pysähtyminen ja risteyskohta elämässä

[kelokukka]

Mulla on vahva tunne ollu jo pitkään että olen ikäänkuin jonkinlaisessa risteyskohdassa elämässä. Onmyös olo kun jalkapallotuomarilla, että pitää viheltää peli poikki ja peli vaan jatkuu ja kukaan ei kuuntele.

lasta on pahasti koulukiusattu ja on luultavasti masentunut, hänellä on myös alkanut uudestaan yökastelu tämän takia. keskimmäisestä lapsesta on tullut kiukkunen ärrimurri, lapsi kuka oli maailman ihanin ja suloisin, on tietty ikään liittyvä asia myös (11v) nuorin on taapero ja vaatii mun huolenpitoa ja läsnäoloa herkeämättä. Itse olen kolmivuorotyössä ja mies tekee pitkää päivää.

Olen todella huolissani lapsistani ja ärsyttää että töitteni takia en voi täysin paneutua lapsiini, Varsinkin näihin vanhempiin joilla on näitä ongelmia.

ja mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä.Mua ärsyttää tää että en teidä tai en uskalla ja mietin ja pähkäilen että mitä pitäis tehdä ja mitää ratkaisua ei tule tai en saa aikaseksi.Esim. Muutanko pois lasten kanssa, ihan vaan siksi että miehestäni ei juuri ole apua minulle täällä kotona.päivät ja viikot mene hujauksella, en muista mitää sovittuja juttuja esim. lastenhammaslääkäri aikoija yms.

onko täällä kohtalotovereita,

 

[tsemppiä]

Kannattaa toimia tai tilanne todennäköisesti pahenee.
Voisitko vähentää työtunteja, käydä juttelemassa opettajien/kouluterkan kans yms. Pääasia, että alat tehdä jotain asioiden parantamiseksi.

 

[FreezeCat]

:hug:

Jos suinkin on mahdollista, niin ota aikalisää töistäsi. Puhu siis esimiehesi kanssa olisiko mahdollista sinun tehdä tovi osa- aikaista/lyhennettyä perhetilanteesi johdosta. Varmasti esimiehesi ymmärtää tilanteesi, kun hiukan avaat sitä ja samalla painotat että haluat kuitenkin myös säilyttää työkykysi sekä ammattitaitosi.

Jollei tämä sovi työnantajallesi, niin - olisiko miehelläsi mahdollisuutta vaikuttaa omiin työpäiviinsä ja niiden pituuksiin?

Oikeassa olet siinä, että nyt on aikalisän paikka, ihan teillä kaikilla. Huoli lapsista jo raastaa niin isosti, kun teillä on raskaita asioita koettavana, työkiireistä puhumattakaan - nyt on vain istuttava alas teidän kahden ja mietittävä erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Ei niin, että vain toinen teistä joustaa ja sitoutuu, vaan niin että kummatkin olette valmiita puhaltamaan yhteen hiileen. Keskustele, puhu miehesi kanssa avoimesti omista tunteistasi ja olotiloistasi, peloistasi myös, ja pyydä häntä niin ikään kertomaan omia ajatuksiaan - ei se helppoa ole varmasti hänelläkään.

Koeta myös löytää siihen elämääsi ilon aiheita - te olette perheenä yhdessä kuitenkin asioita tekemässä toisillenne . Jos tuntuu siltä että elämisen ahdistus kangistaa, niin ota konkreettista etäisyyttä - irtiotto arjesta ystävän/ystävien luona, viikonloppumatka sukulaisten luokse tai säännöllinen pään nollaus- lenkki pitkän kaavan kautta. Pidä huoli itsestäsi, sinun ilollasi ja voimillasi on merkitystä ja kysyntää.

Valtaisasti voimia ja uskoa huomiseen :hug:!

 

["Toimi"]

Oma lapseni ei kävisi päivääkään koulua jossa häntä koulukiusattaisi pahoin. Tee nyt ihmeessä rikosilmoitus, ls ilmoitus jne kiusaajista ja opettajista valitus elleivät puutu, ja vaadi että asioita käsitellään heti. Jos kiusaaminen ei lopu tästä päivästä niin vaadi että lapsesi pääsee toiseen kouluun tai ala etsimään uutta asuntoa.

TOIMI, se on sinun velvollisuutesi lapsesi vanhempana.

 

["xxxx"]

:hug:

Jos suinkin on mahdollista, niin ota aikalisää töistäsi. Puhu siis esimiehesi kanssa olisiko mahdollista sinun tehdä tovi osa- aikaista/lyhennettyä perhetilanteesi johdosta. Varmasti esimiehesi ymmärtää tilanteesi, kun hiukan avaat sitä ja samalla painotat että haluat kuitenkin myös säilyttää työkykysi sekä ammattitaitosi.

Jollei tämä sovi työnantajallesi, niin - olisiko miehelläsi mahdollisuutta vaikuttaa omiin työpäiviinsä ja niiden pituuksiin?

Oikeassa olet siinä, että nyt on aikalisän paikka, ihan teillä kaikilla. Huoli lapsista jo raastaa niin isosti, kun teillä on raskaita asioita koettavana, työkiireistä puhumattakaan - nyt on vain istuttava alas teidän kahden ja mietittävä erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Ei niin, että vain toinen teistä joustaa ja sitoutuu, vaan niin että kummatkin olette valmiita puhaltamaan yhteen hiileen. Keskustele, puhu miehesi kanssa avoimesti omista tunteistasi ja olotiloistasi, peloistasi myös, ja pyydä häntä niin ikään kertomaan omia ajatuksiaan - ei se helppoa ole varmasti hänelläkään.

Koeta myös löytää siihen elämääsi ilon aiheita - te olette perheenä yhdessä kuitenkin asioita tekemässä toisillenne . Jos tuntuu siltä että elämisen ahdistus kangistaa, niin ota konkreettista etäisyyttä - irtiotto arjesta ystävän/ystävien luona, viikonloppumatka sukulaisten luokse tai säännöllinen pään nollaus- lenkki pitkän kaavan kautta. Pidä huoli itsestäsi, sinun ilollasi ja voimillasi on merkitystä ja kysyntää.

Valtaisasti voimia ja uskoa huomiseen :hug:!

Kun lapsi laskee alleen kun on niin pahasti koulukiusattu? Irtiotto arjesta. Voi vittu. Paljon isompia asioita pitää hoitaa ensin.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="xxxx";30769848]Kun lapsi laskee alleen kun on niin pahasti koulukiusattu? Irtiotto arjesta. Voi vittu. Paljon isompia asioita pitää hoitaa ensin.[/QUOTE]

Totta kai, enkä sitä kait väheksynytkään. Mutta - vanhempien voimavaroilla on myös kysyntää isosti. Ja jos sitä ei saa puolisoltaan isosti ja kokee olevansa kotonaankin uuvuksissa, niin - toisinaan jopa irtiotto, pienikin esim. lenkin muodossa, tulee enemmän kuin tarpeeseen .

 

[Ucic]

Sinulla oikeus tehdä osittaista työviikkoa siihen asti kun nuorin lapsi tokalla luokalla. Jos taloudellisesti mahdollista niin käytä se kortti. Voimia!