Puolison puhelimeen vastaaminen, viestien lukeminen jne.

*VintageRose*

Jäsen
13.07.2012
138
1
16
Miten teidän suhteissa menee toisen puhelimeen kajoaminen?
Meinaan meillä puhelimeen vastaa se, joka on lähempänä ja viestinkin avaa lähempänä oleva. Mies yleensä sanoo, keltä viesti on ja antaa puhelimeni mulle kun taas mieheni yleensä pyytää mua avaamaan ja lukemaan sille tulleen viestin.
Tiedän mieheni säpon salasanan, kun hän usein pyytää mua tarkistamaan sieltä posteja (ei sisällä mitään työasioita tms.) ja mulla on facessa tallennettu salasana, joten halutessaan mies pääsee kyllä sinnekin, jos haluaa. En tiedä onko koskaan käynyt.
Meille tämä sopii hyvin. Meillä ei ole mitään suuria salaisuuksia toisiltamme ja ei mitään tarvetta salailla. Kaverit tietävät, etttä kumpi tahansa saattaa lukea viestin ensin ja me ei muutenkaan mitään salaisuuksia käsitellä viestein. Mulla ei ole niin suurta tarvetta varjella yksityisyyttäni, että jaksaisin vahtia puhelintani, eikä onneksi miehelläkään.
 
meillä puhelimet on omia, mutta jos toinen ei pysty vastaamaan niin silloin vastataan. viestejä ei lueta kuin pyynnöstä tai katsotaan keneltä se on.

kumpikaan ei kuulu lärviopukseen.

sähköpostit on koneilla avoimina ilman salasanoja että kumpikin voi vapaasti käyttää niitä.

nettipankkitunnukset tiedetään toistemme käyttötileille ja voidaan käyttää niitä vapaasti.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
toisen puhelimeen, sähköposteihin, tileihin, kirjeisiin, facebookiin ym. ei kajota/ lueta/ katsella ilman lupaa/ ihan pakottavaa tarvetta. En koe tarpeelliseksi vastata edes toisen puhelimeen. Soittaa uudelleen jos tärkeää asiaa, tai sitten tutut soittaa minulle jos on minulle asiaa.
 
Ai niin joo, mä avaan kaikki postit, myös mieheni postin. Ja mulla on kaikkien tilien avaimet jne. Ja nää kaikki miehen pyynnöstä :D Mä hoitelen muutenkin kaikki paperiasiat ja laskut, kun olen niissä näppärämpi.
 
Meillä sama meno kuin ap:lla. Kun elämässä ei ole mitään salattavaa niin eipä noita ole tarve "suojella". Kavereiden kanssa hekkoht jutut puhutaan ihan vanhan aikaisesti kasvokain tai sitten puhelimessa, ei viestein.

Eipä asiasta ole tehty meillä sen suurempaa numeroa vetelemällä rajoja "yksityisyyteen".
 
Me käydään toistemme tileillä pyynnöstä. Salasanat on kyllä saatavilla.

Miestä ärsyttää että tallennan säpon salasanan koneelle, eli sitä ei kait kiinnosta. :D Tiedän miehen salasanan kyllä.

Vastailen joskus miehen puhelimeen, jos tunnen soittajan, mies harvoin vastailee minun luuriin. Viestejä ei lueskella, ei niissä mitään luettavaa olekaan...
 
Vastaan miehen puhelimeen, jos ei itse ehdi.

Viestejä en lue kuin pyynnöstä/luvan kanssa.

Feissariin ei ole mitään asiaa, mutta sähköpostin salasana on käytettävissä jos tarvitsen esim. miehen työvuorolistoja sieltä.
 
Eipä minulla oo salailtavaa. Samoja tietokoneita, ipadia on tullut käytettyä koko ajan. Puhelimet ovat omat, mutta en oo kieltänyt koskemasta omaani, päinvastoin. Lapsetkin soittelevat min puhelimesta jos eivät omiaan löydä. Ymmärrän konseptin "henkilökohtaisen tilan tarve" ja oon sitä voimallisesti peräänkuuluttanut aiemmin, mutta nyt ei vois vähempää kiinnostaa, vaikka lukis min tekstarit tai sähköpostit.
 
Meillä toisen puhelimeen vastataan vain silloin jos se on esim. unohtunut kotiin tai soittaja on meidän lapsi. Ylipäätänsä mulla ei ole mitään mielekiintoa miehen puhelimeen, posteihin tai sähköpostiin jne. eikä silläkään kai ole mun.
 
Meillä ei lueta toisen viestejä, oli ne sitten puhelimessa, facebookissa tai s-postissa ja toisen puhelimeenkin vastataan todella harvoin, jos toinen kysyy, voitko vastata.
Mitään salattavaa ei ole kummallakaan, mutta silti en koe tarpeelliseksi saada nähdä/näyttää mitä joku muu on kirjoittanut.Välillä kyllä jompikumpi saattaa näyttää saamansa viestin, varsinkin jos asia koskettaa kumpaakin.
 
Meillä toisen viestejä ei lueta eikä puhelimeenkaan vastata, ellei soittaja ole joku tosi tuttu. Jos esimerkiksi äitini soittaa, kun olen suihkussa, mies saattaa vastata ja pyytää soittamaan myöhemmin uudelleen. Soittajan saattaa kumpikin puhelimen soidessa kysyä siltä, joka sattuu olemaan lähempänä. Viestejä emme kuitenkaan lue/katso.

Facebookin salasanat kone muistaa automaattisesti, mutta en ole koskaan käynyt miehen sivuilla enkä lukenut hänen sähköpostejaan.

Tileillä puolestaan käymme kumpi nyt kerkeää ja minä avaan pääsääntöisesti kaikki postit. Toisinaan, jos postista tulee jotain sellaista, jonka lähettäjää en ennestään tiedä, saatan soittaa miehelle ja kysyä, että mikä tää on. Ennen avaamista siis. Kerran esim. tuli minulle ihan oudosta firmasta jotain auton papereita, kysyin mieheltä ensin saanko avata sen.
 
Meillä periaatteesa yhteiset puhelimet,vaikka omat molemmilla onkin.Puhelimeen vastaa se joka on silloin lähinnä puhelinta,viestin avaa tai katsoo kuka lähetti.Sillä puhelimella myös soitetaan mikä lähinnä jne..
Mie käytän molempian nettipankkia,jos tarvetta.
Molempien fb salasanat ovat muistissa koneella,samoin sähköpostien,mies ei omaan spostiaan käytä.
Tilit ja rahat myös yheisiä,vaikka omat tilit on molemmilla.
 
Omiin puhelimiin vastataan pääsääntöisesti, mutta mulla on välillä ollut jopa miehen puhelin lainassa päivän, kun oma on ollut kateissa ja silloin oon siihen vastaillut.

Sähköpostien ja facebookin salasanat on tallennettuna koneelle että niihin pääsee halutessaan käsiksi mutta eipä oo ollut mitään tarvetta.

Niin, ja nettipankkitunnukset on molemmat samassa paikassa, niitä voi (toiselle ilmoittamalla) käyttää. Ei sentään käydä salaa tyhjentämässä toistemme tilejä, vaikka eipä siellä pahemmin oo mitään mitä tyhjentää. :D
 
Viimeksi muokattu:
Voidaan vastata toisen puhelimeen jos puhelimen omistaja ei pääse vastaamaan. Sähköpostia olen pyytänyt joskus tarkistamaan. Tekstiviestinkin lähettäjää monesti katsotaan, mutta ei me aleta niitä maileja, tekstiviestejä tai meseviestejä lueskelemaan. Kai nyt toinen saa kuitenkin jauhaa kavereidensa kanssa rauhassa.

Ei se tunnu kuitenkaan tuo mieskään paljoa välittävän. Joskus huomaan että hänelle tullut viesti ja sanon "xx laitto viestin sulle". "Ai, mitä se?" niinkuin tietäisin :).
 
Kyllä meillä puhelit, sähköpostit ja facebookit on "salaisia". Toki toinen saa niitä käyttää, mutta ei lukea ilman lupaa. Facebookissakin on mulla kaikki vanhat keskustelut ennen miehen olemassa oloa jotka ei kuulu hänelle tippaakaan. Ja tekstiviestejä on vain tyttökavereiltani joissa voin purkaa esim. vitutuksia joita en haluaisi että mies näkee :) Mutta mitään salaisuuksia ei meillä ole.
 
Sähköposteja ei lueta koska siellä on postia lähinnä työasioista ja kavereilta (minulle ei kuulu mieheni kaverien henkilökohtaiset asiat), mutta meille puhelimet ovat ihan puhelimia. Siis jos vanhanaikainen lankapuhelin soisi, siihen vastaisi kuka vaan ensimmäisenä ehtisi. Samoin kännyköiden kanssa meillä.
 
Avointa kirjaa - miksei olisi?

Kummallakin kokemusta - katkeraa - näistä "yksityisyyden" varjelijoista. Ei ollut puhtaat pussissa, ei. Siksi olemme kummatkin halunneet pitää avoimet kirjat toisillemme.
 
Miehen puhelin on myös sen työpuhelin, joten siihen en vastaa. Samoin hänellä on vain työsähköposti joten en tietenkään lue sitä. Eikä mies lue mun sähköpostiani ellen mä pyydä että tules katsomaan mitä joku on lähettänyt. Jos taas mun oma puhelin soi enkä pääse vastaamaan, usein hihkaisen hänelle että vastaa. Ei ne mitään sen suurempia salaisuuksia ole, mutta kuitenkin henkilökohtaisia, en minäkään haluaisi että jos avaudun jollekin ystävälleni, sen viestin lukisi myös joku muu.
 
No meillä vastataan toisen puhelimeen ja viesteihin jos on sovittu niin, muuten ei.
Ei meillä mitään salaisuuksia ole, mutta on kunnioitusta toisen yksityisyyttä kohtaan
ettei mennä katsomaan puhelinta ilman lupaa.

Kumpikin tietää toisen sähköpostin ja nettipankin tunnukset, mutta ei sinnekään mennä ilman lupaa
ja asiaa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä