona rask.aikana ja kuntelevat raivopuskia,mutta hän ei,kyllä hän on kiltti jos minäkin olen,mutta jos meille jotain tulee hän suuttu kun pieni lapsi :/

 

mä olen vaan sellainen,jos jotain pikkusta meille nyt tulee,eli riita,mä heti aloitan muistella vanhat jutut ja huuta että ,sä teit minulle niin paljon stresseja ,mitä jos sun takia lapsi sairastu ,miks sä oot niin idiotti ja että on parempi miehiä kun sä,eli näin :/

Voi ei...
Taisitkin joskus mainita, että olette TEMPPERAMENTTISIA molemmat miehesi kanssa...
Toivottavasti asia pian selviää, ettette syyttelisi toisianne enempää... :hug:

 

Kyllä kerran voi anteeksi antaa! =)

Mutta jos nuo anteeksi-antamiset vain jatkuisivat, niin sitten miettisin, että kannattaako ENÄÄ jatkaa ja koko ajan antaa anteeksi...

:hug: Ja toivottavasti saatte asian puhuttua, että: VANHA JUTTU, EI KANNATA SITÄ KAIVELLA ENÄÄ. :heart:

mä olen vaan sellainen,jos jotain pikkusta meille nyt tulee,eli riita,mä heti aloitan muistella vanhat jutut ja huuta että ,sä teit minulle niin paljon stresseja ,mitä jos sun takia lapsi sairastu ,miks sä oot niin idiotti ja että on parempi miehiä kun sä,eli näin :/

KAMALA, sä et voi syyttää miestä siksi että lapsi on sairas.
Se sattuu paljon ja Se on väärin.Lopeta heti!!!!
Sun lapsi on sairas koska teillä on se geeni.

 

musta vaan tunttu että kaikki on niin täydellistä kaikilla on ihanat miehet jotka istuvat naisen kanssa kotona rask.aikana ja kuntelevat raivopuskia,mutta hän ei,kyllä hän on kiltti jos minäkin olen,mutta jos meille jotain tulee hän suuttu kun pieni lapsi

Missä on sellaista mies? Mun mies on töissä koko aika ja joskus kotona.Ei se halua kuunella mun raivo ja pms.
Mun mies on sopivan kiltti.

 

erotkaa ku ette osaa elää ihmisiks

no,joo,helppo sen tehdä mutta myöhemmin lapset kärsivät :/ meillä oli riita silloin asunnon takia,me ostettiin semmonen asunto missä oli rakennus virhe ei ollut kiva sielä :ashamed: mun olisi pitänyt tai meille mennä asumaan mun äidin luo kun kemikaalien haju oli ihan kauhea ja sit sielä kakki alkoi että hän vaan lähti :headwall: kun äiti myö välitänyt kokoajan jotain,no olin silloin molemmille aika vihainen,vaikea selittä sen tilanne mitä oli :headwall: mutta ainakin ei oo kiva jos mies jäättä raskana oleva vaimoa vaikka mitä tulee,eikö niin?

Juu no... ne anopitkin osaa olla varsinaisia... Et silleen ymmärrä miestäsi. Muista, et sekin on vain ihminen ja tekee virheitään. (ja joo, en mä taitais saada mun ukkoa asumaan mun äidin luo vaikka kuin oisin raskaana... Haitanneeko tuo. Se sitten jossakin, missä pysyy asumaan ja mä siellä, missä pystyn asumaan, kunnes oma koti on kunnossa. )

joo,kyllä mä vaan mietin olenko mä tyhmä että olen vihainen vai olenko mä tyhmä että annan anteeksi liian helposti,vaikea on kun olen niin kokematon elämässä vielä:headwall: :headwall:

Sepä se. Kokematon. Tuut vielä (valitettavasti) huomaamaan, että on suurempiakin murheita ja tulee suurempiakin asioita, joita miettiä, mitä tekee.

Jos tuo on mennyttä, miksi sitä enää alkaa kaivaa? Mitä mies on tehnyt sen jälkeen ja millainen on yleensä? Ei sen yhden virheen takia kannata koko hommaa roskiin heittää. (eikä tuo nyt OIKEESTI ollut niin kamala virhe edes. Niin kuin sanoit itsekin: tilanne oli mikä oli).

ai nii kysyit minkäläinen mies oli,no hän ymmärrä omat virhet ainakin,hän on tehnyt kyllä vielä synnytyksen jälkeen yhden jutun mitä mua sututta vieläkin ja joskus silloin tällöin meille tulee ihan tästä mennystä riitoja,ehkä kannatta meijän käydä pariterapiassa,sitten kiva kun joku sano kuka meistä se tyhmys,kun itse en ikinä voi päätellä mitään itse

Silloin kun sua epäilyttää tai mietit, ootko nyt vähän liian ankara, pistä puntariin kaikki: tee plussat ja miinukset. Siis kaikki miehen hyvät puolet ja miehen hyvät teot sekä kaikki muu, mikä teillä on hyvää, ihanaa jne. yhdessä. Niin menneet, nykyiset kuin tulevatkin. ...sit pistä ne miehen suurimmat heikkoudet ja se moka miinus-puolelle ja vertaa niitä keskenään. Eihän kukaan ole täydellinen, kaikilla on virheitä. Mut ei sun kannata turhaa vatvoa jotain, mikä totuudessa on vain yks pienen pieni tahra muuten puhtaassa kankaassa. =)

musta vaan tunttu että kaikki on niin täydellistä =) kaikilla on ihanat miehet jotka istuvat naisen kanssa kotona rask.aikana ja kuntelevat raivopuskia,mutta hän ei,kyllä hän on kiltti jos minäkin olen,mutta jos meille jotain tulee hän suuttu kun pieni lapsi :/

No ei mun mies ainakaan. Siis joo ei tuossa mitään isoja vikoja ole, mutta vikansa siinäkin. ...ja viatkin... no loppujen lopuksi onko ne vikoja, jos ne on osa toisen luonnetta ja johtuu siitä, kun hänelläkin on oma tahto.. Mutta itsepä tuon valitsin. En mä tahtonutkaan semmoista miestä, jolla ei ole omia aivojaan vaan tekee vaan kaiken minkä mä sanon ja istuu mun kanssa koko ajan. Emmä semmoista kestäis. Mä tahdon vahvan ihmisen, joka osaa kuitenkin elää ilmankin minua (vaan ei tahdo. Siinä se salaisuus )

 

Kyllä kerran voi anteeksi antaa! =)

Mutta jos nuo anteeksi-antamiset vain jatkuisivat, niin sitten miettisin, että kannattaako ENÄÄ jatkaa ja koko ajan antaa anteeksi...

:hug: Ja toivottavasti saatte asian puhuttua, että: VANHA JUTTU, EI KANNATA SITÄ KAIVELLA ENÄÄ. :heart:

mä olen vaan sellainen,jos jotain pikkusta meille nyt tulee,eli riita,mä heti aloitan muistella vanhat jutut ja huuta että ,sä teit minulle niin paljon stresseja ,mitä jos sun takia lapsi sairastu ,miks sä oot niin idiotti ja että on parempi miehiä kun sä,eli näin :/

Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Jos oot kerran kuitenkin edelleen ukkosi kanssa, oot hyväksynyt ne vanhat jutut. Eli anna sen korjata virheensä: älä aina muistuta, että silloinkin teit väärin. MItä sitten, jos se silloin mokasi, jos se on sen jälkeen ollut vuosia tosi nätisti ja hyvin eikä sulla ole mitään syytä olettaa, että se ikinä mokais uudestaan.

varma se on meijän tilanne mitä oli silloin,teki meistä sellaisia,voi,kun mä halusin silloin nauttia raskaudesta ,mutta en vaan pystynyt ,kun niin monta asia on tapahtunut,mull on kamala kohtalo että kerran oli semmonen raskaus milloin ei ollut huonoa pahoinvointti ,mutta muuta oli,no vaikea elämän tilanne vaikka raskaus oli niin toivottu ja odotettu en uskalla sen jälkeen tulla raskaksi kun pelotta että taas jotain menee pieleen,voi olla että mä vaadin elämästä paljon,mutta olen oikeasti vaan niin kokematon,eikä mulla ole aikuis seura kenen kaa voi keskustella,mull on vaan äiti täällä kenen kaa mä voin keskustella tosi,tosi harvoin nykyään

 

Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Jos oot kerran kuitenkin edelleen ukkosi kanssa, oot hyväksynyt ne vanhat jutut. Eli anna sen korjata virheensä: älä aina muistuta, että silloinkin teit väärin. MItä sitten, jos se silloin mokasi, jos se on sen jälkeen ollut vuosia tosi nätisti ja hyvin eikä sulla ole mitään syytä olettaa, että se ikinä mokais uudestaan.

varma se on meijän tilanne mitä oli silloin,teki meistä sellaisia,voi,kun mä halusin silloin nauttia raskaudesta ,mutta en vaan pystynyt ,kun niin monta asia on tapahtunut,mull on kamala kohtalo että kerran oli semmonen raskaus milloin ei ollut huonoa pahoinvointti ,mutta muuta oli,no vaikea elämän tilanne vaikka raskaus oli niin toivottu ja odotettu en uskalla sen jälkeen tulla raskaksi kun pelotta että taas jotain menee pieleen,voi olla että mä vaadin elämästä paljon,mutta olen oikeasti vaan niin kokematon,eikä mulla ole aikuis seura kenen kaa voi keskustella,mull on vaan äiti täällä kenen kaa mä voin keskustella tosi,tosi harvoin nykyään[/quote]

Helpottaa hirveesti sun oloa, kun opetat itsesi siihen, että et vaadi täydellisyyttä. Älä vaadi täydellistä (idyllistä) joulua, juhannusta, kotielämää, raskausaikaa ...mitään. Ihmiset ei ole täydellisiä. Hyväksy se, että kaikki ei mene niin kuin saduissa ja unelmissa ja sun on huomattavasti helpompi olla.

 

Voi, olen antanut anteeksi paljon isompiakin asioita. :/

 

[
joo,kyllä mä vaan mietin olenko mä tyhmä että olen vihainen vai olenko mä tyhmä että annan anteeksi liian helposti,vaikea on kun olen niin kokematon elämässä vielä:headwall: :headwall:

Jos antaa anteeksi, niin silloin ei kuulu muistella ja kaivella vanhoja asioita.
Mikä on sovittu, on sovittu.
"Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee" on ihan viisas sanonta.
Jos sä muistelet vanhoja asioita/riitoja, et ole ikinä oikeasti antanut anteeksi.
Ja jos annat anteeksi, niin sun ei kuulu enää niitä anteeksi annettuja asioita ottaa puheeksi. Eipä ihme, että mies suuttui...

 

Niin ja älä koskaan vertaa itseäsi tai omaa perhettäsi jonkun toisen perheeseen varsinkaan näin sen perusteella, mitä nettipalstalla kerrotaan. =) Ihan vaan siksi, että jos et itse siinä toisessa perheessä asu, et voi tietää, mitä siellä oikeasti on... Se ihana mies, joka näyttää päällepäin täydelliseltä, saattaakin totuudessa olla täysi piru...

 

Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Jos oot kerran kuitenkin edelleen ukkosi kanssa, oot hyväksynyt ne vanhat jutut. Eli anna sen korjata virheensä: älä aina muistuta, että silloinkin teit väärin. MItä sitten, jos se silloin mokasi, jos se on sen jälkeen ollut vuosia tosi nätisti ja hyvin eikä sulla ole mitään syytä olettaa, että se ikinä mokais uudestaan.

varma se on meijän tilanne mitä oli silloin,teki meistä sellaisia,voi,kun mä halusin silloin nauttia raskaudesta ,mutta en vaan pystynyt ,kun niin monta asia on tapahtunut,mull on kamala kohtalo että kerran oli semmonen raskaus milloin ei ollut huonoa pahoinvointti ,mutta muuta oli,no vaikea elämän tilanne vaikka raskaus oli niin toivottu ja odotettu en uskalla sen jälkeen tulla raskaksi kun pelotta että taas jotain menee pieleen,voi olla että mä vaadin elämästä paljon,mutta olen oikeasti vaan niin kokematon,eikä mulla ole aikuis seura kenen kaa voi keskustella,mull on vaan äiti täällä kenen kaa mä voin keskustella tosi,tosi harvoin nykyään

Helpottaa hirveesti sun oloa, kun opetat itsesi siihen, että et vaadi täydellisyyttä. Älä vaadi täydellistä (idyllistä) joulua, juhannusta, kotielämää, raskausaikaa ...mitään. Ihmiset ei ole täydellisiä. Hyväksy se, että kaikki ei mene niin kuin saduissa ja unelmissa ja sun on huomattavasti helpompi olla. [/quote]
Kyllä se helpotta,mutta mistä minä saan enemmän aivoja? Se on vielä mä uskon sen takia,kun ennen kun tapasin oma miestä ,mun äiti on hoitanut kaikki mun ongelmat ,mä en tienyt mitä on vaikeuksia ja kun törmänyt itse vaikeuksien kanssa niin se otta päähään,mutta kiva kun saa keskustella täällä muiden kanssa :hug: :hug:

 

mun mies sanoo mä voi ostaa aivot stockmannilta.
siellä myydän kaikkea =)

 

mun mies sanoo mä voi ostaa aivot stockmannilta.
siellä myydän kaikkea =)

en nähnyt sielä