Jotkut ovat sellaisia, että eivät osaa koskaan katsoa peiliin, vaan etsivät syyllistä aina toisesta. Onhan se jollakin tavalla helpompaa syyttää toista kuin, että myöntäisi itse olevansa samalla tasolla toisen kanssa. Onkohan mahdollista, että miehesi on lapsuudenkodissaan saanut olla "pikkuprinssinä", joka on saanut mitä on halunnut ja häntä on pidetty perheen päänä? Miehesi kokee jostakin syystä olevansa sinun yläpuolella ja sinä olet ikäänkuin hänen orjanaan.
Voi myös olla, että tuollaiseen käytökseen syynä on se, että hänellä on stressiä, masennusta, vaikeuksia suhtautua asiallisesti omaan ikääntymiseensä ja potenssihäiriöihin. Jos et ole pistänyt hänen huutamiselleen ja solvaamisilleen kunnolla hanttiin ts. olet antanut miehen hallita sinua tällaisella käytöksellä, niin mies ei ehkä osaa sitä lopettaakaan.
Kaiken lähtökohtana olisi se, että pystyisitte asiallisesti keskustelemaan ongelmistanne. Ainakin minusta keskustelukyky vaikeistakin asioista sekä toisen kunnioittaminen ja rehellisyys ovat ihan perusasioita parisuhteessa, enkä ainakaan itse kykenisi ilman niitä olemaan suhteessa. Yritä saada sanottua, että et siedä häneltä tuollaista käytöstä, vaan se tappaa kaikki rakastavat tunteet häntä kohtaan. Hän selvästikin pitää sinua itsestäänselvyytenä eikä arvosta sinua. Kysäisepä, että mitä hyvää hän näkee sinussa?!?
Ymmärrän kyllä, että ei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä niin isoista asioista kuin se, että erotako vai pysyäkö yhdessä. Minusta kaikista huolestuttavinta on se, että millaisen kuvan lapsenne saavat miehen ja naisen välisestä parisuhteesta. He nimittäin oppivat pitämään omasta kodista saatuja malleja normaalina. Jos sinulla on poika, hän oppii, että mies saa huutaa ja raivota kun taas naisen tulee alistua. Jos sinulla on tytär, hän todennäköisesti aikuisena etsii isänsä kaltaisia miehiä itselleen. Ymmärrät varmasti itsekin, että miten toisenlaisen mallin lapsenne saavat, jos he näkisivät, miten isä ja äiti rakastavat toisiaan suukottelemalla ja halailemalla toisiaan joka päivä. Oletko huomannut, että huudatko sinä lapsillesi tai onko erimielisyyksistä keskustelu lasten välillä huutamista ja raivoamista?
Minusta tuo teidän väliset ongelmat kuulostavat niin isoilta, että ei niitä ihan kättä heilauttamalla paranneta. Kyllä te tarvitsisitte jonkinlaista ulkopuolista keskusteluapua vaikkapa seurakunnan parisuhdeterapiasta tms. Voi tietysti olla, että miehesi mielestä mitään ongelmaa ei ole, koska HÄNEN mielestään vain sinä olet ongelmana.
Miehesi käytöksestä paistaa läpi aikamoinen itsekkyys. Jos siis hänen mielestään seksi on suurin ongelma, niin miksei hän itse tee mitään sen eteen? Miksi vain sinun pitäisi olla "kiimainen narttu", kun HÄNEN tehtävänsä olisi saada sinut tuntemaan olosi seksikkääksi, haluttavaksi ja rakastetuksi, jotta voit himoita seksiä. Nyt tässä tilanteessa himokkuus olisi sinun puoleltasi vain teeskentelyä. Hyvässä seksissä halu rakastaa ja halu tehdä toiselle hyvää on ihan niitä oleellisia asioita.
Minusta ei olisi pahitteeksi, että miettisit, mitäpä jos eroaisit. Älä tee vielä päätöstä erosta, mutta voit ottaa selvää, mitä pitäisi tehdä, että eron saa käyntiin. Varmasti pärjäisit lasten kanssa, sillä kunnalta saa apua asuntoasioissa, elatusmaksuasioissa ja mikäli teillä on yhteistä omaisuutta (esim. asunto, auto, pankkitili), niin oikeusaputoimistosta saa apua myös. Ansaitset varmasti paremman miehen, eikä sitäkään pidä pelätä, ettäkö jäisit yksin. Varmasti löydät hyvän miehen, joka rakastaa sinua ihan sellaisena kuin olet.
