puolitoistavuotiaan yöunille meno...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
mitä minun pitäisi tehdä kun puolitoistavuotiaallamme ei ole nyt väliaikaisesti omaa sänkyä, vaan hän nukkuu meidän välissämme ja nukkumaan meno on taistelua, sillä hän ei halua mennä nukkumaan yksin. Tänäänkin yöunille mennessään itki kamalasti, kun laitoin huomeenne oven kiinni ja jätin hänet sänkyymme itsekseen. No, eihän siinä kauan mennyt kun oli jo oven takana parkumassa. Vein aina takaisin ja sama toistui. Pelkääköhän hän jotain, vai mistä lie kyse? En minä jaksa aina mennä samaan aikaa nukkumaan kun tytär, enkä totisesti halua totuttaa häntä siihen, että ns. vale nukun siihen saakka että hän nukahtaa. Onko muilla sanoja omgelmia?
 
En ihan ymmärrä miksi ovi pitää laittaa kiinni? Voisiko se olla se jokin mikä pelottaa? Voisiko jokin unilelu auttaa rauhoittumaan? Onko jotain sellaista joka olisi pienelle SE TÄRKEIN lelu?
 
no jos et halua totuttaa lasta siihen, että saa nukahtaa turvalliseen tunteeseen kun oma vanhempi pötköttää vieressä niin sitten ei taida auttaa kuin huudattaminen!
 
Loimeri, koska hän tulee aivan varmasti huoneesta pois silloin.

Omg, olikohan hieman kärjistettyä? Hän saa turvaa ja rakkautta takuulla emennän kuin laki saallii, mutta en yksinkertaisesti tahto joka ilta nukuttaa enään tuon ikäistä.
 
no jos et halua totuttaa lasta siihen, että saa nukahtaa turvalliseen tunteeseen kun oma vanhempi pötköttää vieressä niin sitten ei taida auttaa kuin huudattaminen!

Ymmärrän samanikäisen äitinä hyvin, ettei halua vieressä pötköttää, helposti siihen nukahtaa itsekin, siihen meni oma aika, ja sitten herää ihan pökkyräisenä outoon kellonaikaan.

Oman samanikäiseni nukutan (omaan huoneeseen, mutta patjalle lattialle, ei halua sänkyynsä tällä hetkellä jostain syystä, kun tuo patjakin on) niin, että kun hän makaa vatsallaan, hieron hänen jalkapohjiaan ja pohkeitaan melko voimakkaasti ja laulan unilauluja. Jos hän meinaa venkoilla, lopetan hieromisen ja laulamisen, ja kysyn, haluaako hän laulua ja hierontaa, ja kehotan laittamaan pään tyynyyn (okei, ei sillä edes ole tyynyä). Jos vaan leikkii, sanon rauhallisesti, että äiti ei enää leiki, nyt on äiti tarjolla nukuttamiseen, mutta jos leikit vaan, niin äiti menee siksi aikaa pois, ja joskus jätänkin pariksi minuutiksi temppuilemaan. En toki anna hätääntyä liikaa. Yleensä, kun olen muualla käynyt, asettuu jo rauhallisesti hierottavaksi ja nukutettavaksi. Silmien mentyä kiinni hyräilen vielä hetken ja hieron rauhalliseen tahtiin, kunnes toivotan hyvää yötä ja lähden.

En sano, että tämä toimisi aina ja kaikille, mutta tällä hetkellä on meillä aika toimivaa. Lapsi saa nukahtaa turvalliseen tunteeseen, mutta äidillä ei mene hermo, kuten kainaloon nukuttaessa venkoilun kanssa. Innolla odottelen, millainen vaihe tulee seuraavaksi ;).
 
Kyllähän toi meidänkin 2 vuotias tulee joskus pois sieltä pedistä, mutta ei ovea silti suljeta, vaan kiikutetaan ipana takaisin petiin niin monta kertaa kuin on tarvis. Mulle ei ole tullut edes mieleen laittaa ovea kiinni, voisin kuvitella että meillä siitä ainakin tulisi kauhea poru. Mä uskaltaisin kuitenkin väittää että pieni kokee olevansa siellä ihan yksin ja se saattaa noin pientä pelottaa.

Eihän se helppoa ole ja kärsivällisyyttä se kysyy, mutta JOS kyse on toisen perusturvallisuuden tunteesta, niin mä jättäisin oven auki.
 

Yhteistyössä