Mikä tavallaan on surullista, mutta kuitenkin hyvä asia, että lapsilla on miehenmalli ollut. Veli on heitä hoitanut ihan vauvasta asti, pääsin alennusmyynteihin kuopuksen ollessa 3kk, veli toki soitti 10min välein, "tää huutaa, tuu kotiin...ei tarvikaan nyt se hiljeni" (Kuopuksella oli hirvee koliikki, ja nivustyrä) Ex kuittasi valitukseni vauvan itkusta "älä valehtele, ei vauvat noin paljon itke".
Mä en varmaan ikinä, koskaan voi antaa anteeksi exälle sitä, miten vähän se on lasten elämässä ollut. Samassa kaupungissa asutaan, ja sen "pakollisen" minimin näkee. Surullista on se, että vielä viime talvena/kesänä kuopus soitti isälleen, ja pyysi päästä "ylimääräistä" sinne yöksi, 1/15 pyynnöstä tuotti tulosta. Sitten lopetti itse soittamisen, ja sanoi, että mun pitää soittaa "kun ei iskälle kuitenkaan käy", nyt ei enää pyysetä soittamaan, ja kysymään mitään "ylimääräistä". Surullista. Esikoiselta jos kysyy, niin hän menisi mieluiten mummolaan
Mä en varmaan ikinä, koskaan voi antaa anteeksi exälle sitä, miten vähän se on lasten elämässä ollut. Samassa kaupungissa asutaan, ja sen "pakollisen" minimin näkee. Surullista on se, että vielä viime talvena/kesänä kuopus soitti isälleen, ja pyysi päästä "ylimääräistä" sinne yöksi, 1/15 pyynnöstä tuotti tulosta. Sitten lopetti itse soittamisen, ja sanoi, että mun pitää soittaa "kun ei iskälle kuitenkaan käy", nyt ei enää pyysetä soittamaan, ja kysymään mitään "ylimääräistä". Surullista. Esikoiselta jos kysyy, niin hän menisi mieluiten mummolaan