L
"lellu"
Vieras
Lapseni on vähän päälle 2-vuotias ja yleisesti kakki menee hyvin. Kotihoidossa on ja ainoa lapsi. Kotona tykkää leikkiä, samoin kerhoissa, joissa käymme pari kertaa viikossa yhdessä. Varsinkaan talvisin lapsi ei ole kovin innokas ulkoilija, mutta ulkona ollaan päivittäin. "Ongelmaksi" lumentulon jälkeen on muodostunut puistossa käynti.. Lähipuistossa on puistotoimintaa arkisin muutaman tunnin ajan ja sielä olemme aikaisemmin käyneet. Nykyään lapsi vaan kiukuttelee, makaa maassa ja hokee ettei osaa tai pysty tekemään asioita. "Kädet ei toimi" hanskojen takia ja juokseminen, kiipeäminen, ylös nouseminen tuntuu olevan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Lopulta, kun en jatkuvasti auta lasta leikeissä, hän vain itkee ja sitten kun lähdemme, hän itkee, että haluaa puistoon.. :/
Kannustan kyllä ja autan lasta, mutta koen, että kyllä lapsen pitää itse kuitenkin leikkiä. En esimerkiksi voi kiivetä hänen puolestaan lumikasan päälle. Ymmärrän, että lastani turhauttaa tosi paljon vaatteet ja kengät, hän ei muutenkaan ole kovin ketterä eikä kärsivällinen.. Kyselisin nyt teiltä muut äidit, onko tällaisesta kokemuksia? Miten tilanne on muuttunut jos on? Ja miten te toimisitte; jättäisittekö koko puistoilun hetkeksi vai jatkaisitteko lapsen "koulimista"? Entä mitä mieltä olette, kuinka paljon uhmaikäistä tulisi avustaa leikeissä?
Kiitos kun luitte ja kiitokset etukäteen vastauksista!
Kannustan kyllä ja autan lasta, mutta koen, että kyllä lapsen pitää itse kuitenkin leikkiä. En esimerkiksi voi kiivetä hänen puolestaan lumikasan päälle. Ymmärrän, että lastani turhauttaa tosi paljon vaatteet ja kengät, hän ei muutenkaan ole kovin ketterä eikä kärsivällinen.. Kyselisin nyt teiltä muut äidit, onko tällaisesta kokemuksia? Miten tilanne on muuttunut jos on? Ja miten te toimisitte; jättäisittekö koko puistoilun hetkeksi vai jatkaisitteko lapsen "koulimista"? Entä mitä mieltä olette, kuinka paljon uhmaikäistä tulisi avustaa leikeissä?
Kiitos kun luitte ja kiitokset etukäteen vastauksista!