Puolison puhelimeen vastaaminen, viestien lukeminen jne.

Nykyisessä suhteessa mies saa lukea kaikki sähköpostit/viesti/katsoa puhelut ja facet, jos tuntuu että on tarvetta, toisinpäin sama asia.
Edellisessä suhteessa en edes tajunnut että moiseen oli tarvetta, kunnes.....
Mies oli ostanut uuden puhelimen (tästä apaut 8 vuotta). Oli ostanut kamerapuhelimen jotka oli siihen aikaan vielä suht huonoja, mut tää hänen luurinsa oli AINAKI 2 megapixeliä. :D
Noh, esitteli aikansa kuvia kissoistansa, ja pyysin et saanko ihan itse katsoa. Katsoin kuvat, ja esille pompsaa kuva, jossa naisen pimpsa. Ja se EI ollu mun. Heitin puhelimen miehen syliin ja kiljahdin että "Hyi S**tana!* Yritti selittää jotain vanhoista heloista yms, mut kyl se suhde kaatu siihen.
Oli muutenkin sellanen "häilyvä" luonne, ja olin saanut omaan luuriin viestejä jotka ei selkeesti ollu tarkoitettu minulle, vaan jollekin toiselle ihmiselle (lue "naiselle"). Tyhmä kun olin, seurustelin tyypin kanssa vielä vuoden ennenkuin - monen samanlaisen jutun myötä - muutin pois.
Olen tänään naimisissa miehen kanssa jonka puhelimeen en ole koskenutkaan, ei ole ollut aihetta. Tottahan toki tuo ed. suhde teki tuhoa luottamukselle ja itsetunnolle, mutta sekuntiakaan en ole epäillyt nykyistä mistään vilunkipelistä. Saan vastata puhelimeen, saan lukea viestit jos haluan jne... En halua, enkä koe tarvetta.
Toki ymmärrän, että joillekin se face ja puhelin on yksityisyyttä, mulle se on vaan väline jolla pidän kavereihin yhteyttä. Olen onnellinen et mulla on mahtava mies jolle kaksi lasta, ja TIEDÄN ettei sillä luonne anna periksi pettää tai muutenkaan olla mulle paha. Näitä on harvassa, mutta aloittajan kanssa me on taidettu löytää ne helmet. ;)
 
Meillä puhelimet on myös työpuhelimia, joten ei vastata toistemme kännyköihin ellei näy tuttu nimi ja toinen varta vasten pyydä vastaamaan. Sähköpostitkin ovat ihan erikseen, samoin itse asiassa tietokoneet. Pankkitilit ovat myös erilliset, vaikkakin yhteinen säästötili johon molemmat tallettavat. Laskut maksetaan periaatteella kumpi ensin sattuu asiaan ryhtymään.

Sinänsä ei mitään salaista, mutta ei ihan ihollakaan hengitetä. Uskon tietäväni keiden kanssa mies pitää yhteyttä, vaikka en hänen puhelin- tai sähköpostitietoja luekaan. Samoin hän tietää keiden kanssa vaihdan kuulumisia, kun hänellekin tilannetta päivitän. Jos keskustelu välillämme vähenisi, olisi se ensimmäinen hälytysmerkki.
 
Olemme aviopari ja perhe. Meillä ei ole mitään salattavaa. Pääsemme molemmat sähköposteihin, facebookiin jne klikkauksella. Usein pyydän miestä tsekkaamaankin mun postit esim. työpäivän aikana jos en itse ehdi ja odotan jotain tärkeää. Mies avaa yleensä kaiken postin (siis etanaversion), kun mä en vain jaksa. Ja koska hän maksaa kuitenkin aina laskut (yhteinen tili, emme omista omia). En ymmärrä miksi pitäisi jotain salailla. Olemme avioliitossa ja oletamme näin, että olemme jollain tavalla yhtä.

Mua huolestuttaisi jos mies ei voisi kertoa salasanojaan jos kysyisin. Emme kumpikaan ole luonteeltamme mitään stalkkereita.
 
[QUOTE="vieras";26794595]Olemme aviopari ja perhe. Meillä ei ole mitään salattavaa. Pääsemme molemmat sähköposteihin, facebookiin jne klikkauksella. Usein pyydän miestä tsekkaamaankin mun postit esim. työpäivän aikana jos en itse ehdi ja odotan jotain tärkeää. Mies avaa yleensä kaiken postin (siis etanaversion), kun mä en vain jaksa. Ja koska hän maksaa kuitenkin aina laskut (yhteinen tili, emme omista omia). En ymmärrä miksi pitäisi jotain salailla. Olemme avioliitossa ja oletamme näin, että olemme jollain tavalla yhtä.

Mua huolestuttaisi jos mies ei voisi kertoa salasanojaan jos kysyisin. Emme kumpikaan ole luonteeltamme mitään stalkkereita.[/QUOTE]

Näin juuri. Mielestäni vallankin avioliiton yksiseikka on "avata" puolisolle ovet omaan yksityisyyteen. Päästää sinne minne kukaan muu ei pääse. Muutenhan sitä ollaan kaveripohjalla noin karrikoiden. Tätä ketjua kun lukee en enää kamalasti ihmettele näitä tarinoita joissa puoliskoista toinen on pistänyt raha-asiat päin p:tä toisen tietämättä...

Ja näinhän se menee, kun ovet on avoinna, ei ole tarvetta urkkia.
 
Oletteko koskaan ajatelleet että se viestin lähettäjä ei ehkä halua että puoliso lukee sen viestin? Se voi olla hänelle todella henkilökohtainen asia, ja siinä rikotaan hänen yksityisyyttään jos sen lukeekin joku muu. Vai kerrotteko kaikki ystävienne henkilökohtaiset asiat puolisollenne muutenkin?
 
Oletteko koskaan ajatelleet että se viestin lähettäjä ei ehkä halua että puoliso lukee sen viestin? Se voi olla hänelle todella henkilökohtainen asia, ja siinä rikotaan hänen yksityisyyttään jos sen lukeekin joku muu. Vai kerrotteko kaikki ystävienne henkilökohtaiset asiat puolisollenne muutenkin?

Samaa mieltä. Kaverit lähettelee mulle yksityisasioita tekstareilla tai facbookissa jutellaan pitkät tovit. Mulla ei välttämättä ole salaisuuksia, mutta ystävillä on.
 
  • Tykkää
Reactions: Big Bang Theory
No en ole ikinä kokenut tarvetta päästä mieheni sähköpostiin, facebookin tms. tai lukea hänen tekstiviestejään. Mitä ihmeen luottamusta se on jos kokee tarpeelliseksi pääsyn näihin (luottamuksen nimissä)?

Mieheni puhelimeen kyllä vastaan jos hän on estynyt vastaamaan ja laskut avaan jos olen niitä maksamassa.
 
meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteiset huonekalut, yhteiset puhelimet, yhteiset pankkitilit, tiedot toisetemme faceen ja sähköpostiin,monet yhteiset ystävät. Tämä sopii meille, tietty on juttuja jotka on mun ja kavereiden keskeisiä tai miehen ja kavereidensa keskeisiä, ei siinä mitään mutta kavereiden kanssa pidetään soittamalla tai kasvotusten maailman parannukset, ei niihin tekstiviestit tai muutkaan sähköiset viestit riitä, vaan silloin tarvitaan oikeaa kuuntelijaa tai oikeaa olkapäätä, ei mitään tekstiviesti-ystävää tai sähköposti-ystävää.
 
kyllä mäkin koen,että ihmisellä pitää olla yksityisiä asioita. Minulla on oma puhelin/sähköposti, ja miehellä samoin. Toisen puhelimeen ei vastata ilman lupaa ja sähköposteja voi katsoa pyynnöstä. Mielestäni pitää sen verran kyllä toiseen luottaa, että hänellä saa olla omaakin elämää, emme kuitenkaan elä sillälailla missään symbioosissa. Omia kavereita on kummallakin, ja myös aikaa vietetään toisinaan erillänkin.
 
Täällä myös perheellinen aviopari ja luottamus 100%. Kaikki avointa, molemmilla tietokoneella sähköpostit, face, irkit yms ilman mitään salasanoja. Puhelimetkin on vapaata riistaa ja pankkitili yhteinen sekä postit avaa se joka ehtii :)
 
Täällä myös perheellinen aviopari ja luottamus 100%. Kaikki avointa, molemmilla tietokoneella sähköpostit, face, irkit yms ilman mitään salasanoja. Puhelimetkin on vapaata riistaa ja pankkitili yhteinen sekä postit avaa se joka ehtii :)

Mulle ei nyt ihan aukea tämä...jos luottamus on 100 % niin miksi lukea toisen sähköposteja, facea tai esim. tekstiviestejä? Musta näiden lukeminen kertoo epäluottamuksesta toista kohtaan (ja lisäksi loukkaa puolison ystävien yksityisyyttä)
Jos luottamus on 100 % ei pitäisi olla mitään tarvetta tällaiseen "avoimuuteen"
 
En koskaan lukisi mieheni viestejä ja toivon ettei sekään minun. Puhelimeen vastaan jos siellä on esim. anoppi. Meillä tulisi aikamoinen sota jos mies salaa lukisi mun viestejä ihan mistään, mun mielestä ei olisi reilua esim. kavereitani kohtaan näytellä heidän henkilökohtaisia juttujaan miehelle.
 
Te joiden mielestä puolisoiden välillä ei saa olla yksityisyyttä/salaisuuksia, ja joille sähköpostit, puhelimet, fb jne. ovat täysin avointa kauraa luettavaksi: onko mielestänne myös lastenne puhelimet, fb, sähköposti, päiväkirjat jne. teille kuuluvaa, vai saako heillä olla salaisuuksia/yksityisyyttä? Jos siis puhutaan teini-ikäisistä tai sen suuntaan, että nyt ylipäätään edes fb:ssä saavat olla.
 
Täällä myös perheellinen aviopari ja luottamus 100%. Kaikki avointa, molemmilla tietokoneella sähköpostit, face, irkit yms ilman mitään salasanoja. Puhelimetkin on vapaata riistaa ja pankkitili yhteinen sekä postit avaa se joka ehtii :)
Salasanat nyt kuuluu perusjärjellä jo tietoturvaan. Ei olisi kovin kummoinen vaiva teidän tietokonetta ja sitä kautta kaikkia teidän käyttäjätilejä kaapata.

Mutta ymmärrän että tuollainen avoimuus on tarpeellista jos ei luottoa muuten ole.
 
vastaan kysymykseen. alaikäisen lapsen fb,sähköposti,puhelin ovat sellaisia mihin olen sanonut, että minulla on oikeus katsoa ne läpi ja että kertovat sen kavereilleenkin.
Kiusaamisia on tullut julki juurikin fb keskusteluista pienessä muodossa ja olen niihin puuttunut.
päiväkirja on yksityinen, siihen ei ole lupa kajota kuin kirjan omistajalla itsellään.
samoin puhelimeen on tullut kiusaus viestejä.
Olen lasten huoltaja mikä tarkoittaa, että minun täytyy huolehtia lapseni hyvin voinnista. Useinkaan lapset eivät kerro kiusaamisisa vanhemmilleen koska pelkäävät seurauksia, asioihin puuttumista eivätkä halua pahoittaa vanhempien mieltä.
siinä ei paljoa yksityisyys lait paina jos esim. enkeli elisan kaltainen tarina olisi totta, ja hyvinkin voisi olla.
 
Näkisin tän asian niin, että meillä on mahdollista lukea toisen viestit jne. ,mutta kumpikaan ei näe siihen mitään tarvetta. Tiedän siis, että mieheni pääsisi halutessaan lukemaan vaikka fb-viestini, mutta luotan siihen, ettei hän siitä huolimatta tee niin.

Se, että jokin on mahdollista, ei aina tarkoita, että niin myös tehdään. Muutamat täällä saivat tuon avoimen kirjan periaatteen kuulostamaan siltä, että perheessä päivittäin tsekaittaisiin toistensa puhelimen, mailit, fb ja viestit. Näin tuskin kuitenkaan kovin monessa perheessä toimitaan..
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Salasanoja ei tietenkään tiedetä, ne ovat yksityisasia. Jos toisen puhelin soi, toinen voi kyllä katsoa, kuka soittaa ja antaa puhelimen toiselle tai jos tämä on esim. suihkussa, kertoa jälkeenpäin, että se ja se yritti soittaa. Vastataan vain poikkeustapauksissa, esim. jos ollaan menossa vaikkapa jommankumman vanhemmille ja tämä vanhempi soittaa, siltä varalta, että on jotain pikaista käytännön asiaa. Viestejä ei lueta, korkeintaan voidaan viestiä avaamatta todeta, että se ja se näyttää laittaneen viestin.

Ja - pommi - ei olla kavereita Facebookissa. Miksi olisimme, kun voimme saman katon alla kommunikoida muutenkin. Minua ärsyttää mieheni suuri kaverimäärä ja jotkut hänen päivityksensä (uutisiin linkkailu ja niiden kommentointi), ja kerran suutuspäissäni poistin hänet. Ei haittaa menoa.

Minun ystäväni kyllä saattavat viesteissä kertoa omia asioitaan, joita en miehelle kerro, ellei erikseen niin sovita tai ystävä itse ota mieheni kuullen asiaa puheeksi. En itsekään puhu ystävieni miehille kaikesta mistä ystäville, vaikka ihan mukavia ihmisiä nämä miehet ovatkin. Eivät kuitenkaan ystäviäni vuosien takaa.
 
Täytyy vielä lisätä, etten ollenkaan ymmärrä sitä perustelua, että joo mutta mun mies on ihana ja kultainen ja luotettava, eikä tietenkään kertoisi mun ystävieni asioita eteenpäin. Itse toimin ammatissa, jossa on salassapitovelvollisuus, eikä tulisi mieleenkään rikkoa sitä vain siksi, että joku on niin ihana ja luotettava, ettei varmasti kerro eteenpäin, vaikka olisin siitä kuinka varma. Toki ystävien suhteen ei olla ammattiroolissa, mutta otan salaisuuksien säilyttämisen aivan yhtä vakavasti.
 

Yhteistyössä