no jos et halua totuttaa lasta siihen, että saa nukahtaa turvalliseen tunteeseen kun oma vanhempi pötköttää vieressä niin sitten ei taida auttaa kuin huudattaminen!
Ymmärrän samanikäisen äitinä hyvin, ettei halua vieressä pötköttää, helposti siihen nukahtaa itsekin, siihen meni oma aika, ja sitten herää ihan pökkyräisenä outoon kellonaikaan.
Oman samanikäiseni nukutan (omaan huoneeseen, mutta patjalle lattialle, ei halua sänkyynsä tällä hetkellä jostain syystä, kun tuo patjakin on) niin, että kun hän makaa vatsallaan, hieron hänen jalkapohjiaan ja pohkeitaan melko voimakkaasti ja laulan unilauluja. Jos hän meinaa venkoilla, lopetan hieromisen ja laulamisen, ja kysyn, haluaako hän laulua ja hierontaa, ja kehotan laittamaan pään tyynyyn (okei, ei sillä edes ole tyynyä). Jos vaan leikkii, sanon rauhallisesti, että äiti ei enää leiki, nyt on äiti tarjolla nukuttamiseen, mutta jos leikit vaan, niin äiti menee siksi aikaa pois, ja joskus jätänkin pariksi minuutiksi temppuilemaan. En toki anna hätääntyä liikaa. Yleensä, kun olen muualla käynyt, asettuu jo rauhallisesti hierottavaksi ja nukutettavaksi. Silmien mentyä kiinni hyräilen vielä hetken ja hieron rauhalliseen tahtiin, kunnes toivotan hyvää yötä ja lähden.
En sano, että tämä toimisi aina ja kaikille, mutta tällä hetkellä on meillä aika toimivaa. Lapsi saa nukahtaa turvalliseen tunteeseen, mutta äidillä ei mene hermo, kuten kainaloon nukuttaessa venkoilun kanssa. Innolla odottelen, millainen vaihe tulee seuraavaksi
.
