U
Uupunut vaimo
Vieras
Menin aikoinani suhteeseen ihan normaalin miehen kanssa. Kaksi lasta ja 15 vuotta myöhemmin tilanne on ihan eri: mies on muuttunut täysin eri ihmiseksi, on masentunut ja ties mitä probleemaa mielenterveyspuolella.
Viimeiset 5 vuotta olen yksin pyörittänyt tätä lapsiperhearkea. Mieheltä en juurikaan saa enää apua, ei enää saa edes omia astioitaan tiskikoneeseen. Joudun päin vastoin huolehtimaan myös miehen asioista, koska hönen rahankäyttönsä on melko holtitonta ja laskut unohtuvat maksaa.
Mies aloitti keväällä psykoterapian, sitä ennen kävi psykiatrisella hoitajalla keskustelemassa ja masennuslääkitys ollut jo kolmisen vuotta. Psykoterapian aloittamisen jälkeen miehessä on ilmennyt uusia, ei niin mukavia piirteitä. Hän pimahtaa pikkuasioista, syyttää ja haukkuu minua aiheettomasti jne. Mies ei ota mitään vastuuta omasta käytöksestään ja vähättelee sitä. Hänen mielestään minä olen se, joka räyhää ja haastaa riitaa. Minkäänlaisia rajoja hänelle ei saa asettaa, suuttuu vain lisää, jos esim. sanon että hän puhuu minulle loukkaavasti.
Nyt meille on tullut kaikenlaisia uusia sääntöjä miehen toimesta. Hänelle ei esim. saa puhua, kun hän syö, koska se häiritsee. Jos hän tekee etätöitä, en saa sanoa hänelle mitään työpäivän aikana, koska se häiritsee. Em. asioista hän ei koskaan mainitse etukäteen, saa vain kamalat raivarit, kun erehdyn tekemään jotain väärin.
Minulle hän ei juurikaan puhu, mutta muiden ihmisten kanssa keskustelee normaalisti. Mies käy psykoterapiassa ja parisuhdeterapiassa ollaan käyty kolmeen otteeseen. Parisuhdeterapiat ovat loppuneet siihen, että mies ei mm. sitoudu asioihin, joita terapeutin luona on sovittu. Muutoinkin kun mies jättää luvattuja asioita hoitamatta, hän vetoaa siihen, ettei muista. Mitään ei kuitenkaan tee muistinsa parantamiseksi.
Vähän pelkään, että tiedän jo oikean vastauksen, mutta kysyn kuitenkin: voiko tuollainen käytös liittyä siihen, että psykoterapia tuottaa tulosta ja paranemisprosessi on lähtenyt käyntiin? kellään kokemusta?
Viimeiset 5 vuotta olen yksin pyörittänyt tätä lapsiperhearkea. Mieheltä en juurikaan saa enää apua, ei enää saa edes omia astioitaan tiskikoneeseen. Joudun päin vastoin huolehtimaan myös miehen asioista, koska hönen rahankäyttönsä on melko holtitonta ja laskut unohtuvat maksaa.
Mies aloitti keväällä psykoterapian, sitä ennen kävi psykiatrisella hoitajalla keskustelemassa ja masennuslääkitys ollut jo kolmisen vuotta. Psykoterapian aloittamisen jälkeen miehessä on ilmennyt uusia, ei niin mukavia piirteitä. Hän pimahtaa pikkuasioista, syyttää ja haukkuu minua aiheettomasti jne. Mies ei ota mitään vastuuta omasta käytöksestään ja vähättelee sitä. Hänen mielestään minä olen se, joka räyhää ja haastaa riitaa. Minkäänlaisia rajoja hänelle ei saa asettaa, suuttuu vain lisää, jos esim. sanon että hän puhuu minulle loukkaavasti.
Nyt meille on tullut kaikenlaisia uusia sääntöjä miehen toimesta. Hänelle ei esim. saa puhua, kun hän syö, koska se häiritsee. Jos hän tekee etätöitä, en saa sanoa hänelle mitään työpäivän aikana, koska se häiritsee. Em. asioista hän ei koskaan mainitse etukäteen, saa vain kamalat raivarit, kun erehdyn tekemään jotain väärin.
Minulle hän ei juurikaan puhu, mutta muiden ihmisten kanssa keskustelee normaalisti. Mies käy psykoterapiassa ja parisuhdeterapiassa ollaan käyty kolmeen otteeseen. Parisuhdeterapiat ovat loppuneet siihen, että mies ei mm. sitoudu asioihin, joita terapeutin luona on sovittu. Muutoinkin kun mies jättää luvattuja asioita hoitamatta, hän vetoaa siihen, ettei muista. Mitään ei kuitenkaan tee muistinsa parantamiseksi.
Vähän pelkään, että tiedän jo oikean vastauksen, mutta kysyn kuitenkin: voiko tuollainen käytös liittyä siihen, että psykoterapia tuottaa tulosta ja paranemisprosessi on lähtenyt käyntiin? kellään kokemusta?
