Purkautuminen tilanteestani

[ukko]

Minä täytän 27. ja mies täyttää 24.

Se tosiaan on kumma homma että pitää itsensä kuluttaa loppuun ennen kuin ymmärtää. Pöljää.

Ois niin makeaa näyttää sille että kouluttaudun ja jopa laihdun 20kg!!!
Niin ja mikä tärkeintä, en pidä häneen yhteyttä.

Itse kun olin 24v, olin täys kakara vielä. Ehkä se siitä vielä kasvaisi "miehen" mittoihin. Mene ja tiedä. Itse olin ns. mies vasta kolmikymppisenä. Vaan eipä sitä kannata jäädä odottamaan ja elämäänsä pilaamaan. Ota uusi suunta elämään ja elä kuten itsestäsi tuntuu.

 

[mökin muija]

Voimia sulle! Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. itse olen vastaavan suhteen loppumisen käynyt joskus läpi. Mies ei ollut kasvanut miehen mittoihin vaikka oli yli kolmekymppinen! Sua ja poikaasi parempi elämä odottaa :hug:

 

[npr]

jospa poikakin vielä suostuisi siihen hoitoon - itselle tehosi ihan aikuisiällä, ja todella nopeasti (ja myös niihin iho-ongelmiin, joita ei varsinaisesti lähdetty hoitamaan.. ).

Tsemppiä tilanteeseesi!!

 

[Rodeoraattori]

:hug:

 

[Gluteus maximus]

:hug: :hug: On ne miehet kyllä niin erilaisia. Mieheni oli 24 kun esikoinen syntyi ja ollut aina aivan loistava isä ja aviomies (tokihan mekin riidellään)

Kaikki varmasti järjestyy, kun sinulla noin hyvä asenne ja päättäväisyyttäkin!

 

[Erkku]

Mistä sä löysit sen rohkeuden ja päättäväisyyden, että sait voimia jättää miehesi. Teidän suhde vaan kuulostaa kovin samanlaiselta kuin meidänkin ja mä olen nyt kaksi päivää miettinyt, että jaksanko tätä vielä jatkaa vai teenkö jo stopin... Olen myös hakemassa itselleni keskusteluapua, josko sieltä sitten se rohkeus löytyisi lopullisen päätöksen tekemiseen.

Stressaa vaan vähän tuo juhannus, että miten se mahtaa oikein sujua tässä tilanteessa. Puheväleissä ei taas oikein olla ja kavereiden mökille pitäisi mennä...

Hauskaa juhannusta nyt kuitenkin kaikille!!

 

[vieras]

sinä olet löytänyt jo sen vahvuuden jättää mies ja uskon että elämä muuttuu hyväksi kun mies saa vehkeensä kerättyä pois.ei ole muistuttamassa.tuo vaihe että asioista on päätetty mutta toinen ei ole lähtenyt on pahinta aikaa,sitä jossittelu aikaa,vaikka itse tietää kuinka hyvää se tekee kun toinen lähtee eikä voi enää satuttaa.ja se että olet hakemassa apua itsellesi ja opiskelua suunnittelet on jo iso voitto sinulle,näkee että tulet pärjäämään keskenään pojan kanssa.voimia sinne!

 

[Kiukkuperse]

:hug:

 

[vieras]

Hieno päätös sinulta! Voimia pitää myös päätös!
Tuosta valohoidosta sen verran että meillä on tuttavapiirissä mies, jolla TOSI paha toi atooppinen iho ja se on saannut varsinkin talvella hyvän avun tosta valohoidosta kutinaan ja ihon hilseilyyn. Tääkin mies suhtautu hyvin epäilevästi valohoitoon mutta kun apu löyty niin oli todella tyytyväinen! Joten koitahan saada poikasi ymmärtämään että siitä ois apua kutinaan jos muutaman minuutin siel valohoidossa ois! Ja itselle myös koita saada positiivinen ja luottava asenne hoitoon, koska lapsi vaistoo jos äiti ei usko ja se vaikuttaa sit lapsen käytökseenkin!

 

[Sininen]

Minä täytän 27. ja mies täyttää 24.

Se tosiaan on kumma homma että pitää itsensä kuluttaa loppuun ennen kuin ymmärtää. Pöljää.

Ois niin makeaa näyttää sille että kouluttaudun ja jopa laihdun 20kg!!!
Niin ja mikä tärkeintä, en pidä häneen yhteyttä.

Itse kun olin 24v, olin täys kakara vielä. Ehkä se siitä vielä kasvaisi "miehen" mittoihin. Mene ja tiedä. Itse olin ns. mies vasta kolmikymppisenä. Vaan eipä sitä kannata jäädä odottamaan ja elämäänsä pilaamaan. Ota uusi suunta elämään ja elä kuten itsestäsi tuntuu.

Onneksi se ei aina ole noin. Oma mies oli 25 kun saimme ensimmäisen lapsemme ja 24 kun menimme naimisiin ja edelleen on ihan sama miehinen mies kuin oli silloinkin

 

[MySelene]

:hug: :hug:

 

[The titityy]

Järkky päivä.

Koko aamun soittelin joka paikkaan ja aika heikosti on apua tarjolla. Psykologeille viikkojen jonot.
Sen verran tapahtui että perhetyöntekijän sain heti ja se kävikin tässä äsken juttelemassa.
Sain hänelle itkeä, mikä oli nyt tärkeintä että jollekin sain puhua kasvotusten.

Voi kun vaan voisi tehdä aikahypyn pari kuukautta eteenpäin, kaikki asiat olisi varmaankin silloin jo vähän selkeämmät.

Tämä hetki, tässä ja nyt on se vaikein. Siksi varmaankin itse ja moni muu on eroa lykännyt kun tämä alku on niin kauheaa.
Sata asiaa pitäisi hoitaa romahtamatta.