parisuhteista, miten olla panikoitumatta, miten kuvitella koko elämä yhden ja saman ihmisen kanssa

["kristiina"]

eikö muilla ole ongelmaa tämän asian suhteen? mä alan jo tapailun alussa panikoimaan miesten kanssa. hän on kiva, vaikuttaa tosi hyvältä, on samat elämänarvot ja odotukset. seksikin on ihanaa ja mies saa perhosia vatsaan. MUTTA mä lyön jarrut pohjaan. en osaa ollenkaan kuvitella että mä lopun elämää sitoutuisin yhden ihmisen kanssa.

kuitenkin suurimmalla osalla se on oletusarvona elämälle, että olisi se joku jonka kanssa jakaa elämä. mutta mulle tulee paniikki, mitä jos mä alan katua, miksi mä valitsin tuon ihmisen. mitä jos mä petän? mitä jos se suhde muuttuu huonoksi? mitä jos mä tyytymättömyyttäni muutun hirviöksi?

Toisaalta en halua itselleni mitään avointa suhdettakaan. en osaa kuvitella jakavani miestä muiden naisten kanssa.

onko niin etten mä ole vielä vaan tavannut 'sitä oikeaa' ? unohtuuko nämä ahdistukset sopivan ihmisen myötä? tulisiko minun nyt tämän miehen kohdalla kuunnella sisintäni ja viheltää peli poikki ennenkuin satutan häntä?

 

[Keittiönoita]

Anna ajan kulua ja katso, miten suhteenne kehittyy. Ja kaikki ihmiset eivät tosiaankaan ole parisuhdekeskeisiä eivätkä halua viettää koko elämäänsä yhden ja saman ihmisen kanssa.

 

["kristiina"]

minulla on taustalla yksi 5 vuoden pitempi parisuhde..jossa kävi juuri näin, muutuin hirviöksi, kun olin tyytymätön suhteeseen. tein miehen elämästä kamalaa, en tiedä miksi se oli muka helpompi ensin koittaa savustaa se mies jättämään minut. tosin näin ei käynyt, kaikkien mun kamalien tekojen jälkeen mä olin vielä se joka jätti lopulta miehen.

nyt olen ollut toiset 5 vuotta sinkkuna, muutamia lyhyempia ja kevyitä suhteita takana. ja aina alkaa ahdistaa nuo samat kysymykset ..

 

[Keittiönoita]

Onko sulla lapsia? Jos ei, niin haluatko lapsia?

 

[ap.]

mä olen kuitenki aivan kiltti ihminen, en tiedä miten minusta tuon yhden suhteen aikana tuli noin kamala. ja mä jotenkin vielä vedän puoleeni sellaisia kilttejä miehiä, joista tulee mieleen se ensimmäinen suhde, missä mies vain otti vastaan kaiken paskan mukisematta. kaduttaa vieläkin miten mä olin niin kamala.

 

[Keittiönoita]

mä olen kuitenki aivan kiltti ihminen, en tiedä miten minusta tuon yhden suhteen aikana tuli noin kamala. ja mä jotenkin vielä vedän puoleeni sellaisia kilttejä miehiä, joista tulee mieleen se ensimmäinen suhde, missä mies vain otti vastaan kaiken paskan mukisematta. kaduttaa vieläkin miten mä olin niin kamala.

Sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä ei joskus olisi tyytymätön. Siis pidempiaikaista parisuhdetta.

 

[ap.]

yksi lapsi on, enempää en välttämättä halua..vielä on vuosia aikaa muuttaa mielipidettä (olen 25v) siihen asiaan,mutta nyt tuntuu etten halua.

 

[Keittiönoita]

yksi lapsi on, enempää en välttämättä halua..vielä on vuosia aikaa muuttaa mielipidettä (olen 25v) siihen asiaan,mutta nyt tuntuu etten halua.

Oletko miettinyt, mikä sulla siinä pidemmässä suhteessa tyytymättömyyden aiheutti? Sekö, että ajan myötä ihastus hävisi ja tilalle tuli arki? Jotkut ihmiset rakastuvat rakkauteen, eivät niinkään rakkautensa kohteeseen. Ja sitten, kun se alkuhuuma on mennyt ohi, toisen naama alkaa tympiä. Toisesta huomaa kaikki ne inhottavati ominaisuudet, joilta vastarakastuneena oli sulkenut silmänsä.

 

[ap.]

Sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä ei joskus olisi tyytymätön. Siis pidempiaikaista parisuhdetta.

niin aivan totta, mutta miten estää se etten muuttuisi hirviöksi jos en ole tyytyväinen? minulla on kauheat traumat entisesta parisuhteesta vieläkin, vaikka mä itse olin se kamalampi osapuoli.

 

[Keittiönoita]

niin aivan totta, mutta miten estää se etten muuttuisi hirviöksi jos en ole tyytyväinen? minulla on kauheat traumat entisesta parisuhteesta vieläkin, vaikka mä itse olin se kamalampi osapuoli.

Sä estät sen sillä, että kerrot miehelle, jos et ole tyytyväinen. Ja sitten mietitte, voisiko asialle tehdä jotain. Jos ei voi, niin sitten lusikat jakoon.

 

[ap.]

Oletko miettinyt, mikä sulla siinä pidemmässä suhteessa tyytymättömyyden aiheutti? Sekö, että ajan myötä ihastus hävisi ja tilalle tuli arki? Jotkut ihmiset rakastuvat rakkauteen, eivät niinkään rakkautensa kohteeseen. Ja sitten, kun se alkuhuuma on mennyt ohi, toisen naama alkaa tympiä. Toisesta huomaa kaikki ne inhottavati ominaisuudet, joilta vastarakastuneena oli sulkenut silmänsä.

Niin, miten sen sitten erottaa alkuhuumassa rakastunko oikeasti tähän ihmiseen, vai siihen että joku rakastuu minuun? Ja se kun puhutaan ettei täydellistä ihmistä ole, mihin mä vedän sen rajan, pitääkö olla realisti ja tyytyä ns hyvään vaihtoehtoon. mieheen joka on tosi kiva ja rakastettava. mutta noh ei täydellinen..? jäänkö sitten yksin jos alan näin tiukasti arvostelemaan, kun itsekään en täydellinen ole..

 

[Keittiönoita]

Niin, miten sen sitten erottaa alkuhuumassa rakastunko oikeasti tähän ihmiseen, vai siihen että joku rakastuu minuun? Ja se kun puhutaan ettei täydellistä ihmistä ole, mihin mä vedän sen rajan, pitääkö olla realisti ja tyytyä ns hyvään vaihtoehtoon. mieheen joka on tosi kiva ja rakastettava. mutta noh ei täydellinen..? jäänkö sitten yksin jos alan näin tiukasti arvostelemaan, kun itsekään en täydellinen ole..

Eipä sitä alkuhuumassa oikein erotakaan. Mäkin olen nuorena tyttönä rakastunut aivan täydellisen ihanaan mieheen, mutta jo vuoden päästä huomasin, että jätkähän on ihan mulkero. Rakastuneena vaan sulkee silmänsä asioilta, joita ei siinä hurmiossaan halua nähdä. Onko oikeasti rakastunut vai ei...sen huomaa usein vasta sitten, kun arki on astunut kuvioihin.

Itsekin totesit, että täydellistä miestä ei olekaan. Kuten ei täydellistä naistakaan. Kyse on siitä, onko puoliso riittävän hyvä, jotta sen kanssa haluaa olla. Ja onko puolisoilla tahtoa jatkaa parisuhdetta ja tehdä asioita, joiden myötä suhde olisi riittävän hyvä.

 

[ap.]

Vaikeita juttuja.mä olen koittanut päästä sisälle sen edellisen suhteen ongelmista.. en vain oikein itsekään osaa erotella mistä se kaikki lähti liikkeelle, kun eron jälkeen minusta on tuntunut ihan uskomattomalta että olen hänen kanssaan koskaan edes ollutkaan, koko mies oksettaa minua niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Mä pidän siitä että saan asua itsekseni, mutta tarvitsen myös miehen huomiota. Harmi kun ei se tunnu ainakaan täällä kolkassa olevan niin yleisesti hyväksyttyä edetä ilman suuria odotuksia, ja samanlaisia suunnitelmia kuin kaikilla muillakin.

Tämän hetkisellä miehellä on onneksi jo yksi lapsi entuudestaan, ja miehellä on jo hiukan enemmän ikää, ehkei meillä olisi mitään hirvittäviä paineita edetä suhteessa, ja ettei tämän parisuhteen päämäärä olisi se lapsenteko. näin kärjistettynä.

 

[Keittiönoita]

Vaikeita juttuja.mä olen koittanut päästä sisälle sen edellisen suhteen ongelmista.. en vain oikein itsekään osaa erotella mistä se kaikki lähti liikkeelle, kun eron jälkeen minusta on tuntunut ihan uskomattomalta että olen hänen kanssaan koskaan edes ollutkaan, koko mies oksettaa minua niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Mä pidän siitä että saan asua itsekseni, mutta tarvitsen myös miehen huomiota. Harmi kun ei se tunnu ainakaan täällä kolkassa olevan niin yleisesti hyväksyttyä edetä ilman suuria odotuksia, ja samanlaisia suunnitelmia kuin kaikilla muillakin.

Tämän hetkisellä miehellä on onneksi jo yksi lapsi entuudestaan, ja miehellä on jo hiukan enemmän ikää, ehkei meillä olisi mitään hirvittäviä paineita edetä suhteessa, ja ettei tämän parisuhteen päämäärä olisi se lapsenteko. näin kärjistettynä.

Sä olet sen verran nuori, että sun vielä odotetaan pariutuvan, hankkivan omakotitalon, toisen lapsen, kaksi farmariautoa ja labradorinnoutajan Mun mielestä ei kannata kiirehtiä suhteen kanssa. Jatkatte niinkuin nytkin. Ei kannata muuttaa saman katon alle, jos tuntuu siltä, että et halua. Toki jossain vaiheessa voi tulla tilanne, jossa mies haluaa tietää, mihin suuntaan suhteenne on menossa. Sitten joudut tekemään päätöksen: ota tai jätä.

Kirjoitit jossain aiemmassa viestissäsi, että jäätkö sitten yksin. Olisiko se kamalaa, jos jäisit?

 

[ap.]

Sä olet sen verran nuori, että sun vielä odotetaan pariutuvan, hankkivan omakotitalon, toisen lapsen, kaksi farmariautoa ja labradorinnoutajan Mun mielestä ei kannata kiirehtiä suhteen kanssa. Jatkatte niinkuin nytkin. Ei kannata muuttaa saman katon alle, jos tuntuu siltä, että et halua. Toki jossain vaiheessa voi tulla tilanne, jossa mies haluaa tietää, mihin suuntaan suhteenne on menossa. Sitten joudut tekemään päätöksen: ota tai jätä.

Kirjoitit jossain aiemmassa viestissäsi, että jäätkö sitten yksin. Olisiko se kamalaa, jos jäisit?

no nimenomaa, luulis että ne odotukset olisivat karisseet lapsen, eron ja yksinhuoltajuuden myötä vaan ei..

noh sanotaanko näin että kyllä mä nautin siitä että minullakin on joku kenelle soittaa ensimmäisenä jos jotain kivaa tai surullista tapahtuu. ja joku kenen kainaloon mennä jos on yksinäistä. mutta toisaalta.. minulla on lapseni, vielä hänen ollessa pieni mä saan suurimman osan siitä toisen ihmisen läheisyyden tarpeesta häneltä ja ehkäpä hän olisi sitten aikuisena se kenelle mä soittelen ne kuulumiset ja käänteet.

mä olen kyllä todella sosiaalinen, eikä tämä yksinolo mikään kamala asia ole ollut..päin vastoin, välillä tuntuu että ajaudunko mä näihin suhteisiin vain koska "niin kuuluu tapahtua". tietysti mä aikuisena ihmisenä tarvitsen fyysistä läheisyyttä ja haluan myös toteuttaa seksuaalisuuttani. Harvoin miehet on valmiita näin epämääräiseen suhteeseen kanssani. jossain vaiheessa se tulee ongelmaksi.

 

[Keittiönoita]

no nimenomaa, luulis että ne odotukset olisivat karisseet lapsen, eron ja yksinhuoltajuuden myötä vaan ei..

noh sanotaanko näin että kyllä mä nautin siitä että minullakin on joku kenelle soittaa ensimmäisenä jos jotain kivaa tai surullista tapahtuu. ja joku kenen kainaloon mennä jos on yksinäistä. mutta toisaalta.. minulla on lapseni, vielä hänen ollessa pieni mä saan suurimman osan siitä toisen ihmisen läheisyyden tarpeesta häneltä ja ehkäpä hän olisi sitten aikuisena se kenelle mä soittelen ne kuulumiset ja käänteet.

mä olen kyllä todella sosiaalinen, eikä tämä yksinolo mikään kamala asia ole ollut..päin vastoin, välillä tuntuu että ajaudunko mä näihin suhteisiin vain koska "niin kuuluu tapahtua". tietysti mä aikuisena ihmisenä tarvitsen fyysistä läheisyyttä ja haluan myös toteuttaa seksuaalisuuttani. Harvoin miehet on valmiita näin epämääräiseen suhteeseen kanssani. jossain vaiheessa se tulee ongelmaksi.

Sä olet mun esikoiseni ikäinen Mä olen ollut kohta 20 vuotta ilman parisuhdetta enkä ole parisuhdetta kaivannutkaan. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen ja mieluiten miessuhteissani otan vain rusinat pullasta En halua parisuhteen mukanaan tuomia ongelmia, koska sellaisiakin välillä parisuhteissa tulee. Mitä kauemmin olen ollut yksin - tai siis lasteni kanssa - sitä vähemmän mua kiinnostaa sitoutua kehenkään. Miehet ovat ihan mukavia, mutta en halua asua saman katon alla. Kun tapaan mukavalta tuntuvan miehen, teen jo heti alussa selväksi, että mitään parisuhdetta en halua nyt enkä tulevaisuudessa. Ja alussa se onkin miehille ihan ok. Vähän aikaa menee hyvin, mutta sitten mies kuitenkin alkaa haluta parisuhdetta. Ei auta muu kuin sanoa, että sitten sun varmaan pitää alkaa sellaista etsimään.

 

["kkk"]

Täydelliset ihmiset on kuule kamalia ja niitä kannattaa varoa!

 

[Rähinä-Reetta]

Jos asiat sujuu, niin aika menettää merkityksensä.

 

[ap.]

[QUOTE="kkk";25913776]Täydelliset ihmiset on kuule kamalia ja niitä kannattaa varoa![/QUOTE]

en mä mitään täydellistä ihmistä etsikään, vaan täydellistä minulle.

 

[Champion]

Ensinnäkin vaikka sua vastaan tulis täydellinen mies niin et voi tietää mitä teidän yhteiselämä olis 10 vuoden päästä. Oon aina ollut sitä mieltä et pitää heittäytyä täysillä just nyt elettävään hetkeen ja nauttia siitä mitä on Anna ajan kulua ja murehdi tollasia asioita sit kun aikaa on kulunut, luulen et sulla on vaan jotain alun pelkoa ja epävarmuutta.

Ei suhteet aina olekkaan helppoja. Mä en ole niitä ihmisiä jotka osaa rakastua ihan sairaan lujaa muihin. Oman mieheni otin täysin järkisyistä ja kymmenen yhdessä olovuoden jälkeen en siitä luopuis vaikka mikä olisi. Siitä kehkeytyi ajan myötä mun paras ystävä ja toki pidin miehestä alusta asti ja tuntui hyvältä ja turvalliselta olla sen kanssa ja tuntuu edelleen.

 

["muuli"]

Koita elää päivä kerrallaan - ei asioita kannata ihan joka kohdassa elää suoraan sinne 10 vuoden päähän. Sä olet selkeästi tiedostanut että olet tehnyt edellisessä suhteessa virheitä. Meistä kaikki tekee, älä ole niin ankara itsellesi. Et sinä yksin ole "Hirviöksi" muuttunut, it takes two to tango! Kaikki vaan ei osaa myöntää omaa osuutta ongelmiin - sinä osaat ja se on hienoa.

Maistele sitä suhdetta rauhassa - ihmisessähän voi olla piirteitä joita sä aluksi ajattelet "puuteiksi" mutta ajan kanssa huomaatkin että niin ei olekaan. Et vaan ehkä ole osannut ajatella asioita siltä kantilta. Kerro miehelle näistä ajatuksistasi,pelosta. Pyydä häneltä aikaa oppia tuntemaan hänet. Ole rehellinen.

 

[ap.]

nostelen vanhaa ketjua..

olenkohan vain vielä liian lapsellinen vai mistä johtuu kun en usko että osaisin olla uskollinen? miksi? mistähän se johtuu? tiedän että olen huomionhakuinen ym ja seksi on minulle todella tärkeää.silti.. nytkin jo tuntuu pahalta vaikkemme ole tämän miehen kanssa mitään sopineet, ja olen sanonut etten halua kiirehtiä tai sitoutua heti. käytännössä en ole siis valehdellut hänelle mitään,silti jatkan toisenkin miehen kanssa seksisuhdetta, joka tuntuu väärältä?

 

[juu ei]

Miten kukaan voi jaksaa ajatellan että raahautuu koko elämän samaan työpaikkaan 8-17? Ei stressaa puoliso. eihän sitä paljon näe edes. on töissä ja harrastuksissa. ja kunnioitan ja jumaloin sitä, on älykäs ja monilahjakas. ulkonäkö ok.