Puolueelliset isovanhemmat

[Keittiönoita]

Mitähän tuokin tarkoittaa?
Jokainen lapsi tarvitsee aikuiselta huomiota ja aikaa. muiltakin kuin vanhemmiltaan.
Vai onko tarve vanhempilähtöistä? jos aikuinen haluaa joka viikko baariin, hän tarvitsee ja toinen ei?

Trkoittaa esimerkiksi sitä, että jos molemmilla lapsillani on vaikkapa 2 lasta ja yksi lapsenlapsistani sairastuu ja vaatii paljon sairaalassaoloa, hoidan tietysti silloin enemmän tämän lapsen sisarusta kuin kahta muuta lapsenlastani. Jotta lapseni påuolisoineen voivat olla sen sairaan lapsen mukana siellä sairaalassa. Tai jos vaikka jompi kumpi lapsistani tai heidän puolisonsa sairastuu, hoidan silloin enemmän sen sairastuneen vanhemman lapsia kuin sen, jona molemmat vanhemmat ovat terveinä. Tai jos esim junnu toteuttaa haaveensa, lähtee rauhanturvaajaksi ja häneltä jää lapset ja vaimo tänne Suomeen, hoidan silloin enemmän hänen lapsiaan kuin tyttäreni lapsia, jonka puoliso ei ole tuhansien kilometrien päässä. Tässä nyt siis muutama esimerkki.

 

[mummi]

Tiedän tämän tunteen...

Meillä on niin että lapsistani vanhin saa eniten huomiota ja parhaat lahjat ja pääsee yökylään. Joskus se on niiiiin epäreilua.... Mutta huomasin, että isovanhemmista mummo tuntee huonoa omaatuntoa tästä ja varsinkin siitä jos siskoni lapset jäävät vähemmälle huomiolle. Sinne hän sitten kiirehtii tukka putkella

Nyt vähän vanhempana en tunne enää niin paljon murhetta siitä että mummo ja ukki tykkäävät niin hirveän paljon esikoispojasta. Tiedän että koska hänen kanssaan pystyy kuitenkin jo keskustelemaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, niin isovanhempien on siksi niin mukava hänen kanssaan olla.

Tyttöni on ihastunut tätiinsä, joka on mieheni sisko. Hän on myös lapseni kummi ja kiinnostunut tytön elämästä. Heidän välilleen on kehittynyt erityisen lämmin side. Jos he eivät näe, niin täti muistaa kortilla. Tyttö piirtää kuvia tädille. Tytär on ollut tädin luona yökylässäkin.

Mietin sitä että jos joskus olen itse mummo ja minulla ois vaikka seitsemän lastenlasta.... niin yrittäisin muistaa kaikkia periaatteessa yhtä paljon, mutta varmaan lähellä asuvat saisivat kuitenkin enemmän aikaa.... Saman perheen lapsille koettaisin kuitenkin olla mahdollisimman tasa-arvoinen. Oma mummunikin oli

Uskon että on olemassa myös ihmisiä, jotka haluaisivat hoitaa lapsenlapsia, mutta heitä ei välttämättä ole ollenkaan tai he asuvat tosi kaukana. Varamummo voisi olla ratkaisu sellaiseen perheeseen, jossa oikea mummo ei ehdi olemaan läsnä.

Jos vaan raha-asiat suututtaa niin sitten en tiedä. Periaatteessa isovanhemmat saavat omat rahansa käyttää mihin tahansa.

Siinäpä sitä onkin mummilla taiteilemista että on tasapuolinen kun on erilaisia tarpeita perheillä. Kuitenkaan ei voi aina yhden lapsia ottaa tasapuolisuuden vuoksi ja joskus joutuu sanomasan jollekin ei.
Helppoa olisi jos olisi vain yksi lapsi ja hänen lapsensa mutta kun on halunnut useamman lapsen aikoinaan niin taiteilemista riittää että välit säilyvät hyvänä, onneksi on kivat miniät ja vävyt.

 

[Keittiönoita]

Siinäpä sitä onkin mummilla taiteilemista että on tasapuolinen kun on erilaisia tarpeita perheillä. Kuitenkaan ei voi aina yhden lapsia ottaa tasapuolisuuden vuoksi ja joskus joutuu sanomasan jollekin ei.
Helppoa olisi jos olisi vain yksi lapsi ja hänen lapsensa mutta kun on halunnut useamman lapsen aikoinaan niin taiteilemista riittää että välit säilyvät hyvänä, onneksi on kivat miniät ja vävyt.

Näinpä juuri. Mun on kyllä äärettömän vaikea kuvitella, että omat lapseni alkaisivat ikinä edes laskemaan, montako kertaa toisen lapsi on ollut mulla hoidossa ja montako kertaa taas toisen lapsi.

 

[kekkeri]

Meillä sama tilanne, ja surullista asiassa on se, että molemmilta puolilta ovat huonommat. Anoppi ja appi suosivat lähellä asuvia.Lapsia kuskataan ja hoidetaan ja haetaan. oma isä ei välitä kenestäkään. Äitini suosii suosikkilapsensa lapsia.

Tällaiset puolueelliset isovanhemmat ovat niitä, jotka itse ovat olleet se röyhkeä osapuoli, eli ovat aina itse saaneet hoitoapua halutessaan omilta vanhemmitlaan. se joka on aina kehdannut olla vailla, miettimättä saavatko muut sisaret saman verran.

Kun itse kokee omien lasten suhteen epäreiluuden, tietää sitten aikanaan olla tasapuolinen hoitoavun taloudellisen avun, ym. suhteen. Ja osaa kuunnella jos joku purnaa. Meillä on sellaiset vanhemmat molemmilla, että jos erehdyt sanomaan, että ei tunnu reilulta, alkavat marttyyreiksi ja koskaan eivät pysähdy miettimään omia tekojaan, vaan jos sanot asiasta, alkaa meidän syyttely. Eli että mitä valitamme, vaikka asiasta on sanottu.

Muutama juttu, ensinnäkin tottakai lähellä asuvia suositaan, heitä on helppo mennä katsomaan/usein käyvät usemmakin.

Toiseksi jokainen onnistunut suhde tarvitsee aikaa. Eli nämä mummot jotka ovat enemmän jonkun kanssa tekemisissä ovat tutustuneet paremmin näihin ja niistä tullut rakkaampia. Paras keino olisi olla itse sinnikäs, kertoa kuulumisia, lähettää kuvia, mutta ennen kaikkea käydä kylässä, pyytää hoitoapua jne. Vaikka varmaan v...taa jo toinen ei itse tajua mutta niin se vaan on.
Olen huomannut ton ihan omien ja miehen isovanhempien kanssa, rakkaus tulee yleensä kun toisen oppii tuntemaan. Jos lastenlapsia näkee vain harvoin ei sellaista tunnetta välttämättä tule, eikä isovanhemmat tunne ja tajua miten hienoja yksilöitä lastenlapset on.
Eli aikaa ja energiaa, vaikka mieli tekis päinvastoin vähentää niin lisätkää.
Tietysti tämä ei päde kaikkiin....

Yksi juttu on myös se, että osa lapsista voi olla tosi hankalia, esim. jos lastenlapselle on jokin sairaus joka vaatii erityishuomiota isovanhemmalta voi se tuntua pelottavalta. On myös lapsia jotka käyttäytyy tosi huonosti ja tavallaan ymmärrän iäkkäitä isovanhempia että sitten on mielummin näiden "helppojen" ja kilttien kanssa.

Tsemppiä isovanhempien suhteisiin, ne yleensä on kuitenkin ainutlaatuisia lastenlapsille...