Tiedättehän te sen ihmiskohtalon leffoissa ja sarjoissa, joka aina jää kaikesta paitsi

[elämä kuin sadusta]

on koulukiusattu, jää syrjään elämässä, kaikki välttelevät seuraa jne.

Minusta tuntuu välillä, että olen se onneton luuseri ja kaikki kiva tapahtuu vain muille.

No okei, on mulla kourallinen kavereita ja tuttuja, joiden kanssa olen jotenkuten tekemisissä, mutta enimmäkseen en.
Viimeksi viikko sitten olin kynttiläkutsuilla, siellä ei ollut montaa vierasta ja kun tuli arvonnan aika, kaikki muut saivat voiton, minun lappu oli ainoa, joka jäi sinne laatikkoon.

Tämä alkaa oikeasti saada jo koomisia piirteitä, kun olen kerta kaikkiaan se häviäjä kaikessa.

 

[elämä kuin sadusta]

Niin, ja minun ei tarvitse kuin olla, niin tuntuu, että nolaan itseni ja mokailen

 

[Jepjeps]

Sellaista se elämä on, jotta osalla voi olla kivaa ja hyvä onni vähän kaikessa niin tasapainon vuoksi jollain ei näitä asioita voi olla tai tapahtua
Jos ei olisi näitä "paitsiolijoita" niin muilla ei olisi verrata mihinkään ja näin ollen heilläkään ei olisi tavallaan mitään vaikka konkreettisesti olisikin.

Itse kuulun niihin, joilla ei nyt vaan yrityksistä huolimatta ole kohtalon korttien jaossa tuuria ollut. Tyyliin olin selvinnyt sujuvasti koulukiusaamisista ym ja lopulta vuotta vaille valmis hyväpalkkaiseen ja työllistävään ammattiin -> hups terveys pettää (fyysisesti) ja sittenpä ollaankin vammaisstatukseksella loppuelämä. Mutta kun olen jankuttanut itselleni (ja osa tutuista on suoraan sanonutkin oman elämän olevan lähes täydellistä minuun verraten) kuinka tasapainotan elämää tällä tavalla niin mikäs tässä.

Pitää vaan opetella näkemään hyviä puolia sieltä risukasastakin.. ja voihan sitä miettiä olevansa olemassa jo kiusallaankin. Kun hymyilee vaikkei sitä aihetta olisikaan monen käsityksen mukaan niin sekin on jo jotain mitä ei kaikilla voi olla.

 

[elämä kuin sadusta]

Kuulostaapa tutulle. Vaikka itse en olekaan (vielä) vammautunut vammaistuelle, niin lapseni ovat molemmat kehitykseltään poikkeavia, perineet minun paskat geenit.
Monesti olen miettinyt, että "miks just mä?" "Miks mä olen tällainen väliinputoaja ja se sääntöön kuuluva poikkeus" Huooks!
Noh, ehkä nousen vielä tästä alakulosta pois. Välillä vaan niin turhauttaa, kun mikään ei mene putkeen.

 

["jep"]

Itse taas olen tälläinen kulta lusikka suussa syntynyt. Ikinä ei ole ollut rahasta puutetta ja kulissit on kunnossa. Silti en ole onnellinen. Mieluummin asuisin yksin jossakin saaressa luonnon keskellä. Nauttien vain luonnon kauneudesta ja eläen siellä loppu elämän. No ehkä sitten kun saan lapset maailmalle.